Äänitaide

Äänitaide on nykytaidetta jossa keskeisellä sijalla ovat erilaiset ääneen, kuulemiseen ja kuuntelemiseen liittyvät kysymyksenasettelut. Äänitaide on perusluonteeltaan poikkitaiteellista ja mediataidetta – äänitysteknologian kehityksellä on ollut merkittävä osuus äänitaiteen kehityksessä.

Äänitaide pohtii akustiikkaan, psykoakustiikkaan, ääniympäristöihin ja äänen luokitteluun liittyviä kysymyksiä. Kuten minkälaiset äänet ovat meistä miellyttäviä tai mitä melu oikeastaan on? Ääniteokset voivat olla puhtaasti ääniteoksia, ilman mitään visuaalista osaa tai ne voivat olla erilaisia installaatioita tai veistoksia. Radiotaide erotetaan nykyään yleensä omaksi erityiseksi äänitaiteen ryhmäksi. Kokeellinen musiikki tulee usein hyvin lähelle äänitaidetta eikä selvää eroa niiden välille voida aina tehdä. John Cage luetaan säveltäjäksi, mutta monet äänitateilijat pitävät häntä tärkeänä esikuvanaan.

Äänitaiteen edelläkävijöiksi luetaan erityisesti italialaiset futuristit kuten Luigi Russolo ja Filippo Tommaso Marinetti sekä Dadaistien ja surrealistien ääniteokset. Varhaisiin äänitaiteen tekijöihin luetaan myös Tristan Tzara ja Kurt Schwitters.

Euroopassa erityisesti Berliini tunnetaan äänitaiteen keskuksena ja siellä Singuhr hörgalerie joka vuodesta 1996 on esittelyt äänitaidetta ainutlaatuisessa vanhassa kirkontornissa olevassa galleriatilassa.

Suomessa ääni- ja radiotaiteen edelläkävijänä on ollut Simo Alitalo. Alitalon ja äänitaiteilija Nigel Helyerin installaatio Transit of Venus oli esillä Kiasma museossa 1999 ja Alitalon installaatio Kuulumisia oli esillä Kluuvin galleriassa 2008.

Lähteet

• What is Sound Art? by N.B. Aldrich, August, 2003.
• GUARDIAN: Prick up your ears, Stephen Poole on sound art Saturday November 17, 2001
• Aesthetical Issues of Sound Art by Paul Panhuysen, 2000
• The Art of Noise by David Toop, Tate Online, Issue 3, Spring 2005
• Singuhr hörgalerie
• Helsingin Sanomat: Akustisia muotoja tilassa ja ajassa. Timo Valjakka, 2008