ARA General Belgrano

General Belgrano

General Belgrano oli Argentiinan laivaston risteilijä, jonka brittiläinen ydinsukellusvene HMS Conqueror upotti Etelä-Atlantilla Falklandin sodan yhteydessä 2. toukokuuta 1982. Aluksen nimen edessä käytetään joissakin yhteyksissä argentiinalaisten sotalaivojen nimeen virallisesti kuuluvaa ARA-lyhennettä ("ARA General Belgrano").

Alus oli vuonna 1938 vesille laskettu yhdysvaltalainen Brooklyn-luokan risteilijä, alkuperäiseltä nimeltään USS Phoenix. Alus selvisi japanilaisten hyökkäyksestä Pearl Harboriin ja palveli toisessa maailmansodassa osallistuen useisiin taisteluihin. USS Phoenix poistettiin Yhdysvaltain laivaston vahvuudesta vuonna 1946 ja myytiin viisi vuotta myöhemmin Argentiinalle. Se sai aluksi nimekseen ARA 17 de Octubre ("17. lokakuuta") presidentti Juan Perónin puolueelle tärkeän päivämäärän mukaan. Aluksen miehistö osallistui kapinaan Perónia vastaan vuonna 1955, ja vuonna 1956 se sai uuden nimen Argentiinan itsenäisyyssodan sankarin, kenraali Manuel Belgranon mukaan.

General Belgranon pääaseistuksen muodostivat viisitoista 152 mm:n tykkiä. 1960-luvun lopulla alusta modernisoitiin asentamalla siihen Sea Cat -ilmatorjuntaohjusjärjestelmä ja kahden helikopterin laskeutumisalustat. 185,4 metriä pitkän aluksen huippunopeus oli 32,5 solmua. Aluksen miehistön vahvuus oli 1 138.

General Belgranon tuho

USS Phoenix, tuleva ARA General Belgrano, Pearl Harborissa japanilaisten hyökkäyksen jälkeen. Taustalla näkyy liekehtivistä yhdysvaltalaisista sotalaivoista nousevia savupilviä.

Tiedosto:Submarine1.jpg

HMS Conqueror

Falklandin sodan puhjettua keväällä 1982 General Belgrano lähetettiin huhtikuun lopulla eräiden muiden argentiinalaisten sota-alusten tavoin asemiin Falklandinsaarten ympärille odottamaan lähestyviä Royal Navyn voimia. Alus kuitenkin pysytteli Britannian julistaman, Falklandinsaaria ympäröivän säteeltään 200 meripeninkulmaa laajan sotatoimialueen ulkopuolella. HMS Conqueror löysi General Belgranon Burdwoodinmatalikolta saarten eteläpuolelta 30. huhtikuuta ja alkoi varjostaa alusta. General Belgranon arveltiin olevan osa pihtiliikettä, jossa argentiinalaiset sota-alukset lähestyivät saaria sekä pohjoisen että etelän suunnasta.

Tiedosto:ARA Belgrano sinking.jpg

Uppoava General Belgrano. Argentiinalaiselta pelastuslautalta otettu valokuva.

Matalalla merialueella sukellusveneen oli vaikea seurata General Belgranoa turvallisesti, ja pääministeri Margaret Thatcher antoi lopulta käskyn tuhota risteilijä. 2. toukokuuta kello 15.57 HMS Conqueror ampui kolme torpedoa, joista kaksi osui maaliin. Toinen torpedo räjähti aluksen konehuoneessa. Räjähdys tuhosi konehuoneen ja sen yläpuolella sijainneet virkistystilat surmaten välittömästi arvioiden mukaan noin 275 miestä. Alukseen alkoi tulvia vettä, eivätkä pumppulaitteistot toimineet sähköjen katkeamisen takia. Kaksikymmentä minuuttia osumien jälkeen General Belgranon kapteeni Hector Bonzo antoi käskyn jättää uppoava alus. Vajaa kolmasosa risteilijän miehistöstä sai surmansa upotuksen yhteydessä: yhteensä kuolonuhreja oli 323, joukossa kaksi laivan mukana ollutta siviiliä. Seuraavina päivinä merestä pelastettiin yli 700 eloonjäänyttä. Myös chileläisiä sotalaivoja osallistui pelastustehtävään, vaikka maa oli erittäin huonoissa väleissä Argentiinan kanssa.

General Belgranon upotus tapahtui sotatoimialueen ulkopuolella tilanteessa, jossa alus vieläpä suuntasi pois päin alueesta mannerta kohti. Thatcherilla ei upotuskäskyn antaessaan todennäköisesti ollut tietoa siitä, että aluksen kurssi vei pois sotatoimialueen suunnasta; toisaalta tämä tieto ei välttämättä olisi vaikuttanut upotuspäätökseen mitenkään. Tapahtuma herätti arvostelua Britanniassa, jossa jotkut pitivät sotatoimialueen ulkopuolella tapahtunutta ikivanhan sotalaivan upotusta tarpeettomana joukkomurhana. Argentiinassa upotus herätti suuttumusta ja aiheutti sen, että maan hallitus hylkäsi Perun luonnosteleman rauhansuunnitelman ja Britannian myöhemmät aselepoesitykset. Aiemmin vain melko vähäisiä ihmishenkien menetyksiä aiheuttanut sota kiihtyi upotusta seuranneina viikkoina. Monet Thatcherin arvostelijat katsoivat upotuksen pilanneen rauhanomaisen ratkaisun mahdollisuudet. Thatcher vakuutti vuonna 1983, että upotuskäsky annettiin tilanteessa, jossa tieto Perun rauhansuunnitelmasta ei vielä ollut tullut Britannian hallitukselle.

Uppoamispaikka merkitty ympyröidyllä 1:llä karttaan. Espanjankielisessä kartassa Falklandinsaaria ("Islas Malvinas") ympäröinyt sotatoimialue on merkitty vaaleanharmaalla.

Upotusta on perusteltu sillä, että General Belgrano oli iästään huolimatta tulivoimainen sota-alus ja muodosti sellaisena uhan Falklandinsaaria lähestyville brittiläisille voimille, ja että vihollisen alukset olivat laillisia sotatoimien kohteita myös kansainvälistä meri- ja ilmaliikennettä varten julistetun sotatoimialueen ulkopuolella. Britannian hallitus oli jo 23. huhtikuuta välittänyt Argentiinan hallitukselle tiedon, että hyökkäykset voidaan ulottaa myös sotatoimialueen ulkopuolella oleviin Argentiinan sota-aluksiin ja lentokoneisiin. Vuonna 1994 Argentiinan hallitus myönsi, että General Belgranon upottaminen oli ollut laillinen sotatoimi. Alus oli ollut suorittamassa sotilaallista tehtävää, ja sen kurssi ennen upotusta sekä sotatoimialueen ulkopuolella pysyttely perustuivat taktisiin syihin.