Ero sivun ”Tve3” versioiden välillä
[arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Ei muokkausyhteenvetoa |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 41: | Rivi 41: | ||
Vertaillakseen hydraulista ja mekaanista voimansiirtoa, tilasi Valtionrautatiet vuonna 1953 viisi mekaanisella voimansiirrolla varustettua veturia tyyppiä ''Move51m''. Hydraulinen voimansiirto osoittautui kuitenkin käytössä edullisemmaksi, eikä ''Move51m''-sarjaa tilattu enää lisää. Mekaanisella voimansiirrolla varustetut veturit saivat aluksi tyyppimerkinnän ''Vv14'', mutta vuonna 1960 se muutettiin samaksi ''Vv13'':n kanssa eli ''Tve3'':ksi. |
Vertaillakseen hydraulista ja mekaanista voimansiirtoa, tilasi Valtionrautatiet vuonna 1953 viisi mekaanisella voimansiirrolla varustettua veturia tyyppiä ''Move51m''. Hydraulinen voimansiirto osoittautui kuitenkin käytössä edullisemmaksi, eikä ''Move51m''-sarjaa tilattu enää lisää. Mekaanisella voimansiirrolla varustetut veturit saivat aluksi tyyppimerkinnän ''Vv14'', mutta vuonna 1960 se muutettiin samaksi ''Vv13'':n kanssa eli ''Tve3'':ksi. |
||
Veturit olivat käytössä eripuolilla rataverkkoa keskiraskaassa vaihtotyössä. ''Move51m''-sarjan veturi olivat käytössä pääosin Haminassa. Veturit syrjäyttivät aiemmat Vk-, Sk- ja Tk1-2 -sarjojen [[höyryveturi]]t. Vetureiden pienestä huippunopeudesta johtuen niitä käytettiin linja-ajossa vain lyhyillä matkoilla. |
Veturit olivat käytössä eripuolilla rataverkkoa keskiraskaassa vaihtotyössä. ''Move51m''-sarjan veturi olivat käytössä pääosin [[Hamina|Haminassa]]. Veturit syrjäyttivät aiemmat Vk-, Sk- ja Tk1-2 -sarjojen [[höyryveturi]]t. Vetureiden pienestä huippunopeudesta johtuen niitä käytettiin linja-ajossa vain lyhyillä matkoilla. |
||
== Tekniikka == |
== Tekniikka == |
||
Veturin runko oli [[hitsaus|hitsattu]] teräslevyistä. Painon lisäämiseksi on sen päätypalkeissa lisäpainot. Ohjaamo sijaitsi veturin takaosassa, ja sen edessä oli konesuoja. Vanhemmat veturit poikkeavat ulkonäöltään uudemmista, sillä veturista 468 alkaen hytti- ja konehuonerakennetta muutettiin. Helpoiten nämä eroittaa konesuojasta; vanhemmissa vetureissa konesuojan etuosa oli viisto (tästä juontuu nimitys silitysrauta), kun taas uudemmissa se oli pystysuora. Veturit maalattiin alunperin vihreiksi, mutta sittemmin niitä maalattin normaaleihin Valtionrautateiden punakeltaisiin väreihin. |
Veturin runko oli [[hitsaus|hitsattu]] teräslevyistä. Painon lisäämiseksi on sen päätypalkeissa lisäpainot. Ohjaamo sijaitsi veturin takaosassa, ja sen edessä oli konesuoja. Vanhemmat veturit poikkeavat ulkonäöltään uudemmista, sillä veturista 468 alkaen hytti- ja konehuonerakennetta muutettiin. Helpoiten nämä eroittaa konesuojasta; vanhemmissa vetureissa konesuojan etuosa oli viisto (tästä juontuu nimitys ''silitysrauta''), kun taas uudemmissa se oli pystysuora. Veturit maalattiin alunperin vihreiksi, mutta sittemmin niitä maalattin normaaleihin Valtionrautateiden punakeltaisiin väreihin. |
||
Veturissa oli 350 hevosvoiman kaksitahtinen [[General Motors|GM]]-kaksois[[dieselmoottori]]. ''Move51h''-sarjan veturit oli varustettu hydraulisella ja ''Move51m''-sarjan veturit mekaanisella voimansiirrolla. Voima välitettiin vaihteistosta veturin takaosassa sijaitsevalle sokkoakselille, josta edelleen kytkintankojen välityksellä pyöriin. Vetureiden suurin nopeus oli 30-35 km/h. Vetureissa oli Westinghousen ilmajarru sekä mekaaninen käsijarru. |
Veturissa oli 350 hevosvoiman kaksitahtinen [[General Motors|GM]]-kaksois[[dieselmoottori]]. ''Move51h''-sarjan veturit oli varustettu hydraulisella ja ''Move51m''-sarjan veturit mekaanisella voimansiirrolla. Voima välitettiin vaihteistosta veturin takaosassa sijaitsevalle sokkoakselille, josta edelleen kytkintankojen välityksellä pyöriin. Vetureiden suurin nopeus oli 30-35 km/h. Vetureissa oli Westinghousen ilmajarru sekä mekaaninen käsijarru. |
Versio 25. toukokuuta 2009 kello 20.07
Tve3 | |
---|---|
Tve3-vaihtoveturi Haapamäellä museoituna |
|
Perustiedot |
|
Tyyppi | dieselvaihtoveturi |
Liikennöitsijä | Valtionrautatiet |
Valmistaja | Valmet |
Lukumäärä | 41 |
Valmistusvuodet | 1953–1960 |
Numerointi | 451-487, 491-495 |
Lempinimi | Veivari |
Tekniset tiedot |
|
Huippunopeus | 30 km/h |
Paino | 40 t |
Pituus | 7 650 mm |
Pyörästön pituus | 2 600 mm |
Suurin akselipaino | 13,3t t |
Pyörän halkaisija | uutena960[virhe 1] |
Moottori | GM 12107 |
Moottorin teho | 260 hv |
Tve3 oli Valtionrautateiden antama tyyppimerkintä Valmetin vuosina 1953-1960 valmistamille vaihtovetureille. Alunperin veturit saivat tyyppimerkinnän Vv13. Tve3 tuli käyttöön vuonna 1972.
