Ero sivun ”Joseph Caillaux” versioiden välillä
[arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
p Botti lisäsi: eo:Joseph Caillaux |
p Botti lisäsi: es:Joseph Caillaux; cosmetic changes |
||
Rivi 11: | Rivi 11: | ||
{{DEFAULTSORT:Caillaux. Joseph}} |
{{DEFAULTSORT:Caillaux. Joseph}} |
||
[[Luokka:Ranskan pääministerit]] |
[[Luokka:Ranskan pääministerit]] |
||
[[de:Joseph Caillaux]] |
[[de:Joseph Caillaux]] |
||
[[en:Joseph Caillaux]] |
[[en:Joseph Caillaux]] |
||
[[es:Joseph Caillaux]] |
|||
[[eo:Joseph Caillaux]] |
[[eo:Joseph Caillaux]] |
||
[[fr:Joseph Caillaux]] |
[[fr:Joseph Caillaux]] |
Versio 20. huhtikuuta 2009 kello 04.17
Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty parannettavaksi, koska se ei täytä Wikipedian laatuvaatimuksia. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia tai merkitsemällä ongelmat tarkemmin. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: Artikkeli käsittelee enemmän vaimon tekemää murhaa kuin itse henkilöä, lähteet pitäisi korjata |
Joseph Caillaux (30. maaliskuuta 1863 – 21./22. marraskuuta 1944) oli ranskalainen poliitikko ja merkittävä hahmo kolmannen tasavallan aikana. Hän oli radikaalipuolueen johtaja ja vuosina 1911–1912 pääministeri. Pääministeriaikanaan hän harjoitti sovinnollista politiikka Saksan suhteen. Hänen maltillinen politiikkansa auttoi rauhan ylläpitämisessä Marokon kriisin aikana 1911lähde?. Hän joutui kuitenkin painostuksen vuoksi eroamaan pääministerin tehtävästä. Hänen yleinen rauhanpyrkimyksiä korostava suhtautumisensa herätti niin paljon vastustusta, että hänet myöhemmin ensimmäisen maailmansodan jälkeen tuomittiin vankilaan, koska hänen katsottiin syyllistyneen "vahingon aiheuttamiseen valtion ulkoiselle turvallisuudelle".[1]
16. maaliskuuta 1914 Italian Pariisin suurlähettiläs järjesti Ranskan presidentille Raymond Poincarélle juhlat. Sinne oli kutsuttu myös Caillaux, joka toimi tuolloin valtionvarainministerinä, puolisonsa Henrietten kanssa. Kun Caillauxit olivat vaunuissa kulkemassa Le Figaro -sanomalehden päätoimituksen ohi rouva Caillaux nousi vaunuista ja pyysi lehden päätoimittajan Gaston Calmetten puheille.[2]lähde tarkemmin? Keskustelun aikana rouva Caillaux ampui toimittajan. Ampumisen syy oli selvä. Caillaux joka oli radikaali sosialisti ja ajoi Ranskaan progressiivista verotusta. Myös tämän maltillinen ja pasifistinen politiikka pääministerivuosinaan 1911–1912 Marokon kriisin aikana jolloin Saksan sotalaivat piirittivät Ranskan linnoitusta Agadirissa oli suututtanut Ranskan porvaristoa joka tätä sekä progressiivisen verotuksen tuloa maahan.[3]lähde tarkemmin?
Radikaali oikeistolehti Le Figaro rupesi mustamaalaamaan Caillaux'n mainetta mutta ei pystynyt todistamaan syytöksiä ja joutui perumaan ne. Calmette oli kuitenkin saanut käsiinsä kirjeitä, joita herra Caillaux oli kirjoittanut vaimolleen. Le Figaro oli päättänyt julkaista kirjeet samana päivänä, ja rouva Caillaux päätti vaatia kirjeitä takaisin. Kun Calmette ei suostunut, rouva Caillaux ampui hänet. Rouva Caillaux tuomittiin vankeuteen murhasta, mutta hänet armahdettiin.[4]lähde tarkemmin?
Viitteet
- ↑ Who's Who in First World War firstworldwar.com. 2001. Viitattu 11.2.2009. (englanniksi)
- ↑ Ministerin vaimo tappaa päätoimittajan Vuosisatamme Kronikka Gummerus 1987 sivu 167 ISBN 951-20-2893-X
- ↑ Ministerin vaimo tappaa päätoimittajan Vuosisatamme Kroniikka Gummerus 1987 sivu 167 ISBN 951-20-2893-X
- ↑ Berenson, Edward The Trial of Madame Caillaux (Univ. of California Press: Oxford, 1992)