Lehtivihreä

Klorofylli a:n, b:n ja d:n yhteinen rakenne

Lehtivihreä eli klorofylli on orgaaninen molekyyli, jonka avulla kasvit yhteyttävät. Klorofylli on rakenteeltaan Mg-keskusatomillinen porfyriini. Se kykenee helposti kuljettamaan ylimääräiset elektronit keskusatomilta reunoille, joissa elektronit sidotaan kemiallisesti.

Lehtivihreäksi voidaan myös kutsua kasvisolujen viherhiukkasia eli kloroplasteja, jotka ovat niitä soluorganelleja, jotka vastaavat itse yhteyttämisestä. Kehittyneemmillä kasveilla lehtivihreä on viherhiukkasissa, bakteereilla kalvojen rakenneosina. Näitä viherhiukkasia on runsaasti lähestulkoon kaikissa kasvin maanpäällisissä osissa, ja ne ovat lähinnä vastuussa kasvien vihreästä väristä. Klorofyllimolekyylit, esimerkiksi p680, absorboivat hyvin valon sinisiä ja punaisia aallonpituuksia, mutta huonosti vihreitä, joita ne sen sijaan heijastavat ja siksi ne näkyvätkin vihreinä.

Lehtivihreän rakenteen selvitti saksalainen Nobel-kemisti Richard Willstätter.

Lehtivihreää eli klorofylliä ja klorofylliiniä käytetään myös elintarvikkeiden lisäaineena E-koodilla E 140. Myös näiden johdannaisia, klorofyllikuparikomplekseja ja klorofylliinikuparikomplekseja, käytetään elintarvikkeiden lisäaineena E-koodilla E 141.

Klorofylli a:n ja b:n absorptiospektri

Klorofylli c1 ja c2