Ero sivun ”Kultaryntäys” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
linkin korjaus: Levi Strauss => Levi Strauss & Co. (henkilöartikkelia ei vielä ole) |
→Lapin kultakuume: linkkejä |
||
| Rivi 6: | Rivi 6: | ||
== Lapin kultakuume == |
== Lapin kultakuume == |
||
Ensimmäinen tieto Suomessa esiintyvästä kullasta on Olaus Magnuksen kartassa vuodelta 1539. Tiettävästi ensimmäinen löytö tehtiin kuitenkin vasta vuonna 1836, jolloin nimismies Boucht löysi kultahiukkasen dolomiitista Kemijoen suulta. Tämä aiheutti silloisen valtiovallan toimesta etsintää Etelä-Lapissa ja Kuusamossa, mutta tulokset olivat huonot kaivostoiminnan aloittamiseksi. |
Ensimmäinen tieto Suomessa esiintyvästä kullasta on Olaus Magnuksen kartassa vuodelta 1539. Tiettävästi ensimmäinen löytö tehtiin kuitenkin vasta vuonna 1836, jolloin nimismies Boucht löysi kultahiukkasen dolomiitista [[Kemijoki|Kemijoen]] suulta. Tämä aiheutti silloisen valtiovallan toimesta etsintää Etelä-Lapissa ja Kuusamossa, mutta tulokset olivat huonot kaivostoiminnan aloittamiseksi. |
||
Lapissa löytyi lupaavasti kultaa [[Ivalojoki|Ivalojoelta]] syyskesällä [[1868]]. Koko kesän jatkuneen etsintäretken päätteeksi löysi rahapajanjohtaja ''Johan Konrad Lihr'' Ivalojoen Nulkkamukasta hyvän esiintymän, ja sen perusteella syntyi Suomen ensimmäinen kultaryntäys. Senaatti antoi asetuksen kullanhuuhdonnasta, ja kaivajat ryntäsivät etenkin Ivalojoen varteen, jossa keskuspaikkana toimi Porttikosken törmällä sijaitseva [[Ivalojoen Kultala]]. Kullankaivajia saapui kaikkialta Suomesta ja jopa maan rajojen ulkopuolelta. Suurimmillaan kaivajien määrä oli vuonna 1871, noin 500 miestä. |
Lapissa löytyi lupaavasti kultaa [[Ivalojoki|Ivalojoelta]] syyskesällä [[1868]]. Koko kesän jatkuneen etsintäretken päätteeksi löysi rahapajanjohtaja ''Johan Konrad Lihr'' Ivalojoen Nulkkamukasta hyvän esiintymän, ja sen perusteella syntyi Suomen ensimmäinen kultaryntäys. Senaatti antoi asetuksen kullanhuuhdonnasta, ja kaivajat ryntäsivät etenkin Ivalojoen varteen, jossa keskuspaikkana toimi Porttikosken törmällä sijaitseva [[Ivalojoen Kultala]]. Kullankaivajia saapui kaikkialta Suomesta ja jopa maan rajojen ulkopuolelta. Suurimmillaan kaivajien määrä oli vuonna 1871, noin 500 miestä. |
||
Vähitellen huuhtojat siirtyivät Laanilaan. Kultaa saatiin aluksi 55 kg vuodessa, myöhemmin noin 20 kg vuodessa. ''Oy Ivalojoki Ab'' ja ''[[Lapin Kulta]] Oy'' yrittivät aloittaa koneellista kullanhuuhdontatoimintaa, mutta tulokset jäivät lopulta laihoiksi ja yhtiöt tekivät nopeasti konkursseja. |
Vähitellen huuhtojat siirtyivät Laanilaan. Kultaa saatiin aluksi 55 kg vuodessa, myöhemmin noin 20 kg vuodessa. ''Oy Ivalojoki Ab'' ja ''[[Lapin Kulta]] Oy'' yrittivät aloittaa koneellista kullanhuuhdontatoimintaa, mutta tulokset jäivät lopulta laihoiksi ja yhtiöt tekivät nopeasti konkursseja. |
||
