Ero sivun ”Daniel Ortega” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
p Botti lisäsi: bg:Даниел Ортега |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
| Rivi 1: | Rivi 1: | ||
[[ |
[[Tiedosto:Ortega03032007.jpg|thumb|Daniel Ortega]] |
||
'''Daniel Ortega Saavedra''' (s. [[11. marraskuuta]] [[1945]] |
'''Daniel Ortega Saavedra''' (s. [[11. marraskuuta]] [[1945]] [[La Libertad]], [[Chontales]]) on [[Nicaragua]]n presidentti ja entinen sissijohtaja. Hän oli maan ensimmäinen vapailla vaaleilla valittu presidentti 1985–1990 ja sittemmin suurimman oppositiopuolueen [[Sandinistit|FSLN:n]] puheenjohtaja. Vuoden 2006 presidentinvaaleissa hänet valittiin uudelleen Nicaraguan presidentiksi. |
||
==Nuoruus== |
|||
==Varhainen elämä== |
|||
| ⚫ | Ortegan keskiluokkaiset vanhemmat vastustivat [[Anastasio Somoza Debayle|Anastasio Somoza]]n diktatuuria. Daniel Ortega pidätettiin poliittisen toiminnan vuoksi ensimmäisen kerran 15-vuotiaana. Opiskeltuaan muutaman kuukauden Keski-Amerikan yliopistossa [[Managua]]ssa hän liittyi 1960-luvulla sandinisteihin. Hänestä tuli sandinistien kaupunkisissien siiven johtaja 1967. Samana vuonna Somozan kansalliskaarti kuitenkin vangitsi hänet, ja hän oli vankilassa vuoteen 1974. Ortega vapautettiin vankienvaihdossa, jonka jälkeen hän siirtyi maanpakoon Kuubaan ja palasi sieltä sotimaan Nicaraguan hallitusta vastaan.<ref>{{Verkkoviite|Osoite=http://www.cnn.com/SPECIALS/cold.war/kbank/profiles/ortega/ |Nimeke=CNN Profile: Daniel Ortega Saavedra|Julkaisija=CNN|Luettu=10.1.2007}}</ref> |
||
| ⚫ | |||
| ⚫ | Ortegan vanhemmat |
||
| ⚫ | Ortega oli yksi Nicaraguan [[sandinistit|sandinistivallankumouksen]] johtajista, ja hänet valittiin Kansallisen jälleenrakennuksen juntan johtoon [[1979]]. Junttaan kuului aluksi edustajat kaikista Somozaa vastaan taistelleista ryhmistä, mutta oikeiston edustajat jättivät juntan syytettyään sitä liian sandinistimieliseksi. |
||
| ⚫ | Ortega toimi juntan johdossa, kunnes hänet valittiin maan presidentiksi Nicaraguan ensimmäisissä vapaissa monipuoluevaaleissa marraskuussa [[1984]]. Sandinistien voitto oli etukäteen selvä, sillä heidän suosionsa oli valtava, ja sitä paitsi osa oikeisto-oppositiosta boikotoi vaaleja. Ortega ja FSLN saivat äänistä kaksi kolmasosaa. Yhdysvallat pyrki jo etukäteen julistamaan vaalit "neuvostotyyliseksi huijaukseksi", mutta paikalla olleet sadat kansainväliset tarkkailijat pitivät vaaleja rehellisinä ja hyvin järjestettyinä. |
||
| ⚫ | |||
[[Tiedosto:Chamorro.JPG|thumb|180px|Violeta Chamorro]] |
|||
| ⚫ | Ortegan valinnan jälkeen Yhdysvallat julisti Nicaraguan kauppasaartoon ja lisäsi entisestään tukeaan hallitusta vastaan taisteleville [[contra]]-sisseille. 1980-luvun kuluessa Nicaragua ajautui käytännössä sotatilaan ja taloudelliseen syöksykierteeseen. Vaikka contrien rahahanat sulkeutuivat niin sanotun [[Iran–Contra-skandaali]]n vuoksi, sota päättyi vasta vuonna 1989 Costa Rican [[Óscar Arias]]in välittämään rauhansopimukseen. |
||
| ⚫ | Ortega oli yksi Nicaraguan [[sandinistit|sandinistivallankumouksen]] johtajista, ja hänet valittiin Kansallisen jälleenrakennuksen juntan johtoon [[1979]]. Junttaan |
||
