Ero sivun ”Martti Haavio” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
korjattu tieteilijän tietoja |
p Botti muutti luokan Luokka:Aleksis Kiven palkinnon voittajat |
||
| Rivi 67: | Rivi 67: | ||
{{DEFAULTSORT:Haavio, Martti}} |
{{DEFAULTSORT:Haavio, Martti}} |
||
[[Luokka:Akateemikot]] |
[[Luokka:Akateemikot]] |
||
[[Luokka:Suomalaiset runoilijat]] |
[[Luokka:Suomalaiset runoilijat]] |
||
| Rivi 73: | Rivi 74: | ||
[[Luokka:Suomalaiset folkloristit]] |
[[Luokka:Suomalaiset folkloristit]] |
||
[[Luokka:Helsingin yliopiston professorit]] |
[[Luokka:Helsingin yliopiston professorit]] |
||
[[Luokka:Aleksis Kiven palkinnon |
[[Luokka:Aleksis Kiven palkinnon saajat]] |
||
[[en:Martti Haavio]] |
[[en:Martti Haavio]] |
||
Versio 17. heinäkuuta 2009 kello 08.08
| Martti Haavio | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 22. tammikuuta 1899 Temmes |
| Kuollut | 4. helmikuuta 1973 (74 vuotta) |
| Kansalaisuus |
 Suomi |
| Koulutus ja ura | |
| Tutkinnot | Helsingin yliopisto |
| Tunnetut työt | Suomalainen mytologia (1967) |
Martti Haavio, taiteilijanimeltä P. Mustapää, (22. tammikuuta 1899 Temmes – 4. helmikuuta 1973 Helsinki) oli suomalainen kansanrunouden ja mytologian tutkija, runoilija ja akateemikko. Runonsa hän julkaisi nimellä P. Mustapää, jonka hän keksi Tallinnan vanhankaupungin Mustapäiden talon nimen perusteella. Uransa alkuvaiheessa hän kuului Tulenkantajat-ryhmään. Hän toimi aktiivisesti myös Akateemisessa Karjala-Seurassa, josta hän kuitenkin erosi vuonna 1932 yhdessä monien muiden poliittiseen keskustaan suuntautuneiden jäsenten kanssa, kun AKS:n enemmistö ei suostunut tuomitsemaan Mäntsälän kapinaa. Puoluekannaltaan Haavio oli maalaisliittolainen. Myöhemmin Haavio toimi kansanrunoudentutkimuksen professorina Helsingin yliopistossa.
Haavion ensimmäinen vaimo, kansanrunoudentutkimuksen dosentti Elsa Enäjärvi kuoli syöpään 1951. Runoilija Aale Tynnin kanssa Haavio avioitui 1960. Haavioiden tytär Elina Haavio-Mannila on sosiologian täysinpalvellut professori.
Martti Haavio vietti osan lapsuudestaan Nokian Tottijärvellä, jossa järjestetään nykyään vuosittain P. Mustapää -päivät. Tapahtumassa myönnetään myös P. Mustapää -palkinto ansioituneelle runoilijalle elämäntyöstään.
Uskontotieteellisiä ja folkloristisia tutkimuksia
- Suomalaisen muinaisrunouden maailma. Porvoo: WSOY, 1935.
- Suomalaiset kodinhaltiat. Porvoo: WSOY, 1942.
- Viimeiset runonlaulajat. 3. painos (2. korjattu painos 1948). Porvoo: WSOY, 1985. ISBN 951-0-12753-1.
- Piispa Henrik ja Lalli: Piispa Henrikin surmavirren historiaa. Porvoo: WSOY, 1948.
- Sampo-eepos: Typologinen analyysi. Väitöskirja. Suomalais-ugrilaisen seuran toimituksia 96. Helsinki: Suomalais-ugrilainen seura, 1949.
- Väinämöinen: Suomalaisten runojen keskushahmo. Porvoo: WSOY, 1950.
- Karjalan jumalat: Uskontotieteellinen tutkimus. Porvoo: WSOY, 1959.
- Kuolematonten lehdot: Sämpsöi Pellervoisen arvoitus. Porvoo: WSOY, 1961.
- Bjarmien vallan kukoistus ja tuho: Historiaa ja runoutta. Runot suomentanut Aale Tynni. Porvoo Helsinki: WSOY, 1965.
- Suomalainen mytologia. Porvoo Helsinki: WSOY, 1967.
- Esseitä kansanrunoudesta. Artikkelit on julkaistu 1959 Lauri Hongon toimittamassa Martti Haavion juhlakirjassa Essais folkloriques par Martti Haavio. Studia Fennica 8. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 564. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1992. ISBN 951-717-703-8.
Runoteoksia
- Laulu ihanista silmistä (1925)
- Laulu vaakalinnusta (1927)
- Jäähyväiset Arkadialle (1945)
- Koiruoho, ruusunkukka (1947)
- Linnustaja (1952)
- Tuuli Airistolta (1969)
- Iloinen lorukirja (1984)
Omaelämäkerrallisia teoksia
- Me marssimme Aunuksen teitä (1969)
- Nuoruusvuodet (1972)