Lemmenjoen kultakuume koettiin vasta toisen maailmansodan jälkeen, kun sodasta palanneet nuoret miehet lähtivät kokeilemaan onneaan Lapin kultamaille. Monet näistä uhkarohkeistakin seikkailijoista jäivät Lappiin koko iäkseen ja heistä syntyivät kuuluisimmat kultalegendat. Näitä Lapin elinkautisia olivat mm. Yrjö "Karhu" Korhonen, Niilo "Nipa" Raumala, Heikki "Kultasilmä" Kokko, Kullervo "Kone" Korhonen, Jalmari Hepo-oja, Jukka Pellinen ja Jaakko Isola. |
Lemmenjoen kultakuume koettiin vasta [[toinen maailmansota|toisen maailmansodan]] jälkeen, kun sodasta palanneet nuoret miehet lähtivät kokeilemaan onneaan Lapin kultamaille. Monet näistä uhkarohkeistakin seikkailijoista jäivät Lappiin koko iäkseen ja heistä syntyivät kuuluisimmat kultalegendat. Näitä Lapin elinkautisia olivat mm. Yrjö "Karhu" Korhonen, Niilo "Nipa" Raumala, Heikki "Kultasilmä" Kokko, Kullervo "Kone" Korhonen, Jalmari Hepo-oja, Jukka Pellinen ja Jaakko Isola. |
||
Kullankaivaja Eevert Kiviniemi on löytänyt Suomen suurimman kultahipun vuonna 1935 kertomansa mukaan Luttojoelta. Hipun paino on 392,9 grammaa. Aleks Kiviniemen vuonna 1910 Hangasojalta löytämä hippu lienee kuitenkin Eevert-hippua suurempi. Aleksi-hipun todellinen paino on jäänyt kuitenkin virallisesti todistamatta, sillä siitä ehdittiin irrottaa sormuksen verran kultaa ennen virallista punnitusta. Punnittaessa Aleksi painoi 385,36 grammaa. [[Geologian tutkimuskeskus]] ylläpitää listaa Suomesta löydetyistä kultahipuista. |
Kullankaivaja Eevert Kiviniemi on löytänyt Suomen suurimman kultahipun vuonna 1935 kertomansa mukaan [[Luttojoki|Luttojoelta]]. Hipun paino on 392,9 grammaa. Aleks Kiviniemen vuonna 1910 Hangasojalta löytämä hippu lienee kuitenkin Eevert-hippua suurempi. Aleksi-hipun todellinen paino on jäänyt kuitenkin virallisesti todistamatta, sillä siitä ehdittiin irrottaa sormuksen verran kultaa ennen virallista punnitusta. Punnittaessa Aleksi painoi 385,36 grammaa. [[Geologian tutkimuskeskus]] ylläpitää listaa Suomesta löydetyistä kultahipuista. |
||
[[Åke Lindman]] ohjasi vuonna 1999 elokuvan "Lapin kullan kimallus" Lapin kultaryntäyksestä. |
[[Åke Lindman]] ohjasi vuonna 1999 elokuvan "Lapin kullan kimallus" Lapin kultaryntäyksestä. |
||
Versio 25. heinäkuuta 2009 kello 14.04
Kultaryntäys eli kultakuume on lyhytaikainen kullankaivajien virta alueelle josta on löydetty merkittäviä määriä kultaa. Kanadan ja Yhdysvaltojen historiassa näitä nähtiin pitkin 1800-lukua. Myös Suomen Lappi näki pienimuotoisemman kultakuumeen samoin kuin Australia ja Etelä-Afrikka.
Kerrotaan, että enemmän kuin kaivajat itse, kultakuumeista rikastuivat tarvikkeiden tuottajat kuten Levi Strauss, joka teki työhousuja, joita myöhemmin alettiin kutsua leviksiksi.
Lapin kultakuume
Ensimmäinen tieto Suomessa esiintyvästä kullasta on Olaus Magnuksen kartassa vuodelta 1539. Tiettävästi ensimmäinen löytö tehtiin kuitenkin vasta vuonna 1836, jolloin nimismies Boucht löysi kultahiukkasen dolomiitista Kemijoen suulta. Tämä aiheutti silloisen valtiovallan toimesta etsintää Etelä-Lapissa ja Kuusamossa, mutta tulokset olivat huonot kaivostoiminnan aloittamiseksi.
