Ero sivun ”Tukholman raitiotieliikenne” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Selaa historiaa interaktiivisesti
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
Argus (keskustelu | muokkaukset)
seulojat
19 665 muokkausta
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 8: Rivi 8:


==Vähittäinen lakkaaminen Tukholman metron laajetessa==
==Vähittäinen lakkaaminen Tukholman metron laajetessa==
[[1. lokakuuta]] [[1933]] avattiin uusi maanalainen raitiotietunneli ''[[Södertunneln]]'' Slussenilta [[Skanstull]]iin [[Södermalm]]in alitse. Vuodesta 1950 lähtien tunnelia ovat käyttäneet metrojunat ja juuri tästä tunneliosuudesta koko järjestelmä sai nimekseen ''Tunnelbana''. Tukholman ensimmäinen metrolinja avattiin [[1. lokakuuta]] [[1950]] ja se kulki Slussenin ja [[Hökarängen]]in välillä. Tästä syystä myös raitiolinja 19 ja bussilinjat 77 ja 79 lyhenivät Skanstulliin liityntälinjoiksi metrolinjalle. Vuosina [[1951]]-1967 linja 19 kulki Sturebystä linjan päätepysäkille Örbyhyn. Raitiolinjasta 11 tuli osa Tunnelbanania kun linja [[Hötorget]]ilta [[Vällingby]]hyn avattiin. Bussilinjan 79 liikenne lakkasi haaran [[Skärmarbrink]]-[[Hammarbyhöjden]] avauduttua ja se korvasi myös raitiol. Bussilinja 64 alkoi kulkea [[Fruängen]]in ja [[Skanstull]]in välillä vuodesta [[1964]] Tukholman metron [[Punainen linja (Tukholman metro)|punaisen linjan]] avauduttua. Samalla myös raitiolinja 18 kulki [[Liljeholmen]]ista Ekensbergiin, ja raitiolinjan 16 liikenne lakkasi. Koko raitioliikenteen loputtua Tunnelbananin punainen linja laajeni [[Östermalmstorg]]ilta [[Ropsten]]iin. [[Lidingöbanan]]in linjat 20 ja 21 säilyivät kuitenkin [[pikaraitiotie]]linjoina. Norra Lidingöbananin (20) liikenne loppui [[1971]], mutta Södra Lidingöbanan (21) on edelleen olemassa. Tukholman raitiotiejärjestelmän suurilta osin loputtua 1967 muutamia vanhoja raitiotielinjoja korvattiin [[bussi|busseilla]]. Myös linja 12 eli [[Nockebybanan]] säilyi pikaraitiotienä.
[[1. lokakuuta]] [[1933]] avattiin uusi maanalainen raitiotietunneli ''[[Södertunneln]]'' Slussenilta [[Skanstull]]iin [[Södermalm]]in alitse. Vuodesta 1950 lähtien tunnelia ovat käyttäneet metrojunat ja juuri tästä tunneliosuudesta koko järjestelmä sai nimekseen ''Tunnelbana''. Tukholman ensimmäinen metrolinja avattiin [[1. lokakuuta]] [[1950]] ja se kulki Slussenin ja [[Hökarängen]]in välillä. Tästä syystä myös raitiolinja 19 ja bussilinjat 77 ja 79 lyhenivät Skanstulliin liityntälinjoiksi metrolinjalle. Vuosina [[1951]]-1967 linja 19 kulki Sturebystä linjan päätepysäkille Örbyhyn. Raitiolinjasta 11 tuli osa Tunnelbanania kun linja [[Hötorget]]ilta [[Vällingby]]hyn avattiin. Bussilinjan 79 liikenne lakkasi haaran [[Skärmarbrink]]-[[Hammarbyhöjden]] avauduttua ja se korvasi myös raitiolinjan. Bussilinja 64 alkoi kulkea [[Fruängen]]in ja [[Skanstull]]in välillä vuodesta [[1964]] Tukholman metron [[Punainen linja (Tukholman metro)|punaisen linjan]] avauduttua. Samalla myös raitiolinja 18 kulki [[Liljeholmen]]ista Ekensbergiin, ja raitiolinjan 16 liikenne lakkasi. Koko raitioliikenteen loputtua Tunnelbananin punainen linja laajeni [[Östermalmstorg]]ilta [[Ropsten]]iin. [[Lidingöbanan]]in linjat 20 ja 21 säilyivät kuitenkin [[pikaraitiotie]]linjoina. Norra Lidingöbananin (20) liikenne loppui [[1971]], mutta Södra Lidingöbanan (21) on edelleen olemassa. Tukholman raitiotiejärjestelmän suurilta osin loputtua 1967 muutamia vanhoja raitiotielinjoja korvattiin [[bussi|busseilla]]. Myös linja 12 eli [[Nockebybanan]] säilyi pikaraitiotienä.


