Ero sivun ”Tyyli” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Selaa historiaa interaktiivisesti
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
Lepax (keskustelu | muokkaukset)
seulojat
21 320 muokkausta
pEi muokkausyhteenvetoa
attribuointiwl, fx
Rivi 2: Rivi 2:
'''Tyyli''' voi olla merkkijärjestelmä, jota käytetään [[Merkitys|merkityksen]] parantamiseksi, lisäämiseksi tai nostattamiseksi missä tahansa [[Taide|taiteessa]] tai [[Media|mediumissa]]. Jokaisella [[Taideteos|taideteoksella]] on merkitys, [[ikonografia]] ja sille ominaiset piirteet. [[Veistos|Veistoksessa]] niitä voivat olla se tapa, jolla [[marmori]] on leikattu tai kiillotettu, [[Piirustus|piirustuksessa]] [[kynä]]än tai [[liitu|liidun]] käsittelytapa [[viiva]]n ja [[Muoto|muodon]] tekemiseksi, tai rakennuksessa osien ja massojen tietty yhdistelmä. <ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Paul Duro & Michael Greenhalgh | Nimeke = Essential Art History | Vuosi = 1992 | Luku = | Sivu = 279 | Selite = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = Bloomsbury | Tunniste = | www = | www-teksti = | Tiedostomuoto = | Viitattu = 3.5.2009 | Kieli = }}</ref>
'''Tyyli''' voi olla merkkijärjestelmä, jota käytetään [[Merkitys|merkityksen]] parantamiseksi, lisäämiseksi tai nostattamiseksi missä tahansa [[Taide|taiteessa]] tai [[Media|mediumissa]]. Jokaisella [[Taideteos|taideteoksella]] on merkitys, [[ikonografia]] ja sille ominaiset piirteet. [[Veistos|Veistoksessa]] niitä voivat olla se tapa, jolla [[marmori]] on leikattu tai kiillotettu, [[Piirustus|piirustuksessa]] [[kynä]]än tai [[liitu|liidun]] käsittelytapa [[viiva]]n ja [[Muoto|muodon]] tekemiseksi, tai rakennuksessa osien ja massojen tietty yhdistelmä. <ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Paul Duro & Michael Greenhalgh | Nimeke = Essential Art History | Vuosi = 1992 | Luku = | Sivu = 279 | Selite = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = Bloomsbury | Tunniste = | www = | www-teksti = | Tiedostomuoto = | Viitattu = 3.5.2009 | Kieli = }}</ref>


[[Taidehistoria|Taidehistoriallisen]] käsityksen mukaan taideteokset voidaan ryhmitellä tyyliominaisuuksien mukaan, jotta sellaiset teokset, joita ei ole [[Signeeraus|signeerattu]], voidaan osoittaa jonkun henkilön tekemäksi niiden yhteisten ominaisuuksien takia. Aikakausila tai jopa mailla voidaan osittaa olevan yhteisiä piirteitä, jotka mahdollistavat tunnistamattomien taideteosten osoittamisen kuuluvaksi maahan, aikakauteen tai koulukuntaan, tai jopa jollekin [[taiteilija]]lle. <ref>sama</ref>
[[Taidehistoria|Taidehistoriallisen]] käsityksen mukaan taideteokset voidaan ryhmitellä tyyliominaisuuksien mukaan, jotta sellaiset teokset, joita ei ole [[Signeeraus|signeerattu]], voidaan osoittaa eli [[Attribuointi|attribuoida]] jonkun henkilön tekemäksi niiden yhteisten ominaisuuksien takia. Aikakausila tai jopa mailla voidaan osiottaa olevan yhteisiä piirteitä, jotka mahdollistavat tunnistamattomien taideteosten osoittamisen kuuluvaksi maahan, aikakauteen tai koulukuntaan, tai jopa jollekin [[taiteilija]]lle. <ref>sama</ref>