| ⚫ | Rauhansopimuksen teon yhteydessä seuraavia vaaleja aikaistettiin helmikuuhun [[1990]]. Tuolloin yhdistynyt kansallinen oppositio UNO, johon kuuluivat miltei kaikki sandinistien ulkopuoliset poliittiset ryhmät, sai yllätysvoiton presidenttiehdokkaansa ja entisen Kansallisen jälleenrakennuksen juntan jäsenen [[Violeta Chamorro]]n johdolla, josta tuli presidentti vuosiksi 1990–1997. |
||
| ⚫ | Ortega toimi juntan johdossa, kunnes hänet valittiin maan presidentiksi Nicaraguan ensimmäisissä vapaissa monipuoluevaaleissa marraskuussa [[1984]]. Sandinistien voitto oli etukäteen selvä, sillä heidän suosionsa oli |
||
| ⚫ | |||
| ⚫ | Ortegan valinnan jälkeen Yhdysvallat julisti Nicaraguan kauppasaartoon ja lisäsi entisestään tukeaan hallitusta vastaan taisteleville [[contra]]-sisseille. |
||
| ⚫ | Jouduttuaan luopumaan presidentin tehtävästä Ortega alkoi keskittää valtaa FSLN:ssä itselleen entistä enemmän. Hänestä tuli puolueensa ehdoton johtaja. Puolueesta erosi 1990-luvun kuluessa merkittävä osa aktiiveja, osin juuri Ortegan itsevaltaisuuden takia. Ortega kuitenkin säilytti otteensa ja suuren osan kansansuosiotaankin. Hänen johtamanaan FSLN pääsi sosiaalidemokraattisten puolueiden [[Sosialistinen internationaali|Sosialistisen internationaalin]] jäsenjärjestöksi, ja myöhemmissä vaaleissa puolue luopui enimmästä vallankumousretoriikasta. Vuosien 1996 ja 2001 presidentinvaaleissa Ortega joutui kuitenkin pettymään kahdesti peräkkäin. Äänisaalis jäi noin 40 prosenttiin, ja oikeiston yhteisehdokas sai kummallakin kerralla yli puolet äänistä. |
||
| ⚫ | Vuonna 1998 Ortega joutui vaikeuksiin, kun hänen ottotyttärensä, joka on hänen vaimonsa tytär, syytti häntä hyväksikäytöstä. Ortegaa ei kuitenkaan asetettu syytteeseen, sillä hänellä oli Nicaraguan parlamentin jäsenenä syytesuoja.<ref>{{Lehtiviite| Tekijä = Eeva Eronen| Otsikko = Daniel Ortega rakentaa Nicaraguaan diktatorista hallintoa| Julkaisu =Helsingin Sanomat | Ajankohta =15.8.2009 | Sivut =1 | Selite=Ortegaa syytetään adiptiotyttönsä hyväksikäytöstä}}</ref> Lisäksi tuomioistuin katsoi rikoksen Nicaraguan lainsäädännön mukaan joka tapauksessa vanhentuneen. |
||
| ⚫ | Rauhansopimuksen teon |
||
| ⚫ | Toinen Ortegan mainetta viime vuosina rasittanut asia, oli Ortegan ja liberaalipuolueen korruptiosta tuomitun entisen presidentin [[Arnoldo Alemán]]in välinen niin sanottu El Pacto -sopimus. FSLN ja Alemánille edelleen uskollinen osa PLC:tä jakoivat vallan parlamenttienemmistönsä turvin. Sopimuksen ansiosta sandinistit pääsivät vahvempaan asemaaan kuin he muuten olisivat päässeet, ja se oli yksi syy myös vuoden [[2006]] vaalitulokseen. |
||
| ⚫ | |||
| ⚫ | |||
| ⚫ | Jouduttuaan luopumaan |
||
==Nousu valtaan 2006== |
|||
| ⚫ | |||
| ⚫ | Ortega asettui ehdolle jälleen 2006 ja sai yli 38 prosenttia äänistä. Vaalilaki oli säädetty El Pacton yhteydessä sandinisteille suotuisaksi juuri tällaista lopputulosta varten. Uuden vaalilain mukaan yli 35 prosenttia äänistä saanut valitaan presidentiksi ensimmäisellä kierroksella, jos hänellä on etumatkaa seuraavaan vähintään viisi prosenttiyksikköä. Ortegan lähimmän vastaehdokkaan [[Eduardo Montealegre]]in ääniosuus jäi 29 prosenttiin,<ref>[http://www.hs.fi/ulkomaat/artikkeli/Ortega+voitti+Nicaraguan+presidentinvaalit/1135222837916 Ortega voitti Nicaraguan presidentivaalit, Hs.fi]</ref> ja Ortegasta tuli näin jälleen presidentti. Hän sai ainakin saman verran ääniä vuosien 1990, 1996 ja 2001 vaaleissa, mutta ei tullut valituksi, koska oikeisto asetti aina yhteisehdokkaan häntä vastaan.<ref>{{Verkkoviite|Osoite=http://www.guardian.co.uk/international/story/0,,1941012,00.html |Nimeke=Ortega back in power, early poll results show| Julkaisija =Guardian| Luettu =8.11.2006}}</ref> |