Lapissa löytyi lupaavasti kultaa Ivalojoelta syyskesällä 1868. Koko kesän jatkuneen etsintäretken päätteeksi löysi rahapajanjohtaja Johan Konrad Lihr Ivalojoen Nulkkamukasta hyvän esiintymän, ja sen perusteella syntyi Suomen ensimmäinen kultaryntäys. Senaatti antoi asetuksen kullanhuuhdonnasta, ja kaivajat ryntäsivät etenkin Ivalojoen varteen, jossa keskuspaikkana toimi Porttikosken törmällä sijaitseva Ivalojoen Kultala. Kullankaivajia saapui kaikkialta Suomesta ja jopa maan rajojen ulkopuolelta. Suurimmillaan kaivajien määrä oli vuonna 1871, noin 500 miestä. Vähitellen huuhtojat siirtyivät Laanilaan. Kultaa saatiin aluksi 55 kg vuodessa, myöhemmin noin 20 kg vuodessa. Oy Ivalojoki Ab ja Lapin Kulta Oy yrittivät aloittaa koneellista kullanhuuhdontatoimintaa, mutta tulokset jäivät lopulta laihoiksi ja yhtiöt tekivät nopeasti konkursseja.
Lemmenjoen kultakuume koettiin vasta toisen maailmansodan jälkeen, kun sodasta palanneet nuoret miehet lähtivät kokeilemaan onneaan Lapin kultamaille. Monet näistä uhkarohkeistakin seikkailijoista jäivät Lappiin koko iäkseen ja heistä syntyivät kuuluisimmat kultalegendat. Näitä Lapin elinkautisia olivat mm. Yrjö "Karhu" Korhonen, Niilo "Nipa" Raumala, Heikki "Kultasilmä" Kokko, Kullervo "Kone" Korhonen, Jalmari Hepo-oja, Jukka Pellinen ja Jaakko Isola.
Kullankaivaja Eevert Kiviniemi on löytänyt Suomen suurimman kultahipun vuonna 1935 kertomansa mukaan Luttojoelta. Hipun paino on 392,9 grammaa. Aleks Kiviniemen vuonna 1910 Hangasojalta löytämä hippu lienee kuitenkin Eevert-hippua suurempi. Aleksi-hipun todellinen paino on jäänyt kuitenkin virallisesti todistamatta, sillä siitä ehdittiin irrottaa sormuksen verran kultaa ennen virallista punnitusta. Punnittaessa Aleksi painoi 385,36 grammaa. Geologian tutkimuskeskus ylläpitää listaa Suomesta löydetyistä kultahipuista.
Åke Lindman ohjasi vuonna 1999 elokuvan "Lapin kullan kimallus" Lapin kultaryntäyksestä.
Pienkaivoksia
Kullanhuuhdontaa mittakaavassaan suurempi tapa jalostaa malmia kullaksi on pienkaivostoiminta, jossa rikastamoprosessit räätälöitään verrattain pieniäkin malmioita varten siten, että myös vähemmän tuottoisat sivumalmit voidaan hyödyntää.
Suomessa kullan pienkaivoksia on mm. Orivedellä, Huittisten Jokisivulla, minkä rikastamo sijaitsee Vammalassa. Jokisivun kaivos on uusi, kun taas Polar Mining osti Oriveden kaivoksen Outokummulta 2003. Polar Mining on australialaisen Dragon Miningin Suomalainen tytäryhtiö.
Jokisivun kaivos on valituksen alaisena. Sodankylän Pahtavaaran kaivos avattiin 2004 ja esiintymiä on myös Kittilän Suurikuusikossa.
Suomessa on ollut samanaikaisesti toiminnassa 1–2 kultakaivosta johtuen kullan vaihtelevasta hintakehityksestä. Yhden kultakilon jalostamiseksi saatetaan louhia 100 – 150 miljoonaa kg kiveä.
Huomattavia kultakuumeita
- Appalakit 1848
- Kalifornia (1848 – 1855) (ks. Kalifornian kultaryntäys)
- Colorado 1859
- Australia 1851
- Nevada 1850-luvulla
- Brittiläinen Kolumbia, Kanada 1858-1860
- Uusi Seelanti 1861
- Oregon 1860-1870
- Transvaal, Etelä-Afrikka 1886
- Klondike 1896
- Alaska 1898
