Ero sivun ”Salpausselät” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Linkkejä. Piilotettuna ollut keskeneräinen lause poistettu, koska sama asia on artikkelissa toisessa kohdassa.
Jurmo
Rivi 7: Rivi 7:
Toinen Salpausselkä on matalampi ja sijaitsee noin 20 kilometriä ensimmäistä pohjoisempana. Se alkaa [[Bromarv]]ista ja kulkee muun muassa [[Vääksy]]n kautta, jossa se erottaa toisistaan Vesijärven ja [[Päijänne|Päijänteen]]. Saimaalla se muodostaa pitkän ja kapean [[Kyläniemi|Kyläniemen]] sekä idempänä [[Pihlajavesi|Pihlajaveden]] ja [[Puruvesi|Puruveden]] kaakkoisrannan.
Toinen Salpausselkä on matalampi ja sijaitsee noin 20 kilometriä ensimmäistä pohjoisempana. Se alkaa [[Bromarv]]ista ja kulkee muun muassa [[Vääksy]]n kautta, jossa se erottaa toisistaan Vesijärven ja [[Päijänne|Päijänteen]]. Saimaalla se muodostaa pitkän ja kapean [[Kyläniemi|Kyläniemen]] sekä idempänä [[Pihlajavesi|Pihlajaveden]] ja [[Puruvesi|Puruveden]] kaakkoisrannan.


Kolmas Salpausselkä on muita lyhempi ja ulottuu vain [[Kemiönsaari|Kemiönsaaresta]] [[Hämeenlinna]]n seudulle.
Kolmas Salpausselkä on muita lyhempi ja ulottuu vain [[Kemiönsaari|Kemiönsaaresta]] [[Hämeenlinna]]n seudulle. [[Jurmo]] on sen jatke.


== Salpausselkien syntyhistoria ==
== Salpausselkien syntyhistoria ==

Versio 11. kesäkuuta 2009 kello 16.09

Kolme Salpausselkää ja Sisä-Suomen reunamuodostuma.

Salpausselät ovat Suomessa sijaitsevia paikoitellen korkeita jääkauden päätösvaiheessa syntyneitä reunamuodostumia. Niitä on kolme, joista kaksi on pidempää. Ne ovat 1–70 (yleensä noin 20) metriä korkeita. Kolmen Salpausselän vyöhykkeen leveys on 50–70 km.[1] Salpausselät koostuvat lajittuneesta moreenista, savesta, ja kivistä. Suurin osa Salpausselistä on jäätikön sulamisvesien kuljettamaa suistomaista hiekkaa, savea ja soraa, mutta joukossa on myös jäätikköön kosketuksessa ollutta lajittumatonta moreenia.

Ensimmäinen Salpausselkä kulkee Hangosta Lohjan, Hyvinkään, Lahden, Kouvolan, Lappeenrannan ja Imatran kautta Värtsilän tienoille, ja se on korkeimmillaan Lahden seuduilla. Suurelta osin se muodostaa Järvi-Suomen etelä- ja kaakkoisrajan. Muun muassa Lohjanjärven, Vesijärven ja Saimaan kaakkoinen rantaviiva kulkee Salpausselän pohjoisrinteessä, ja niissä vesien voidaankin sanoa patoutuneen juuri Salpausselän taakse. Sen länsiosasta käytetään myös nimitystä Lohjanharju tai Lohjanselkä.

Toinen Salpausselkä on matalampi ja sijaitsee noin 20 kilometriä ensimmäistä pohjoisempana. Se alkaa Bromarvista ja kulkee muun muassa Vääksyn kautta, jossa se erottaa toisistaan Vesijärven ja Päijänteen. Saimaalla se muodostaa pitkän ja kapean Kyläniemen sekä idempänä Pihlajaveden ja Puruveden kaakkoisrannan.

Kolmas Salpausselkä on muita lyhempi ja ulottuu vain Kemiönsaaresta Hämeenlinnan seudulle. Jurmo on sen jatke.

Salpausselkien syntyhistoria

Salpausselät ovat syntyneet jääkaudella, jäätikön pysähdyttyä ilmaston viilennyttyä äkkiä rajusti nuoremmalla eli kolmannella dryaskaudella. Vuoden keskilämpötila oli Etelä-Suomessa 10-11 C nykyistä alempi[2]. [1] Noin 12 250–12 050 vuotta sitten [3]syntyi Ensimmäinen Salpausselkä, jossa näkyy Lahden Karpalonmäessä neljä korkeampaa vyöhykettä noin puolentoista kilometrin leveydellä.

Kylmän vaiheen lopussa syntyi 11 790–11 590 Toinen Salpausselkä noin 200:ssa vuodessa 15–25 km Ensimmäisestä Salpausselästä luoteeseen. Tämän jälkeen ilmasto lämpeni rajusti holoseenin alussa. Noin 10 400–11 300 vuotta sitten preboreaalikauden alussa syntyi vielä Kolmas Salpausselkä. Kylmien kausien vielä toistuessa syntyi 11000-10900 kanetreivuotta sitten noin 80–150 km Salpausselkien pohjoispuolelle Sisä-Suomen reunamuodostuma Jyväskylästä lounaaseen.[1][3]

Katso myös

Lähteet

  1. a b c Marjatta Koivisto , toim.: Jääkaudet, s. 77, 88. WSOY, 2004. ISBN 951-0-29101-3. suomi
  2. Globaalimuutos, Esko kuusisto, Jukka Käyhkö, sivu 42 enne kohtaa "Röntgenkuvia jään arkistosta"
  3. a b Suomen historian kartasto, Karttakeskus 2007, Päätoimittaja Petri Haapala, Gummerus Jyväskylä 2007, ISBN 978-951-593-029-3

Aiheesta muualla

Tämä tieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.