||
| ⚫ | Vaalikampanjassaan Ortega korosti rauhaa ja solidaarisuutta sekä viittasi Jumalaan, rakkauteen ja sovitteluun. Hän asettui tukemaan konservatiivien ja katolisen kirkon tukemaa lainmuutosta, jolla maahan saatiin täydellinen aborttikielto. FSLN:n puna-mustat liput korvattiin vaaleanpunaisilla, ja tunnuslaulun sanat "taistelkaa jenkkiä, ihmisyyden vihollista vastaan"<ref>[http://www.elnuevodiario.com.ni/2006/11/06/nacionales/33231 16 años después, el sandinismo vuelve al poder] (El Nuevo Diario)</ref> rauhanviestillä. |
||
| ⚫ | Toinen Ortegan mainetta viime vuosina rasittanut asia, oli |
||
| ⚫ | |||
| ⚫ | |||
| ⚫ | Ortega on ajanut maan perustuslain muuttamista presidenttivaltaisesta [[parlamentarismi|parlamentaristiseksi]], jossa presidentin valtaa vähennettäisiin parlamentin ja pääministerin hyväksi. Oppositio on vastustanut tätä, koska sen mukaan se mahdollistaisi sandinistien ja Ortegan jäämisen valtaan pysyvästi.<ref>{{Verkkoviite| Osoite= http://www.lavozdelsandinismo.com/nicaragua/2008-01-02/gobierno-insistira-en-sistema-parlamentario/ |Nimeke= Gobierno insistirá en sistema parlamentario| Julkaisija=La Voz del Sandinismo| Viitattu =19.2.2008}}</ref> |
||
==Uudestaan vallassa 2006–== |
|||
| ⚫ | Ortega asettui ehdolle |
||
ja Ortegasta tuli näin jälleen presidentti. Hän sai saman verran tai enemmänkin ääniä vuosien 1990, 1996 ja 2001 vaaleissa, muttei tullut valituksi, koska oikeisto asetti aina yhteisehdokkaan häntä vastaan.<ref>{{Verkkoviite|Osoite=http://www.guardian.co.uk/international/story/0,,1941012,00.html |Nimeke=Ortega back in power, early poll results show|Julkaisija=Guardian|Luettu=8.11.2006}}</ref> |
|||
| ⚫ | Vaalikampanjassaan Ortega korosti rauhaa ja solidaarisuutta sekä viittasi Jumalaan, rakkauteen ja sovitteluun. |
||
| ⚫ | |||
| ⚫ | Ortega on ajanut maan perustuslain muuttamista presidenttivaltaisesta [[parlamentarismi|parlamentaristiseksi]], jossa presidentin valtaa vähennettäisiin parlamentin ja pääministerin |
||
== Lähteet == |
== Lähteet == |
||
{{Verkkoviite|Osoite=http://www.csmonitor.com/2005/0915/p01s04-woam.html |Nimeke=Remember Daniel Ortega? He's back.|Julkaisija=Christian Science Monitor| |
{{Verkkoviite|Osoite=http://www.csmonitor.com/2005/0915/p01s04-woam.html |Nimeke=Remember Daniel Ortega? He's back.|Julkaisija=Christian Science Monitor| Viitattu=10.01.2007}} |
||
{{Viitteet}} |
{{Viitteet}} |
||
Versio 15. elokuuta 2009 kello 13.27
Daniel Ortega Saavedra (s. 11. marraskuuta 1945 La Libertad, Chontales) on Nicaraguan presidentti ja entinen sissijohtaja. Hän oli maan ensimmäinen vapailla vaaleilla valittu presidentti 1985–1990 ja sittemmin suurimman oppositiopuolueen FSLN:n puheenjohtaja. Vuoden 2006 presidentinvaaleissa hänet valittiin uudelleen Nicaraguan presidentiksi.