Jos tyylin ominaisuuksia ei voitaisi käsitellä tällä tavoin, taidehistoria olisi melko olematonta, koska silloin tiede rajoittuisi signeerattujen, luotettavan [[autenttinen|autenttisuuden]] tai [[provenienssi]]n omaaviin teoksiin, eivätkä mitkään näistä tekijöistä huomioisi kaikkien ihmisten taipumusta lisätä ymmärtämystään [[Luokittelu|luokittelemalla]] aineistoa. <ref>sama</ref>
Jos tyylin ominaisuuksia ei voitaisi käsitellä tällä tavoin, taidehistoria olisi melko olematonta, koska silloin tiede rajoittuisi signeerattujen, luotettavan [[autenttinen|autenttisuuden]] tai [[provenienssi]]n omaaviin teoksiin, eivätkä mitkään näistä tekijöistä huomioisi kaikkien ihmisten taipumusta lisätä ymmärtämystään [[Luokittelu|luokittelemalla]] aineistoa. <ref>sama</ref>
Rivi 12: Rivi 12:
[[Antiikki|Antiikin]] tutkija [[Johann Joachim Winckelmann|J.J. Winckelmann]] (1717–1768) toi tyylin käsitteeseen uuden ulottuvuuden 1700-luvun lopulla. Hän liitti tyylin kokonaisiin historiallisiin aikakausiin, [[Epookki|epookkeihin]] ja [[Kansakunta|kansakuntiin]], eikä vain yksittäiseen taiteilijaan. Tyylin käsite alkoi palvella myös historian [[tulkinta]]a. Tyylihistoria oli 1800-luvulla taidehistoriassa keskeinen, kun taidehistorioitsijat tunnistivat ja erittelivät tyylilajeja ja tyyliperiodeja, kansallisia tyylejä ja niiden alatyylejä ja koulukuntia [[Kasvitieteilijä|kasvitieteilijöiden]] tavoin. Käsitys [[evoluutio]]sta omaksuttiin tyylilajeihin [[darwinismi]]sta, jossa omaksuttiin käsitys kustakin tyylistä, joka noudatteli vääjäämätöntä kehitystä kasvuvaiheesta loistokauteen ja rappioon. <ref>{{Kirjaviite | Tekijä = | Nimeke = Taiteen pikkujättiläinen | Vuosi = 1991 | Luku = | Sivu = 764 | Selite = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = WSOY | Tunniste = | www = | www-teksti = | Tiedostomuoto = | Viitattu = 3.5.2009 | Kieli = }}</ref>
[[Antiikki|Antiikin]] tutkija [[Johann Joachim Winckelmann|J.J. Winckelmann]] (1717–1768) toi tyylin käsitteeseen uuden ulottuvuuden 1700-luvun lopulla. Hän liitti tyylin kokonaisiin historiallisiin aikakausiin, [[Epookki|epookkeihin]] ja [[Kansakunta|kansakuntiin]], eikä vain yksittäiseen taiteilijaan. Tyylin käsite alkoi palvella myös historian [[tulkinta]]a. Tyylihistoria oli 1800-luvulla taidehistoriassa keskeinen, kun taidehistorioitsijat tunnistivat ja erittelivät tyylilajeja ja tyyliperiodeja, kansallisia tyylejä ja niiden alatyylejä ja koulukuntia [[Kasvitieteilijä|kasvitieteilijöiden]] tavoin. Käsitys [[evoluutio]]sta omaksuttiin tyylilajeihin [[darwinismi]]sta, jossa omaksuttiin käsitys kustakin tyylistä, joka noudatteli vääjäämätöntä kehitystä kasvuvaiheesta loistokauteen ja rappioon. <ref>{{Kirjaviite | Tekijä = | Nimeke = Taiteen pikkujättiläinen | Vuosi = 1991 | Luku = | Sivu = 764 | Selite = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = WSOY | Tunniste = | www = | www-teksti = | Tiedostomuoto = | Viitattu = 3.5.2009 | Kieli = }}</ref>


Kasvanut tietoisuus tyyleistä johti käytännön sovellutuksiin [[Kertaustyyli|kertaustyyleinä]] [[Sisustustaide|sisustustaiteessa]] ja [[arkkitehtuuri]]ssa. 1800-luvun lopussa tyylistä tuli yleinen tulkintametodi, joka kattoi kaikki tietyn aikakauden ja alueen taiteet ja joskus jopa kaikki kulttuurin alueet. Muun muassa [[Alois Riegl]]in (1858-1905] ja [[Heinrich Wöllflin]]in (1864–1945) vastakohtiin perustuvat tyylitunnusmerkit viittasivat teoksen muoto-ominaisuuksiin. Vapautuminen [[Normi|normatiivisista]] [[Maku (estetiikka)|makukäsityksistä]] tapahtui samaan aikaan [[modernismi]]n, modernin arkkitehtuurin ja [[Abstrakti taide|abstraktin taiteen]] esiintulon kanssa. <ref>sama, s. 764</ref>
Kasvanut tietoisuus tyyleistä johti käytännön sovellutuksiin [[Kertaustyyli|kertaustyyleinä]] [[Sisustustaide|sisustustaiteessa]] ja [[arkkitehtuuri]]ssa. 1800-luvun lopussa tyylistä tuli yleinen tulkintametodi, joka kattoi kaikki tietyn aikakauden ja alueen taiteet ja joskus jopa kaikki kulttuurin alueet. Muun muassa [[Alois Riegl]]in (1858-1905) ja [[Heinrich Wöllflin]]in (1864–1945) vastakohtiin perustuvat tyylitunnusmerkit viittasivat teoksen muoto-ominaisuuksiin. Vapautuminen [[Normi|normatiivisista]] [[Maku (estetiikka)|makukäsityksistä]] tapahtui samaan aikaan [[modernismi]]n, modernin arkkitehtuurin ja [[Abstrakti taide|abstraktin taiteen]] esiintulon kanssa. <ref>sama, s. 764</ref>


