Ero sivun ”Partisaani” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
esim. Sofi Oksasen kirjassa Stalinin lehmät
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 16: Rivi 16:
== Katso myös ==
== Katso myös ==
* [[Neuvostoliiton partisaani-iskut Suomeen]]
* [[Neuvostoliiton partisaani-iskut Suomeen]]
* [[Sissisota]]


==Viitteet==
==Viitteet==

Versio 16. elokuuta 2009 kello 01.13

Tiedosto:Soviet guerilla.jpg
Neuvostopartisaaneja Valko-Venäjän metsissä vuonna 1943.
Tiedosto:Interrogation sovjet partisan 1943.jpg
Saksalaiset laskuvarjosotilaat kuulustelevat neuvostopartisaania Ukrainassa 1943

Partisaani on yleisnimitys sissitaistelijalle, joka kuuluu järjestäytymättömään taisteluryhmittymään.

Koska partisaanit pääsääntöisesti eivät kanna minkään taisteluorganisaation univormua tai tunnuksia, Geneven sopimus ei koske partisaaneja, ja varsinkin toisessa maailmansodassa kiinnisaadut partisaanit oli tapana teloittaa suoralta kädeltä ilman oikeudenkäyntiä. [1]

Toisessa maailmansodassa kuuluisiksi tulivat neuvostopartisaanit, Ranskan vastarintaliike, Titon johtamat Jugoslavian partisaanit sekä serbien kuningasmieliset četnikit. Italialaiset kommunistiset partisaanit pidättivät ja teloittivat Benito Mussolinin tämän yrittäessä paeta rakastajattarensa kanssa Sveitsiin. Toisen maailmansodan jälkeen sana partisaani vakiintui tarkoittamaan yleisimmin kommunistisia toimijoita, etenkin Neuvostoliiton virallisessa kuvauksessa Suuresta isänmaallisesta sodastaan. Kuitenkin myös Baltian maiden neuvostomiehitystä vastaan taistelleita metsäveljiä kutsutaan joskus partisaaneiksi.

Suomi ja partisaanit

Partisaaneja voidaan myös lähettää vihollisvaltion rajan taakse. Jatkosodan aikana neuvostopartisaanit tekivät lukuisia hyökkäyksiä Suomen alueelle surmaten lukuisia siviilejä. Yksi tällainen oli muun muassa Inarin Laaniojan partisaanihyökkäys 4. heinäkuuta 1943.

Partisaanien kiinni saaminen oli työlästä ja vaarallista, koska sangen monilla oli taipumus räjäyttää itsensä ja vangitsijansa käsikranaatin tai kasapanoksen avulla vangitsemisen tapahtuessa.[2]

Oikeustieteen tohtori Jukka Lindstedtin väitöskirjasta ilmenee, että suomalaiset tulkitsivat kiinnisaatujen partisaanien ja desanttien asioita sangen väljästi: siviilipuvun päällä ollut lumi- tai maastopuku oli jopa raskauttava tekijä, mutta jos asuun liittyi lumi- tai maastotakin kauluksessa ollut sirppi- ja vasaratunnus tai lakissa oli punatähtikokardi, asu saatettiin tulkita sotilaspuvuksi; näin eritoten siksi, että talvisodassa suomalaisten sotilaiden enemmistö joutui käyttämään ns. malli Cajanderia, eli siviilipukua jossa oli vain kokardi päähineessä; näin siksi, että valtiolla oli aivan alkuaikoina mahdollisuus antaa joka miehelle vain sotilaspuvun housut, vyö ja kokardi.[3];[4].

Katso myös

Viitteet

  1. Lindstedt, Jukka: Kuolemaan tuomitut: kuolemanrangaistukset Suomessa toisen maailmansodan aikana; oikeustieteen väitöskirja 1999. Suomalaisen lakimiesyhdistyksen julkaisuja. A-sarja, ISSN 0356-7206 ; n:o 221
  2. Tuntematon sota : uusia ja yllättäviä tapahtumia talvi- ja jatkosodan vuosilta
  3. Tuntematon sota : uusia ja yllättäviä tapahtumia talvi- ja jatkosodan vuosilta
  4. Lindstedt, Jukka: Kuolemaan tuomitut: kuolemanrangaistukset Suomessa toisen maailmansodan aikana; oikeustieteen väitöskirja 1999. Suomalaisen lakimiesyhdistyksen julkaisuja. A-sarja, ISSN 0356-7206 ; n:o 221