Nuoruus
Ortegan keskiluokkaiset vanhemmat vastustivat Anastasio Somozan diktatuuria. Daniel Ortega pidätettiin poliittisen toiminnan vuoksi ensimmäisen kerran 15-vuotiaana. Opiskeltuaan muutaman kuukauden Keski-Amerikan yliopistossa Managuassa hän liittyi 1960-luvulla sandinisteihin. Hänestä tuli sandinistien kaupunkisissien siiven johtaja 1967. Samana vuonna Somozan kansalliskaarti kuitenkin vangitsi hänet, ja hän oli vankilassa vuoteen 1974. Ortega vapautettiin vankienvaihdossa, jonka jälkeen hän siirtyi maanpakoon Kuubaan ja palasi sieltä sotimaan Nicaraguan hallitusta vastaan.[1]
Sandinistivallankumous ja valta 1979–1990
Ortega oli yksi Nicaraguan sandinistivallankumouksen johtajista, ja hänet valittiin Kansallisen jälleenrakennuksen juntan johtoon 1979. Junttaan kuului aluksi edustajat kaikista Somozaa vastaan taistelleista ryhmistä, mutta oikeiston edustajat jättivät juntan syytettyään sitä liian sandinistimieliseksi.
Ortega toimi juntan johdossa, kunnes hänet valittiin maan presidentiksi Nicaraguan ensimmäisissä vapaissa monipuoluevaaleissa marraskuussa 1984. Sandinistien voitto oli etukäteen selvä, sillä heidän suosionsa oli valtava, ja sitä paitsi osa oikeisto-oppositiosta boikotoi vaaleja. Ortega ja FSLN saivat äänistä kaksi kolmasosaa. Yhdysvallat pyrki jo etukäteen julistamaan vaalit "neuvostotyyliseksi huijaukseksi", mutta paikalla olleet sadat kansainväliset tarkkailijat pitivät vaaleja rehellisinä ja hyvin järjestettyinä.
Ortegan valinnan jälkeen Yhdysvallat julisti Nicaraguan kauppasaartoon ja lisäsi entisestään tukeaan hallitusta vastaan taisteleville contra-sisseille. 1980-luvun kuluessa Nicaragua ajautui käytännössä sotatilaan ja taloudelliseen syöksykierteeseen. Vaikka contrien rahahanat sulkeutuivat niin sanotun Iran–Contra-skandaalin vuoksi, sota päättyi vasta vuonna 1989 Costa Rican Óscar Ariasin välittämään rauhansopimukseen.
Rauhansopimuksen teon yhteydessä seuraavia vaaleja aikaistettiin helmikuuhun 1990. Tuolloin yhdistynyt kansallinen oppositio UNO, johon kuuluivat miltei kaikki sandinistien ulkopuoliset poliittiset ryhmät, sai yllätysvoiton presidenttiehdokkaansa ja entisen Kansallisen jälleenrakennuksen juntan jäsenen Violeta Chamorron johdolla, josta tuli presidentti vuosiksi 1990–1997.
Oppositiokausi 1990–2006
Jouduttuaan luopumaan presidentin tehtävästä Ortega alkoi keskittää valtaa FSLN:ssä itselleen entistä enemmän. Hänestä tuli puolueensa ehdoton johtaja. Puolueesta erosi 1990-luvun kuluessa merkittävä osa aktiiveja, osin juuri Ortegan itsevaltaisuuden takia. Ortega kuitenkin säilytti otteensa ja suuren osan kansansuosiotaankin. Hänen johtamanaan FSLN pääsi sosiaalidemokraattisten puolueiden Sosialistisen internationaalin jäsenjärjestöksi, ja myöhemmissä vaaleissa puolue luopui enimmästä vallankumousretoriikasta. Vuosien 1996 ja 2001 presidentinvaaleissa Ortega joutui kuitenkin pettymään kahdesti peräkkäin. Äänisaalis jäi noin 40 prosenttiin, ja oikeiston yhteisehdokas sai kummallakin kerralla yli puolet äänistä.