Tyylihistoriaa alettiin arvostella, koska väitettiin, että se yksinkertaistaa ja pinnallistaa historiallisia ilmiöitä, lyö leimoja ja kiinnittää huomiota liiaksi muoto-ominaisuuksiin. Tyylihistorian käsitettä on pyritty laajentamaan ja tulkitsemaan uusilla tavoilla, jotka ottaisivat paremmin huomioon myös taideteoksen sisällön. <ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Riitta Konttinen ja Liisa Laajoki | Nimeke = Taiteen sanakirja | Vuosi = 2000 | Luku = | Sivu = 470 | Selite = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = Otava | Tunniste = | www = | www-teksti = | Tiedostomuoto = | Viitattu = 3.5.2009 | Kieli = }}</ref> 1900-luvun taidehistorioitsijat ovat selittäneet tyyliä tavoiksi ja menetelmiksi, joilla taiteilija tai ryhmä taiteilijoita hahmottaa ajatus- ja tunnesisältöjä. <ref>{{Kirjaviite | Tekijä = | Nimeke = Taiteen pikkujättiläinen | Vuosi = 1991 | Luku = | Sivu = 765 | Selite = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = WSOY | Tunniste = | www = | www-teksti = | Tiedostomuoto = | Viitattu = 3.5.2009 | Kieli = }}</ref>
Tyylihistoriaa alettiin arvostella, koska väitettiin, että se yksinkertaistaa ja pinnallistaa historiallisia ilmiöitä, lyö leimoja ja kiinnittää huomiota liiaksi muoto-ominaisuuksiin. Tyylihistorian käsitettä on pyritty laajentamaan ja tulkitsemaan uusilla tavoilla, jotka ottaisivat paremmin huomioon myös taideteoksen sisällön. <ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Riitta Konttinen ja Liisa Laajoki | Nimeke = Taiteen sanakirja | Vuosi = 2000 | Luku = | Sivu = 470 | Selite = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = Otava | Tunniste = | www = | www-teksti = | Tiedostomuoto = | Viitattu = 3.5.2009 | Kieli = }}</ref> 1900-luvun taidehistorioitsijat ovat selittäneet tyyliä tavoiksi ja menetelmiksi, joilla taiteilija tai ryhmä taiteilijoita hahmottaa ajatus- ja tunnesisältöjä. <ref>{{Kirjaviite | Tekijä = | Nimeke = Taiteen pikkujättiläinen | Vuosi = 1991 | Luku = | Sivu = 765 | Selite = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = WSOY | Tunniste = | www = | www-teksti = | Tiedostomuoto = | Viitattu = 3.5.2009 | Kieli = }}</ref>

Versio 21. kesäkuuta 2009 kello 00.12

Lounaisvaltioiden rakennustyyliä, Santa Fe, Yhdysvallat.

Tyyli voi olla merkkijärjestelmä, jota käytetään merkityksen parantamiseksi, lisäämiseksi tai nostattamiseksi missä tahansa taiteessa tai mediumissa. Jokaisella taideteoksella on merkitys, ikonografia ja sille ominaiset piirteet. Veistoksessa niitä voivat olla se tapa, jolla marmori on leikattu tai kiillotettu, piirustuksessa kynään tai liidun käsittelytapa viivan ja muodon tekemiseksi, tai rakennuksessa osien ja massojen tietty yhdistelmä. [1]

Taidehistoriallisen käsityksen mukaan taideteokset voidaan ryhmitellä tyyliominaisuuksien mukaan, jotta sellaiset teokset, joita ei ole signeerattu, voidaan osoittaa eli attribuoida jonkun henkilön tekemäksi niiden yhteisten ominaisuuksien takia. Aikakausila tai jopa mailla voidaan osiottaa olevan yhteisiä piirteitä, jotka mahdollistavat tunnistamattomien taideteosten osoittamisen kuuluvaksi maahan, aikakauteen tai koulukuntaan, tai jopa jollekin taiteilijalle. [2]

Jos tyylin ominaisuuksia ei voitaisi käsitellä tällä tavoin, taidehistoria olisi melko olematonta, koska silloin tiede rajoittuisi signeerattujen, luotettavan autenttisuuden tai provenienssin omaaviin teoksiin, eivätkä mitkään näistä tekijöistä huomioisi kaikkien ihmisten taipumusta lisätä ymmärtämystään luokittelemalla aineistoa. [3]

Tyylikäsitteen historia

Johann Joachim Winckelmann uudisti tyylin käsitteen.

