Ero sivun ”Maximilian von Baden” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
kh
MastiBot (keskustelu | muokkaukset)
p Botti muokkasi: tr:Maximilian von Baden
Rivi 33: Rivi 33:
[[ru:Максимилиан Баденский]]
[[ru:Максимилиан Баденский]]
[[sv:Max av Baden]]
[[sv:Max av Baden]]
[[tr:Maximilian (Baden prensi)]]
[[tr:Maximilian von Baden]]
[[zh:马克斯·冯·巴登]]
[[zh:马克斯·冯·巴登]]

Versio 26. heinäkuuta 2009 kello 12.50

Maximilian von Baden

Prinssi Maximilian Alexander Friedrich Wilhelm von Baden (lyh. Max von Baden, 10. heinäkuuta 1867 - 6. marraskuuta 1929) oli Badenin suurherttua Fredrik II:n serkku ja perijä. Hän oli naimisissa Maria Luise von Hannover-Cumberlandin kanssa, joka oli Ison-Britannian ja Irlannin kuningashuoneen prinsessa ja Braunschweig-Lüneburgin herttuatar.

Von Badenia pidettiin jo ennen ensimmäistä maailmansotaa liberaalina. Sodan aikana hänet nimitettiin valtakunnankansleriksi lokakuussa 1918 ja hänen tehtävänsä oli neuvotella aselepo liittoutuneiden kanssa sodan viime päivinä. Vaikka hänellä olikin epäilyksensä kenraalikunnan rauhantahdosta, hän hyväksyi tehtävän ja nimitti hallituksen, johon ensi kertaa kuului sosiaalidemokraattien edustajia (esimerkiksi Friedrich Ebert ja Philipp Scheidemann). Hallituksen työskentelyn aselevon saavuttamiseksi keskeytti vallankumouksen syttyminen Saksassa marraskuun ensi päivinä. Max von Baden ymmärsi, ettei keisari voisi enää säilyttää kruunuaan ja painosti häntä luopumaan vallastaan pelastaakseen monarkian. Keisari ei kuitenkaan suostunut kunnes viimein Paul von Hindenburg ja Wilhelm Groener ilmoittivat, että keisarin oli luovuttava vallasta. Monarkian päätyttyä myös Max von Baden erosi virastaan Ebertin hyväksi 9. marraskuuta 1918. Eroa seurasi välittömästi Saksan tasavallan (ns. Weimarin tasavalta) perustamisilmoitus.

Max von Baden vietti lopun elämäänsä eläkkeellä.

Saksan keisarikunnan lippu Edeltäjä:
Georg von Hertling
Saksan valtakunnankansleri
3. lokakuuta 19189. marraskuuta 1918
Seuraaja:
Philipp Scheidemann