==Raitiolinjat==
==Raitiolinjat==

Versio 1. elokuuta 2009 kello 10.22

Museoraitiovaunu Djurgårdenissa

Tukholman raitioliikenne alkoi Ruotsin pääkaupungissa vuonna 1877. Monet Tukholman raitiolinjat lakkautettiin vuonna 1967 oikeanpuoleiseen liikenteeseen siirtymisen yhteydessä. Tämä oli vain osasyy, raitioteiden katsottiin olevan vanhanaikaisia ja hitaita ja niiden katsottiin kilpailevan samasta katutilasta henkilöautojen kanssa, jotka taas nähtiin "nykyaikaisena" liikennemuotona. Myös samanaikaisesti voimakkaasti laajentunut Tukholman metroverkosto Tunnelbanan teki monet raitiolinjat tarpeettomiksi.

Alkuvaiheita

Stockholms Nya Spårvägsaktiebolag (SNS) aloitti raitioliikenteen hevosraitiovaunuilla 10. heinäkuuta 1877. Liikennöity alue rajoittui ensimmäiset kymmenen vuotta Slussenin pohjoispuoliselle alueelle kunnes Stockholms Södra Spårvägsaktiebolag (SSB) alkoi liikennöidä Tukholman eteläisissä osissa vuonna 1887. Sillä oli käytössään höyrykäyttöinen raitiovaunu vuosina 1887–1901. Sähköraitiovaunu oli saatu eteläiselle raitioverkostolle vuoden 1901 syksyllä. Ensimmäinen sähköraitiovaunu pohjoiselle verkostolle saatiin vuonna 1904. Liikenne hevosraitiovaunuilla päättyi Tukholmassa 10. helmikuuta 1905. Sähköistyksen myötä voitiin liikennöidä pitempiä linjoja ja reitit ulottuvat jo mm. Solnaan, Sundbybergiin ja Lidingöön.

Vuodesta 1915 lähtien liikenteestä huolehti AB Stockholms Spårvägar (SS). Vuonna 1917 SS otti haltuunsa koko Stockholms Nya Spårvägsaktiebolagin (SNS) reitistön ja 1918 Stockholms Södra Spårvägsaktiebolagin (SSB) reitit. Vaikka Tukholman eteläisen ja pohjoisen osan raitioverkostot olivat nyt saman yhtiön alaisuudessa, rataverkot eivät silti olleet toisiinsa yhteydessä kuin vasta vuodesta 1922 lähtien jolloin yhteys Slussenin kohdalla toteutettiin. Huhtikuun 1. päivä 1922 toteutettiin kaupungissa suuri reitistömuutos jossa linjat saivat myös uudet numerot. Useimmat linjat ajoivat sen jälkeen Slussenin kautta. Vuodesta 1941 alkaen linjaa 11 liikennöitiin johdinautoilla linjanumerolla 41 vuoteen 1964 saakka jolloin niiden käyttö Tukholmassa lopetettiin.

