Ero sivun ”Kalparitaristo” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Ei muokkausyhteenvetoa |
p Commons -> commonscat |
||
| Rivi 11: | Rivi 11: | ||
== Katso myös == |
== Katso myös == |
||
{{ |
{{Commonscat|Livonian Brothers of the Sword|Kalparitaristo}} |
||
* [[Saksalainen ritarikunta]] |
* [[Saksalainen ritarikunta]] |
||
Versio 11. toukokuuta 2009 kello 01.54
Kalpaveljet (lat. Fratres militiæ Christi Livoniae, saks. Schwertbrüderorden) oli keskiaikainen katolinen ritarikunta, joka perustettiin Riiassa 1202 käännyttämään baltteja kristinuskoon. Perustajana oli paavin käskynhaltija, Riian piispa Albert von Buxhövden.
Liiviläisiin (baltteihin) kohdistunut käännytystyö oli aluksi rauhanomaista, mutta lähetyssaarnaajia uhkailtiin ja monet kastetut kääntyivät takaisin pakanuuteen. 1196 piispaksi nimettiin Loccumin luostari apotti Bertold. Koska paavi oli julistanut ristiretken Liivinmaan käännyttämisen tueksi, saapui Bertold Balttiaan 1198 mukanaan joukko värvättyjä aatelisia ja ammattisotureita. Bertoldin kuoltua Liivinmaan kolmanneksi piispaksi nimitettiin 1199 Albert von Buxhoevden. Kun tuore paavi Innocentius III kehotti Saksin, Westfalenin, Mecklenburgin ja Elben rantamaiden kristittyjä ristiretkelle Liivinmaalle, värväsi Albert mukaansa 500 ristiretkeläisen joukon. Kun käännytystoiminta pian muuttui väkivaltaiseksi valloitukseksi, niin pysyvän asevoiman saaminen kävi välttämättömäksi: ristiretkeläiset viipyivät yleensä vain vuoden ja siksi pitkäjänteinen työ oli mahdotonta. 1202 perustetun ritariston esikuva oli Palestiinassa perustettu Temppeliherrojen ritarikunta.
Syksyllä 1215 Riian piispa Albert matkusti Roomaan osallistumaan suureen kirkolliskokoukseen, neljänteen lateraalikonsiiliin. Paavi kuunteli piispan huolia ja julisti Liivinmaan Jumalan Äidin maaksi (Terra Matris) ja uudisti näin tukensa Liivinmaalle tehtäville ristiretkille. Kun Palestiina oli Jumalan Pojan maa, asettautui Liivinmaa näin samanarvoiseksi ristiretkien kohteeksi.
Ensimmäisenä suurmestarina toimi Venno von Rohrbach. Jäseninä oli aseistettuja kalpaveljiä, uskontoon keskittyviä munkkiveljiä sekä varsinaisina sotilaina ritariveljiä. Kalpaveljien tunnuksena oli punainen risti sekä punainen miekka valkoisessa viitassa.
Kalparitaristo toimi vuodesta 1237 Saksalaisen ritarikunnan yhteydessä valloitettuaan Liivinmaan, Kuurinmaan ja Saarenmaan eli suurin piirtein nykyistä Latviaa ja Etelä-Viroa vastaavan alueen. 1500-luvulla viimeinen suurmestari, Gotthard Kettler, neuvotteli Puolan kuninkaan kanssa, ja maallisti veljeskunnan, joka kääntyi luterilaisuuteen. Suurin osa ritarikunnan maista siirtyi Puola-Liettualle. Hallitsemiensa maiden eteläiseen osaan Kettler perusti Preussin herttuakunnan. Viron pohjoisosa, Eestinmaa, siirtyi Ruotsille ja Tanskalle.