Vuonna 1998 Ortega joutui vaikeuksiin, kun hänen ottotyttärensä, joka on hänen vaimonsa tytär, syytti häntä hyväksikäytöstä. Ortegaa ei kuitenkaan asetettu syytteeseen, sillä hänellä oli Nicaraguan parlamentin jäsenenä syytesuoja.[2] Lisäksi tuomioistuin katsoi rikoksen Nicaraguan lainsäädännön mukaan joka tapauksessa vanhentuneen.
Toinen Ortegan mainetta viime vuosina rasittanut asia, oli Ortegan ja liberaalipuolueen korruptiosta tuomitun entisen presidentin Arnoldo Alemánin välinen niin sanottu El Pacto -sopimus. FSLN ja Alemánille edelleen uskollinen osa PLC:tä jakoivat vallan parlamenttienemmistönsä turvin. Sopimuksen ansiosta sandinistit pääsivät vahvempaan asemaaan kuin he muuten olisivat päässeet, ja se oli yksi syy myös vuoden 2006 vaalitulokseen.
Suhtautuminen Daniel Ortegaan on kahtalainen: hän on maansa vihatuimpia mutta myös pidetyimpiä poliitikkoja. Ortega on naimisissa runoilija Rosario Murillon kanssa. Heillä on kuusi poikaa ja kaksi tytärtä.
Nousu valtaan 2006
Ortega asettui ehdolle jälleen 2006 ja sai yli 38 prosenttia äänistä. Vaalilaki oli säädetty El Pacton yhteydessä sandinisteille suotuisaksi juuri tällaista lopputulosta varten. Uuden vaalilain mukaan yli 35 prosenttia äänistä saanut valitaan presidentiksi ensimmäisellä kierroksella, jos hänellä on etumatkaa seuraavaan vähintään viisi prosenttiyksikköä. Ortegan lähimmän vastaehdokkaan Eduardo Montealegrein ääniosuus jäi 29 prosenttiin,[3] ja Ortegasta tuli näin jälleen presidentti. Hän sai ainakin saman verran ääniä vuosien 1990, 1996 ja 2001 vaaleissa, mutta ei tullut valituksi, koska oikeisto asetti aina yhteisehdokkaan häntä vastaan.[4]
Vaalikampanjassaan Ortega korosti rauhaa ja solidaarisuutta sekä viittasi Jumalaan, rakkauteen ja sovitteluun. Hän asettui tukemaan konservatiivien ja katolisen kirkon tukemaa lainmuutosta, jolla maahan saatiin täydellinen aborttikielto. FSLN:n puna-mustat liput korvattiin vaaleanpunaisilla, ja tunnuslaulun sanat "taistelkaa jenkkiä, ihmisyyden vihollista vastaan"[5] rauhanviestillä.
Ortega liittoutui läheisesti muiden alueen vasemmistohallitusten kanssa, muun muassa ALBA-yhteistyöjärjestön. Hänen ensimmäisiä määräyksiään oli kouluopetuksen säätäminen maksuttomaksi.
Ortega on ajanut maan perustuslain muuttamista presidenttivaltaisesta parlamentaristiseksi, jossa presidentin valtaa vähennettäisiin parlamentin ja pääministerin hyväksi. Oppositio on vastustanut tätä, koska sen mukaan se mahdollistaisi sandinistien ja Ortegan jäämisen valtaan pysyvästi.[6]
Lähteet
Remember Daniel Ortega? He's back. Christian Science Monitor. Viitattu 10.01.2007.
- ↑ CNN Profile: Daniel Ortega Saavedra CNN. Viitattu 10.1.2007.
- ↑ Eeva Eronen: Daniel Ortega rakentaa Nicaraguaan diktatorista hallintoa. (Ortegaa syytetään adiptiotyttönsä hyväksikäytöstä) Helsingin Sanomat, 15.8.2009, s. 1.
- ↑ Ortega voitti Nicaraguan presidentivaalit, Hs.fi
- ↑ Ortega back in power, early poll results show Guardian. Viitattu 8.11.2006.
- ↑ 16 años después, el sandinismo vuelve al poder (El Nuevo Diario)
- ↑ Gobierno insistirá en sistema parlamentario La Voz del Sandinismo. Viitattu 19.2.2008.
Aiheesta muualla
- CNN Interview (englanniksi)