Sa’ud ibn Abdilaziz

Sa’ud ibn Abdilaziz (arab. سعود بن عبد العزيز‎, Sa‘ūd ibn ‘Abdi-l-‘azīz, 15. tammikuuta 1902 – 23. helmikuuta 1969) oli Saudi-Arabian kuningas 1953 – 2. marraskuuta 1964.

Hän oli Ibn Sa’udin vanhin henkiin jäänyt poika, hänen äitinsä oli Wadhba bint Muhammad al-Hazzam. Pian Saudi-Arabian perustamisen jälkeen hänet julistettiin kruununperijäksi, isän veljien sijaan.

Sa’ud järjesti hallitukseen lukuisia ministeriöitä ja Kuningas Saudin yliopiston Riadiin (josta tuli Riadin yliopisto hänen valtakautensa jälkeen). Sa’udin suku oli tyytymätön Sa’udin valtaan. Hänellä oli lukuisia lapsia, enemmän kuin isällään, 45 poikaa ja 50 tytärtä ja hän pyrki saamaan oman poikansa seuraajakseen valtaistuimelle ja asetti heidät korkeisiin valtion virkoihin.

Sa’ud piti aluksi yllä lämpimiä suhteita Egyptiin vastustaakseen Irakin ja Jordanian hašimidien valtaa, mutta myöhemmin pelkäsi Egyptin liiallista vaikutusvaltaa arabimaailmassa ja väitteiden mukaan järjesti juonen salamurhata Nasser. Saudit tukivat rojalisteja Jemenin sisällissodassa, Egypti taas tasavaltalaisia.

Hänen velipuolensa pelkäsivät asemansa puolesta, eivätkä sietäneet Sa’udin rahantuhlausta omiin ja perheensä menoihin. Sa’udin huhuttiin myös käyttävän alkoholia. Sa’ud syrjäytettiin perheen järjestämässä vallankaappauksessa 1964.

Vaikka Muhammad ibn Abdilaziz Al Sa’ud oli ensimmäisenä perimysjärjestyksessä, kuninkaaksi kutsuttiin Faisal. Sa’ud meni maanpakoon Geneveen. Vuonna 1966 Nasser kutsui hänet asumaan Egyptiin. Sa’ud kuoli Ateenassa 1969. Syrjättämisensä jälkeen hänestä ei paljon Saudi-Arabiassa kuultu, ja hänen nimensä poistettiin historiankirjoista ja hänen mukaansa nimettyjen instituuttien nimistä. Hänen poikansa jäivät myös marginaaliseen asemaan hovissa.

Edeltäjä: Ibn Sa’ud

Saudi-Arabian kuningas 1953–1964

Seuraaja: Faisal ibn Abdilaziz Al Sa’ud