Ero sivun ”Martti Haavio” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
rv, Jaakko Leinonen saisi lopettaa tämän pelleilyn |
Thi (keskustelu | muokkaukset) |
||
| Rivi 13: | Rivi 13: | ||
* Väinämöinen (1950) |
* Väinämöinen (1950) |
||
* Kansanrunojen maailmanselitys (1955) |
* Kansanrunojen maailmanselitys (1955) |
||
* {{Kirjaviite | Tekijä= | Nimeke=Karjalan jumalat: Uskontotieteellinen tutkimus | Julkaisupaikka=Porvoo | Julkaisija=WSOY | Vuosi=1959}} |
|||
* Karjalan jumalat (1959) |
|||
* {{Kirjaviite | Tekijä= | Nimeke=Kuolematonten lehdot: Sämpsöi Pellervoisen arvoitus | Julkaisupaikka=Porvoo | Julkaisija=WSOY | Vuosi=1961}} |
|||
* Kuolematonten lehdot (1961) |
|||
* {{Kirjaviite | Tekijä= | Nimeke=Bjarmien vallan kukoistus ja tuho: Historiaa ja runoutta | Selite=Runot suomentanut Aale Tynni | Julkaisupaikka=Porvoo Helsinki | Julkaisija=WSOY | Vuosi=1965}} |
* {{Kirjaviite | Tekijä= | Nimeke=Bjarmien vallan kukoistus ja tuho: Historiaa ja runoutta | Selite=Runot suomentanut Aale Tynni | Julkaisupaikka=Porvoo Helsinki | Julkaisija=WSOY | Vuosi=1965}} |
||
* Suomalainen mytologia |
* {{Kirjaviite | Tekijä= | Nimeke=Suomalainen mytologia | Julkaisupaikka=Porvoo Helsinki | Julkaisija=WS | Vuosi=1967}} |
||
== Runoteoksia == |
== Runoteoksia == |
||
Versio 21. toukokuuta 2009 kello 19.12
Martti Haavio, taiteilijanimeltä P. Mustapää, (22. tammikuuta 1899 Temmes – 4. helmikuuta 1973 Helsinki) oli suomalainen kansanrunouden ja mytologian tutkija, runoilija ja akateemikko. Runonsa hän julkaisi nimellä P. Mustapää, jonka hän keksi Tallinnan vanhankaupungin Mustapäiden talon nimen perusteella. Uransa alkuvaiheessa hän kuului Tulenkantajat-ryhmään. Hän toimi aktiivisesti myös Akateemisessa Karjala-Seurassa, josta hän kuitenkin erosi vuonna 1932 yhdessä monien muiden poliittiseen keskustaan suuntautuneiden jäsenten kanssa, kun AKS:n enemmistö ei 27.4.1932 pidetyssä kokouksessa suostunut tuomitsemaan Mäntsälän kapinaa. Puoluekannaltaan Haavio oli maalaisliittolainen. Myöhemmin Haavio toimi kansanrunoudentutkimuksen professorina Helsingin yliopistossa.
Haavion ensimmäinen vaimo, kansanrunoudentutkimuksen dosentti Elsa Enäjärvi kuoli syöpään 1951. Runoilija Aale Tynnin kanssa Haavio avioitui 1960. Haavioiden tytär Elina Haavio-Mannila on sosiologian täysinpalvellut professori.
Martti Haavio vietti osan lapsuudestaan Nokian Tottijärvellä, jossa järjestetään nykyään vuosittain P. Mustapää -päivät. Tapahtumassa myönnetään myös P. Mustapää -palkinto ansioituneelle runoilijalle elämäntyöstään.
Uskontotieteellisiä ja folkloristisia tutkimuksia
- Suomalaisten muinaisrunojen maailma (1935)
- Suomalaiset kodinhaltiat (1942)
- Viimeiset runonlaulajat (1943)
- Piispa Henrik ja Lalli (1948)
- Väinämöinen (1950)
- Kansanrunojen maailmanselitys (1955)
- Karjalan jumalat: Uskontotieteellinen tutkimus. Porvoo: WSOY, 1959.
- Kuolematonten lehdot: Sämpsöi Pellervoisen arvoitus. Porvoo: WSOY, 1961.
- Bjarmien vallan kukoistus ja tuho: Historiaa ja runoutta. Runot suomentanut Aale Tynni. Porvoo Helsinki: WSOY, 1965.
- Suomalainen mytologia. Porvoo Helsinki: WS, 1967.
Runoteoksia
- Laulu ihanista silmistä (1925)
- Laulu vaakalinnusta, (1927)
- Jäähyväiset Arkadialle (1945)
- Koiruoho, ruusunkukka (1947)
- Linnustaja (1952)
- Tuuli Airistolta (1969)
- Iloinen lorukirja (1984)
Omaelämäkerrallisia teoksia
- Me marssimme Aunuksen teitä (1969)
- Nuoruusvuodet (1972)