Historia
Vuonna 1952 Valtionrautatiet tilasi Valmetilta kaksi keskiraskaaseen vaihtotyöhön soveltuvaa veturia. Ne olivat tyyppiä Move51h, jota Valmet oli toimittanut useille teollisuuslaitoksille. Veturit osoittautuivat tehtäväänsä hyvin soveltuviksi, ja niitä tilattiin lisää useassa erässä. Viimeiset veturit valmistuivat vuonna 1960. Nämä veturit saivat aluksi tyyppimerkinnän Vv13.
Vertaillakseen hydraulista ja mekaanista voimansiirtoa, tilasi Valtionrautatiet vuonna 1953 viisi mekaanisella voimansiirrolla varustettua veturia tyyppiä Move51m. Hydraulinen voimansiirto osoittautui kuitenkin käytössä edullisemmaksi, eikä Move51m-sarjaa tilattu enää lisää. Mekaanisella voimansiirrolla varustetut veturit saivat aluksi tyyppimerkinnän Vv14, mutta vuonna 1960 se muutettiin samaksi Vv13:n kanssa eli Tve3:ksi.
Veturit olivat käytössä eripuolilla rataverkkoa keskiraskaassa vaihtotyössä. Move51m-sarjan veturi olivat käytössä pääosin Haminassa. Veturit syrjäyttivät aiemmat Vk-, Sk- ja Tk1-2 -sarjojen höyryveturit. Vetureiden pienestä huippunopeudesta johtuen niitä käytettiin linja-ajossa vain lyhyillä matkoilla.
Tekniikka
Veturin runko oli hitsattu teräslevyistä. Painon lisäämiseksi on sen päätypalkeissa lisäpainot. Ohjaamo sijaitsi veturin takaosassa, ja sen edessä oli konesuoja. Vanhemmat veturit poikkeavat ulkonäöltään uudemmista, sillä veturista 468 alkaen hytti- ja konehuonerakennetta muutettiin. Helpoiten nämä eroittaa konesuojasta; vanhemmissa vetureissa konesuojan etuosa oli viisto (tästä juontuu nimitys silitysrauta), kun taas uudemmissa se oli pystysuora. Veturit maalattiin alunperin vihreiksi, mutta sittemmin niitä maalattin normaaleihin Valtionrautateiden punakeltaisiin väreihin.
Veturissa oli 350 hevosvoiman kaksitahtinen GM-kaksoisdieselmoottori. Move51h-sarjan veturit oli varustettu hydraulisella ja Move51m-sarjan veturit mekaanisella voimansiirrolla. Voima välitettiin vaihteistosta veturin takaosassa sijaitsevalle sokkoakselille, josta edelleen kytkintankojen välityksellä pyöriin. Vetureiden suurin nopeus oli 30-35 km/h. Vetureissa oli Westinghousen ilmajarru sekä mekaaninen käsijarru.
Hylkäys
Kaikki Valtionrautateiden omistamat veturit on hylätty 1990-luvulla, jolloin niiden käyttö oli jo erittäin vähäistä. Joitain vetureita on teollisuuslaitosten käytössä sekä museovetureina.
Lähteet
- Eonsuu, Honkanen & Pölhö: Suomen veturit osa 2; Moottorikalusto. , 1995.
Dieselveturit ja ‑moottorijunat |
| ||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|
Sähköveturit ja ‑moottorijunat |
| ||||||
Höyryveturit |
A1 · A2 · B1 · C1 · Hr1 · Hv1 · Hv2 · Hv3 · Hv4 · Pr1 · Tr1 · Tr2 · Tk3 · Tv1 · Vr1 · Vr2 · Vr3 · Vr4/Vr5 · Vk4 | ||||||
Ratatyökoneet ja pienveturit |
Tve1 · Tve2 · Tve3 · Tve4 · Tve5 · Tka6 · Tka7 · Tka8 · Tka9 · Ttm1 · Ttr1 51 · Ttr | ||||||
Koeveturit ja ‑kiskobussit |
Viittausvirhe: <ref>
-elementit löytyivät ryhmälle nimeltä ”virhe”, mutta vastaavaa <references group="virhe"/>
-elementtiä ei löytynyt