Ero sivun ”Andrejevin heijastus” versioiden välillä
[arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
p "omaavat" pitäisi vielä vääntää suomeksi, mutta en jaksanut |
p vielä pikkufix |
||
Rivi 1: | Rivi 1: | ||
'''Andrejevin heijastus'''<ref>A. F. Andreev, Zh. Eksp. Teor. Fiz. 46, 1823 (1964); Soviet Physics JETP 19, 1228 (1964).</ref> on puhtaassa normaalijohde-[[suprajohde]]rajapinnassa tapahtuva prosessi, jossa suprajohteen [[energia-aukko]]a pienemmän [[energia]]n omaava [[elektroni]] ([[fermienergia]]n yläpuolella oleva |
'''Andrejevin heijastus'''<ref>A. F. Andreev, Zh. Eksp. Teor. Fiz. 46, 1823 (1964); Soviet Physics JETP 19, 1228 (1964).</ref> on puhtaassa normaalijohde-[[suprajohde]]rajapinnassa tapahtuva prosessi, jossa suprajohteen [[energia-aukko]]a pienemmän [[energia]]n omaava [[elektroni]] ([[fermienergia]]n yläpuolella oleva [[eksitaatio|kvasihiukkaseksitaatio]]) heijastuu takaisin normaalijohteeseen aukkona (fermienergian alapuolella oleva kvasihiukkaseksitaatio). Tuloksena prosessista suprajohteeseen syntyy [[Cooperin pari]]. Andrejevin heijastus on saanut nimensä venäläisen fyysikon [[Aleksander F. Andrejev]]in mukaan. |
||
Andrejevin heijastus selittää, miksi suprajohteet, joilla on ääretön [[sähkönjohtavuus]], ovat tavattoman huonoja [[lämmönjohtavuus|lämmönjohteita]]. Prosessissa varaus siirtyy normaalijohteesta suprajohteeseen, mutta kvasihiukkasten kuljettama energia ([[entropia]]virta) heijastuu liitoksesta takaisin normaalijohteeseen. |
Andrejevin heijastus selittää, miksi suprajohteet, joilla on ääretön [[sähkönjohtavuus]], ovat tavattoman huonoja [[lämmönjohtavuus|lämmönjohteita]]. Prosessissa varaus siirtyy normaalijohteesta suprajohteeseen, mutta kvasihiukkasten kuljettama energia ([[entropia]]virta) heijastuu liitoksesta takaisin normaalijohteeseen. |
||
Rivi 5: | Rivi 5: | ||
Andrejevin heijastuksen luoma elektroni-aukkokorrelaatio saa aikaan [[suprajohtava läheisilmiö|suprajohtavan läheisilmiön]], jonka ansiosta normaalijohteessa lähellä normaali-suprajohderajapintaa voidaan havaita suprajohtavia ominaisuuksia. |
Andrejevin heijastuksen luoma elektroni-aukkokorrelaatio saa aikaan [[suprajohtava läheisilmiö|suprajohtavan läheisilmiön]], jonka ansiosta normaalijohteessa lähellä normaali-suprajohderajapintaa voidaan havaita suprajohtavia ominaisuuksia. |
||
== |
== Lähteet == |
||
{{Viitteet}} |
{{Viitteet}} |
||
Versio 12. huhtikuuta 2009 kello 07.41
Andrejevin heijastus[1] on puhtaassa normaalijohde-suprajohderajapinnassa tapahtuva prosessi, jossa suprajohteen energia-aukkoa pienemmän energian omaava elektroni (fermienergian yläpuolella oleva kvasihiukkaseksitaatio) heijastuu takaisin normaalijohteeseen aukkona (fermienergian alapuolella oleva kvasihiukkaseksitaatio). Tuloksena prosessista suprajohteeseen syntyy Cooperin pari. Andrejevin heijastus on saanut nimensä venäläisen fyysikon Aleksander F. Andrejevin mukaan.
Andrejevin heijastus selittää, miksi suprajohteet, joilla on ääretön sähkönjohtavuus, ovat tavattoman huonoja lämmönjohteita. Prosessissa varaus siirtyy normaalijohteesta suprajohteeseen, mutta kvasihiukkasten kuljettama energia (entropiavirta) heijastuu liitoksesta takaisin normaalijohteeseen.
Andrejevin heijastuksen luoma elektroni-aukkokorrelaatio saa aikaan suprajohtavan läheisilmiön, jonka ansiosta normaalijohteessa lähellä normaali-suprajohderajapintaa voidaan havaita suprajohtavia ominaisuuksia.
Lähteet
- ↑ A. F. Andreev, Zh. Eksp. Teor. Fiz. 46, 1823 (1964); Soviet Physics JETP 19, 1228 (1964).