Ero sivun ”Mallan luonnonpuisto” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
pEi muokkausyhteenvetoa |
Aiheesta muualla -commonscat-linkki |
||
| Rivi 29: | Rivi 29: | ||
* Härkönen, T., Laitinen, J. ja Räntilä, K.: ''Luontomatkailijan Suomi''. Otava. 1993, s. 341-343. ISBN 951-1-11522-7. |
* Härkönen, T., Laitinen, J. ja Räntilä, K.: ''Luontomatkailijan Suomi''. Otava. 1993, s. 341-343. ISBN 951-1-11522-7. |
||
* Mikkola Kauri, Murtosaari Jussi ja Nissinen Kari: ''Perhosten lumo: suomalainen perhostieto''. Tammi 2005, s. 205. ISBN 951-31-3317-6. |
* Mikkola Kauri, Murtosaari Jussi ja Nissinen Kari: ''Perhosten lumo: suomalainen perhostieto''. Tammi 2005, s. 205. ISBN 951-31-3317-6. |
||
== Aiheesta muualla == |
|||
* {{Commonscat-rivi|Malla Strict Nature Reserve}} |
|||
{{Suomen luonnonpuistot}} |
{{Suomen luonnonpuistot}} |
||
Versio 1. kesäkuuta 2009 kello 15.23
Mallan luonnonpuisto on Suomen vanhin luonnonsuojelualue Enontekiöllä, Käsivarren Lapissa. Kilpisjärven pohjoisrannalla sijaitsevassa puistossa kohoavat Iso- ja Pikku-Mallan tunturit. Sen halki idästä länteen kulkee yhteispohjoismainen Kalottireitti. Puisto on ollut suojeltuna vuodesta 1916 alkaen ja Suomen ensimmäiseksi luonnonpuistoksi se tuli vuonna 1938. Luonnonpuiston pinta-ala on 30 km² ja sitä hallinnoi Metsäntutkimuslaitos.
Luonto
Alueella on Suomen monipuolisin tunturikasvilajisto kalkkipitoisen kasvualustan ansiosta. Joitakin tunturikasveja ei tavata missään muualla koko Suomessa ja useita luonnonpuiston lisäksi vain läheisellä Saanan ja Käsivarren alueella.
Lajistoon kuuluvat muun muassa lapinalppiruusu, jääleinikki, tunturikallioinen, arnikki, pahta-ailakki ja tunturikatkero. Kaikkiaan puistossa kasvaa 283 putkilokasvilajia. Kasvirikkaus johtuu Mallan kaledonisesta kallioperästä, joka on muodostunut helposti rapautuvista liuskeista ja dolomiitista.
Alueen korkeuden ja pohjoisuuden ansiosta lumilaikkujen sulaminen jatkuu läpi kesän ja takaa kosteuden monille tunturikasveille. Alueella elää myös harvinaisia tunturiperhosia, kuten muun muassa tunturisiilikäs (Grammia quenselii), pohjansiilikäs (Acerbia alpina) ja arnikkikoisa (Catastia kistrandella), joista viimeksi mainittua on tavattu Suomesta vain Mallan luonnonpuistosta vuosina 1929, 1934 ja 1936.
Linnuista puistossa pesivät muun muassa sepelrastas ja piekana.
Läheinen Helsingin yliopiston Kilpisjärven biologinen asema on kartoittanut alueen kasvistoa ja suorittanut alueen luonnosta useita tutkimuksia. Luonnonpuistossa sijaitsee tunnettu Kitsiputous, Kihtsekords. Alue on aidattu poroilta, mikä lisää luonnonpuiston arvoa herkän tunturiluonnon säilyttäjänä.
Puistossa saa kulkea lumettomana aikana vain merkittyjä reittejä pitkin, joita on 15 km. Retkeilypolku vie kolmen valtakunnan rajapyykille, joka sijaitsee puiston läntisessä ääripäässä.
-
Mallan luonnonpuisto nähtynä Kilpisjärven yli Saanalta. -
Siilasjärvestä Kilpisjärveen virtaava joki puiston itärajalla. -
Tunturikoivikon halki johtava polku luonnonpuistossa.
Lähteet
- METLA. Malla-Saana alue
- KILPISJÄRVI.ORG
- Metsähallitus: Luontoon.fi: Käsivarren Lapin nähtävyydet
- Metsäntukimuslaitos: Metsäntutkimus 3/2001, s. 6.
- Härkönen, T., Laitinen, J. ja Räntilä, K.: Luontomatkailijan Suomi. Otava. 1993, s. 341-343. ISBN 951-1-11522-7.
- Mikkola Kauri, Murtosaari Jussi ja Nissinen Kari: Perhosten lumo: suomalainen perhostieto. Tammi 2005, s. 205. ISBN 951-31-3317-6.
Aiheesta muualla
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Mallan luonnonpuisto Wikimedia Commonsissa