Sana tyyli juontuu alunperin kirjoitus- tai piirustustikkua tarkoittavasta sanasta stylus. Roomalaisessa retoriikassa sillä kuvattiin jonkin aiheen esitystapaa ja tässä mielessä se omaksuttiin runouden, musiikin ja taiteen käsitteistöön. Keskiajalla stilus tarkoitti myös käytös- ja elämäntapoja, samalla tavalla kuin nykyisin puhutaan elämäntyylistä. Käsitettä alettiin sovelta kuvataiteisiin 1500-luvulla Italiassa, jossa tyyli saattoi viitata taiteilijan persoonalliseen tekotapaan. Tyyli tarkoitti taiteilijan persoonallista, suurenmoista ja esimerkillistä ominaisuutta. Vastaava termi oli myös maniera. [4] Tämä käsitys tyylistä taiteilijan persoonallisena tekotapana, "käsialana" on monesti haluttu liittää nerouteen. [5]

Antiikin tutkija J.J. Winckelmann (1717–1768) toi tyylin käsitteeseen uuden ulottuvuuden 1700-luvun lopulla. Hän liitti tyylin kokonaisiin historiallisiin aikakausiin, epookkeihin ja kansakuntiin, eikä vain yksittäiseen taiteilijaan. Tyylin käsite alkoi palvella myös historian tulkintaa. Tyylihistoria oli 1800-luvulla taidehistoriassa keskeinen, kun taidehistorioitsijat tunnistivat ja erittelivät tyylilajeja ja tyyliperiodeja, kansallisia tyylejä ja niiden alatyylejä ja koulukuntia kasvitieteilijöiden tavoin. Käsitys evoluutiosta omaksuttiin tyylilajeihin darwinismista, jossa omaksuttiin käsitys kustakin tyylistä, joka noudatteli vääjäämätöntä kehitystä kasvuvaiheesta loistokauteen ja rappioon. [6]

Kasvanut tietoisuus tyyleistä johti käytännön sovellutuksiin kertaustyyleinä sisustustaiteessa ja arkkitehtuurissa. 1800-luvun lopussa tyylistä tuli yleinen tulkintametodi, joka kattoi kaikki tietyn aikakauden ja alueen taiteet ja joskus jopa kaikki kulttuurin alueet. Muun muassa Alois Rieglin (1858-1905) ja Heinrich Wöllflinin (1864–1945) vastakohtiin perustuvat tyylitunnusmerkit viittasivat teoksen muoto-ominaisuuksiin. Vapautuminen normatiivisista makukäsityksistä tapahtui samaan aikaan modernismin, modernin arkkitehtuurin ja abstraktin taiteen esiintulon kanssa. [7]

Tyylihistoriaa alettiin arvostella, koska väitettiin, että se yksinkertaistaa ja pinnallistaa historiallisia ilmiöitä, lyö leimoja ja kiinnittää huomiota liiaksi muoto-ominaisuuksiin. Tyylihistorian käsitettä on pyritty laajentamaan ja tulkitsemaan uusilla tavoilla, jotka ottaisivat paremmin huomioon myös taideteoksen sisällön. [8] 1900-luvun taidehistorioitsijat ovat selittäneet tyyliä tavoiksi ja menetelmiksi, joilla taiteilija tai ryhmä taiteilijoita hahmottaa ajatus- ja tunnesisältöjä. [9]

Tyylejä voivat olla

Katso myös

Viitteet

  1. ↑ Paul Duro & Michael Greenhalgh: Essential Art History, s. 279. Bloomsbury, 1992.
  2. ↑ sama
  3. ↑ sama
  4. ↑ Taiteen pikkujättiläinen, s. 763. WSOY, 1991.
  5. ↑ Riitta Konttinen ja Liisa Laajoki: Taiteen sanakirja, s. 469. Otava, 2000.
  6. ↑ Taiteen pikkujättiläinen, s. 764. WSOY, 1991.
  7. ↑ sama, s. 764
  8. ↑ Riitta Konttinen ja Liisa Laajoki: Taiteen sanakirja, s. 470. Otava, 2000.
  9. ↑ Taiteen pikkujättiläinen, s. 765. WSOY, 1991.
Estetiikka ja taidefilosofia
Aiheet
Estetiikan teoriat
Esteettiset kategoriat
Sovellettu estetiikka
Taidefilosofit
Artikkeleita aiheesta
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Tyyli&oldid=6913801”