Red River (Yhdysvallat ja Kanada)

Red Riverin valuma-alue keltaisella, joen pääuoma korostettuna ja sivujoet sinisellä

Redjoki Fargo-Moorheadissa

Redjoki Winnipegissä

Red River (Punainen joki) on 885 km pitkä joki Pohjois-Amerikassa. Se virtaa Yhdysvalloista lähes suoraan pohjoiseen Kanadan puolelle, missä se laskee Winnipegjärveen. Yhdysvaltojen puolella se muodostaa osan Minnesotan ja Pohjois-Dakotan osavaltioiden välisestä rajasta; Kanadassa se kulkee Manitoban provinssissa.

Yhdysvalloissa sitä kutsutaan joskus nimellä Red River of the North erotukseksi Mississippin sivujoesta.

Joki saa alkunsa Bois de Sioux- ja Otter Tail -jokien yhtymäkohdasta. Merkittävin sen sivujoista on Assiniboine. Jokilaakso on ilmastoltaan ympäristöään suotuisampaa, kasvukauden pituus on siellä 120–140 päivää. Siksi siellä on ollut asutusta varhaisista ajoista asti. Red Riverin siirtokunnasta tuli lopulta Manitoban provinssin ydin. Nykyisin joen varrella on useita taajamia, joista suurimmat ovat Fargo ja Grand Forks Yhdysvaltojen puolella sekä Winnipeg Kanadassa.

Historia

Johtuen alueen alavasta luonteesta, kevät-tulvat tuottavat ongelmia lähes joka kevät. Vuonna 1991 Winnipegin alueella suoritetuissa tutkimuksissa haettiin vastauksia kysymyksiin, milloin tulvavuosi on normaalia suurempi ja historiallisten tulvien määrään. Redjoki on aina tulvinut säännöllisesti, mutta eurooppalaisten siirtolaisten tultua alueelle puhutaan yleisesti vain neljästä suur-tulvasta 1826, 1950, 1997 ja 2009, vaikkakin tutkimusten mukaan alueella on ollut samansuuruisa ja jopa suurempiakin tulvia.

Vuoden 1950 tulva

Toukokuun alussa 1950 vesi nousi rajusti neljän päivän aikana ja saavutti huippunsa 8. toukokuuta, jolloin vedenpinta oli korkeimmillaan sitten vuoden 1861. Kaikkiaan kahdeksan Winnipegiä suojaavaa tulvamuuria sortui ja vesi peitti alleen suuren osan kaupunkia ja kaikkiaan 1 554 km² oli veden alla. Kaupungin johto kutsui Kanadan armeijan ja Punaisen Ristin apuun. Kaikkiaan lähes 70 000 asukasta pelastettiin asunnoista ja toimistorakennuksista, pelastusoperaatio on Kanadan historian suurin. Kaupungin yhdestätoista sillasta neljä tuhoutui tulvan aikana. Arviot tulvan tuhoiksi vaihtelevat 600 miljoonan ja miljardin dollarin välillä.

Tulvasta johtuen kaupunki päätti ettei samanlainen katastrofi saisi tapahtua uudelleen ja päätti 6. elokuuta 1962 rakentaa tulvakanavan kaupungin itäpuolelle. Kanava aiheutti eripuraa kansalaisten ja poliitikkojen keskuudessa projektin suuruudesta johtuen. Tulvaväylän rakentaminen oli maailman suurin tähän mennessä tehty maansiirto operaatio. Tulvakanava valmistui maaliskuussa 1968 ennakoitua halvemmilla kustannuksilla. Kanavaa on käytetty tulvan torjumiseen ainakin kaksikymmentä kertaa vuoteen 2009 mennessä. Kanava on estänyt arviolta 10 miljardin dollarin arvosta tulvavahinkoja.

Vuoden 1997 tulva

Vuosisadan tulvaksi kutsuttu 1997 tulva aiheutti suuria vahinkoja Kanadan ja Yhdysvaltojen alueella, etenkin Grand Forksin kaupungissa, jossa pormestari Pat Owens evakuoi noin 50 000 asukasta kaupungin alavimmilta alueilta jotka myöhemmin joutuivat tulvan valtaan. Manitoban puolella Winnipegin kaupunki säästyi lähes täysin tulvavahingoilta, tosin tulvavesi nousi vain muutaman metrin päähän Winnipegin tulvakanavan yläreunasta. Eteläisessä Manitobassa pienempien kaupunkien tulvamuurit ja kanavat eivät olleet tarpeeksi korkeita ja suuret alueet joutuivat veden valtaan. Kanadan puolella vahingot olivat noin 500 miljoonaa dollaria ja yhdysvaltain puolella vahinkoarvio on noin 3 miljardia dollaria.

Vuoden 2009 tulva

Vuoden 2009 tulvan vedenkorkeus helmi-maaliskuussa on osassa Yhdysvaltoja ja Manitobaa noussut vuoden 1997 tasoa korkeammalle. 27. maaliskuuta Redjoen vedenkorkeus Fargossa nousi kaikkien aikojen ennätyskorkeuteen. Manitobassa vuoden 2009 tulvan arvellaan olevan toiseksi suurin tällä vuosisadalla, ylittäen jopa vuoden 1997 suurtulvan. Arvioiden mukaan ilman Winnipegin tulvakanavaa vedenkorkeus olisi noin 2m korkeammalla. Winnipegin alueella tulvan suuruuteen vaikutti Redjoen, Assiniboinejoen ja Seinejoen tulvahuippujen saavuttaessa kaupungin samaan aikaan 16. huhtikuuta.