Vähittäinen lakkaaminen Tukholman metron laajetessa

1. lokakuuta 1933 avattiin uusi maanalainen raitiotietunneli Södertunneln Slussenilta Skanstulliin Södermalmin alitse. Vuodesta 1950 lähtien tunnelia ovat käyttäneet metrojunat ja juuri tästä tunneliosuudesta koko järjestelmä sai nimekseen Tunnelbana. Tukholman ensimmäinen metrolinja avattiin 1. lokakuuta 1950 ja se kulki Slussenin ja Hökarängenin välillä. Tästä syystä myös raitiolinja 19 ja bussilinjat 77 ja 79 lyhenivät Skanstulliin liityntälinjoiksi metrolinjalle. Vuosina 1951-1967 linja 19 kulki Sturebystä linjan päätepysäkille Örbyhyn. Raitiolinjasta 11 tuli osa Tunnelbanania kun linja Hötorgetilta Vällingbyhyn avattiin. Bussilinjan 79 liikenne lakkasi haaran Skärmarbrink-Hammarbyhöjden avauduttua ja se korvasi myös raitiolinjan. Bussilinja 64 alkoi kulkea Fruängenin ja Skanstullin välillä vuodesta 1964 Tukholman metron punaisen linjan avauduttua. Samalla myös raitiolinja 18 kulki Liljeholmenista Ekensbergiin, ja raitiolinjan 16 liikenne lakkasi. Koko raitioliikenteen loputtua Tunnelbananin punainen linja laajeni Östermalmstorgilta Ropsteniin. Lidingöbananin linjat 20 ja 21 säilyivät kuitenkin pikaraitiotielinjoina. Norra Lidingöbananin (20) liikenne loppui 1971, mutta Södra Lidingöbanan (21) on edelleen olemassa. Tukholman raitiotiejärjestelmän suurilta osin loputtua 1967 muutamia vanhoja raitiotielinjoja korvattiin busseilla. Myös linja 12 eli Nockebybanan säilyi pikaraitiotienä.

Raitiolinjat

Tukholman raitiolinjat vuonna 1946 [1]


Tukholman raitiolinjat vuonna 1959[2]:

Linjanumerot 11, 18 ja 19 olivat tunnelbanan käytössä.

Raitioliikenteen lakkauttaminen

Tukholman A25G-typpinen raitiovaunu Valdemaruddessa.

Tukholman kaupunginvaltuusto päätti vuonna 1957 että koko kantakaupungin raitioverkosto lakkautetaan. Suunnitelman mukaan se suoritettaisiin vaiheittain Tunnelbanan laajenemisen mukaan niin että vaunukalusto ajettaisiin taloudellisen käyttöikänsä loppuun. Tämän arveltiin tapahtuvan 1970-luvulla. Myöhemmin Ruotsissa kuitenkin päätettiin siirtyä oikeanpuoleiseen liikenteeseen 3. syyskuuta 1967 lähtien, joten suunnitelmaa raitioliikenteen lakkauttamisesta aikaistettiin. Viimeiset vuorot kantakaupungin linjoilla ajettiin iltaliikenteessä 2. syyskuuta 1967.

SL:n perustaminen ja raitioliikenne sen jälkeen

Vuonna 1967 Tukholman paikallisliikennettä hoitaneet yhtiöt sulautettiin yhteen Storstockholms Lokaltrafik AB:ksi (SL). Vaikka raitioliikenne Tukholmassa pääsääntöisesti lakkautettiin, osa siitä jäi olemaan omiksi irrallisiksi linjoikseen. Näitä ovat Lidingöbanan ja Nockebybanan. Ensin mainittu liikennöi Tukholman Ropstenista Lidingön kunnan Gåshagaan (Nro 21), jälkimmäinen Alvikista Nockebyhyn (Nro 12). Lidingöbanalla oli vuoteen 1971 asti pohjoinen linja, joka kulki Ropstenista Lidingön Kyrkvikeniin (Nro 20).

Raitioliikenteen uusi tuleminen

Tvärbanan pikaraitiovaunu Sickla Uddessa.

Vuonna 1991 otettiin uudestaan käyttöön Djurgårdslinjen (Nro 7) joka oli aikoinaan lakkautettu muun raitioliikenteen myötä. Linjalla ajavat museoraitiovaunut. Vuonna 2000 Tukholmassa avattiin kokonaan uusi pikaraitiotielinja Tvärbanan (poikkirata, Nro 22) joka aluksi kulki Gullmarsplanin ja Liljeholmenin, myöhemmin Sickla udden ja Alvikin välillä. Viimeaikojen suunnitelmissa on ollut esillä Tvärbanan ja Nackaan liikennöivän Saltsjöbanan yhdistäminen, jolloin jälkimmäisellä nykyisin käytettävä metrotyyppinen junakalusto korvattaisiin pikaraitiovaunuilla.

Lähteet

Commons
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Tukholman raitioliikenne.

Malline:Tynkä/Tukholma

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Tukholman_raitiotieliikenne&oldid=7113708”