Ero sivun ”Nikolaus II” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
p Botti lisäsi: fa:نیکلاس دوم |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
| Rivi 1: | Rivi 1: | ||
[[Kuva:B Nikolaus II2.jpg|thumb|right|200px|Nikolaus II kuvattuna San Clementen luostarin [[fresko]]ssa [[Rooma]]ssa]] |
[[Kuva:B Nikolaus II2.jpg|thumb|right|200px|Nikolaus II kuvattuna San Clementen luostarin [[fresko]]ssa [[Rooma]]ssa]] |
||
[[Paavi]] '''Nikolaus II''' (k. |
[[Paavi]] '''Nikolaus II''' (k. [[27. heinäkuuta]] [[1061]]) oli paavina joulukuusta [[1058]] – 27. heinäkuuta 1061.<ref>Hanska 2005: 320.</ref> Hänen oikea nimensä oli Gerard Burgundilainen. Kun hänet valittiin paaviksi, hän oli [[Firenze]]n [[piispa]]. |
||
Hänen valintansa takana olivat Hildebrand (myöhemmin paavi [[Pyhä Gregorius VII]]), [[Pyhä saksalais-roomalainen keisarikunta|Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan]] [[Agnes de Poitou|keisarinna Agnes de Poitou]] ja [[Lothringen]]in [[herttua]] Godfrey, jotka vastustivat [[Rooma]]n aatelisten ehdokas [[Benedictus X]]:tä. Nikolaus kruunattiin Roomassa [[24. tammikuuta]] [[1059]], kun Benedit oli karkotettu. Hänen aikanaan paavina kirkkoa uudistavat [[Cluny|Cluny liikkeen]] muutokset jatkuivat. |
Hänen valintansa takana olivat Hildebrand (myöhemmin paavi [[Pyhä Gregorius VII]]), [[Pyhä saksalais-roomalainen keisarikunta|Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan]] [[Agnes de Poitou|keisarinna Agnes de Poitou]] ja [[Lothringen]]in [[herttua]] Godfrey, jotka vastustivat [[Rooma]]n aatelisten ehdokas [[Benedictus X]]:tä. Nikolaus kruunattiin Roomassa [[24. tammikuuta]] [[1059]], kun Benedit oli karkotettu. Hänen aikanaan paavina kirkkoa uudistavat [[Cluny|Cluny liikkeen]] muutokset jatkuivat. |
||
| Rivi 9: | Rivi 9: | ||
Samaan aikaan paavi oli lähettänyt Peter Damianin ja Luccan piispa Anselmin [[Milano]]on selvittämään [[selibaatti]]a vaatineiden [[patareenit|patareenien]] erimielisyyksiä arkkipiispan ja papiston kanssa. Tapaaminen oli voitto Nikolaukselle, kun Arkkipiispa Widon oli pakko hyväksyä lähettiläiden ehdot, joihin kuului Milanon alistaminen Roomalle. Tässä kirkolliskokouksessa tiukennettiin kirkonmiesten kuria ja ennen kaikkea siellä julistettiin, ettei maallisilla johtajilla ole oikeutta osallistua paavin valintaan (ks. [[investituurariita]]). |
Samaan aikaan paavi oli lähettänyt Peter Damianin ja Luccan piispa Anselmin [[Milano]]on selvittämään [[selibaatti]]a vaatineiden [[patareenit|patareenien]] erimielisyyksiä arkkipiispan ja papiston kanssa. Tapaaminen oli voitto Nikolaukselle, kun Arkkipiispa Widon oli pakko hyväksyä lähettiläiden ehdot, joihin kuului Milanon alistaminen Roomalle. Tässä kirkolliskokouksessa tiukennettiin kirkonmiesten kuria ja ennen kaikkea siellä julistettiin, ettei maallisilla johtajilla ole oikeutta osallistua paavin valintaan (ks. [[investituurariita]]). |
||
==Lähteet== |
|||
*{{Kirjaviite|Tekijä=Jussi Hanska|Vuosi=Vammala 2005|Nimeke=Kristuksen sijaiset maan päällä?|Selite=Paaviuden historiaa apostoli Paavalista Johannes Paavali toiseen|Julkaisija=Suomalaisen Kirjallisuuden Seura|Tunniste=ISBN 951-746-719-2}} |
|||
==Viitteet== |
|||
{{viitteet}} |
|||
{{Paavi |
{{Paavi |
||
Versio 15. heinäkuuta 2009 kello 18.35
Paavi Nikolaus II (k. 27. heinäkuuta 1061) oli paavina joulukuusta 1058 – 27. heinäkuuta 1061.[1] Hänen oikea nimensä oli Gerard Burgundilainen. Kun hänet valittiin paaviksi, hän oli Firenzen piispa.
Hänen valintansa takana olivat Hildebrand (myöhemmin paavi Pyhä Gregorius VII), Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisarinna Agnes de Poitou ja Lothringenin herttua Godfrey, jotka vastustivat Rooman aatelisten ehdokas Benedictus X:tä. Nikolaus kruunattiin Roomassa 24. tammikuuta 1059, kun Benedit oli karkotettu. Hänen aikanaan paavina kirkkoa uudistavat Cluny liikkeen muutokset jatkuivat.
Varmistaakseen asemansa hän loi välittömästi yhteydet normanneihin, jotka olivat saaneet vakaan jalansijan Etelä-Italiasta. Uusi liitto vahvistettiin Melfissä, jossa Nikolaus II seuranaan Hildebrand, kardinaali Humbert ja Monte Cassinon apotti Desiderius myönsivät Robert Guiscardille Apulian, Calabarian ja Sisilian kreivikunnat sekä Rikhard Aversalaiselle Capuan ruhtinaskunnan vastineeksi valasta puolustaa kirkon oikeuksia.
Sopimuksen ensimmäinen seuraus oli vastapaavi Benedictus X:n pakopaikan, Galeran kaupungin, valtaaminen normannien avulla ja paavin riippuvuuden lopettaminen roomalaisista aatelisista.
Samaan aikaan paavi oli lähettänyt Peter Damianin ja Luccan piispa Anselmin Milanoon selvittämään selibaattia vaatineiden patareenien erimielisyyksiä arkkipiispan ja papiston kanssa. Tapaaminen oli voitto Nikolaukselle, kun Arkkipiispa Widon oli pakko hyväksyä lähettiläiden ehdot, joihin kuului Milanon alistaminen Roomalle. Tässä kirkolliskokouksessa tiukennettiin kirkonmiesten kuria ja ennen kaikkea siellä julistettiin, ettei maallisilla johtajilla ole oikeutta osallistua paavin valintaan (ks. investituurariita).
Lähteet
- Jussi Hanska: Kristuksen sijaiset maan päällä?. Paaviuden historiaa apostoli Paavalista Johannes Paavali toiseen. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Vammala 2005. ISBN 951-746-719-2.
Viitteet
- ↑ Hanska 2005: 320.
|
Edeltäjä: Stefanus X |
Paavi | Seuraaja: Aleksanteri II |