Hj. Nortamo

Raumalaisen Hj. Nortamon patsas Porin Teatterin edustalla. Yrjö Liipolan veistämä patsas paljastettiin 1946.

Frans Hjalmar Nortamo, alun perin Nordling, kirjailijanimeltään Hj. Nortamo (s. 13. kesäkuuta 1860, Rauma – k. 30. marraskuuta 1931, Pori) oli raumalainen murrekirjailija, professori ja lääkäri. Hänet tunnetaan Rauman murteella kirjoitetuista kertomuksista, "raumalaisista jaarituksista".

Elämä

Nortamo kirjoitti ylioppilaaksi Turun klassillisesta lukiosta 1880 ja valmistui lääketieteen lisensiaatiksi Helsingistä 1888. Hän työskenteli 1888–1900 Rauman kaupunginlääkärinä sekä 1900–1902 piirilääkärinä Pudasjärvellä ja vuodesta 1902 Porissa. Nortamo toimi aktiivisesti sekä kunnallispolitiikassa että kulttuurielämässä.

Nortamo toimi kansanedustajana Suomalaisen puolueen eduskuntaryhmässä Turun läänin pohjoisesta vaalipiiristä 1910 tullen kesken vaalikauden kuolleen kansanedustaja Frans Rapolan tilalle, mutta hän sai heti tehtävästä vapautuksen sairauden vuoksi. Nortamon tilalle eduskuntaan tuli sitten Reinhold Grönvall. Tätä ennen Nortamo oli ollut valtiopäivämiehenä edustamassa Rauman porvarissäätyä vuoden 1900 valtiopäivillä. Kunnallispolitiikassa Nordling toimi Rauman ja Porin kaupunginvaltuutettuina.

Nortamo toimi Rauman vt. piirilääkärinä 1886–1887, Porin vt. piirilääkärinä 1888, Rauman kaupunginlääkärinä 1889–1900, Pudasjärven piirilääkärinä 1900–1903 ja Porin piirilääkärinä 1903–1930. Hän avusti myös Åbo Underrättelseriä.

Kirjailijaura

Kirjailijaksi Nortamo ryhtyi vasta päästyään keski-ikään. Virikkeitä murrepakinoiden kirjoittamiseen Nortamo sai muun muassa ruotsalaiselta Gustaf Frödingiltä sekä suomalaisilta Kaarlo Hemmolta ja Juho Sjöroosilta. Nortamon ensimmäinen raumalainen murrekertomus "Antonim bäev" ilmestyi 1898 Rauman purjehdusseuran lehdessä. Hän kirjoitti lisää jaarituksia harvakseltaan eri lehtiin, ja 1906 ilmestyi ensimmäinen kokoelma Mnää ja Tasala Vilkk ja Hakkri Iiro, joka oli ensimmäinen murteella julkaistu suomalainen kaunokirjallinen teos. Nortamo kuvasi jaarituksissaan 1800-luvun lopun Raumalle sijoittamiaan sattumuksia, ja niiden pääosassa oli kolme nuorta merimiestä: kertojana toimiva "mnää" eli Anundilan Kalkke, Tasala Vilkk ja Hakkri Iiro.

Nortamo julkaisi kaikkiaan viisi kokoelmaa murretarinoita. Hänen eri tilaisuuksiin kirjoittamistaan, pääasiassa raumankielisistä runoista ja lauluista on koottu kokoelma Laulajapoika I–II (1933). Näistä esimerkiksi merimieslaulu "Meripoikki meit varjelkko daevas" ja humoristinen "Rauman brankkori-marssi" ovat olleet tunnettuja ja suosittuja. Nortamo kirjoitti myös yhden yleiskielisen romaanin Helmikoristeinen kirjanmerkki (1923), Topeliukselta vaikutteita saaneen romanttishistoriallisen kertomuksen merikapteeniksi nousevasta raumalaisesta orpopojasta, mutta teosta pidettiin tyylillisesti vanhentuneena jo ilmestyessään.

Hj. Nortamo oli ensimmäinen merkittävä suomalainen murrekirjailija, jonka esimerkki innosti myöhempiä eri murteita käyttäneitä kirjailijoita. Hänen työtään "rauman giälen" tallentajana jatkoi myöhemmin Tauno Koskela. Nortamon hautamuistomerkki on Rauman hautausmaalla, ja hänelle on pystytetty muistopatsaat sekä Raumalle että Poriin.

Tuotanto

Murrekertomuskokoelmat

• Mnää ja Tasala Vilkk ja Hakkri Iiro (1906)
• Uussi raumlaissi jaarituksi (1912)
• Rojohoppe viimene reis (1921)
• Meripurakoj ja maamyyri (1925)
• Umme ja pimjä (1930)

Muu tuotanto

• Hiilenpolttajan uni (kuvaelma, 1915)
• Helmikoristeinen kirjanmerkki (romaani, 1923)
• Laulajapoika I–II (runoja, 1933)
• Eulalia-täti (näytelmä, 1929)
• Lumottu prinsessa (näytelmä, 1930)
• Valtamerillä (merimies Akseli Urholan elämäkerta, 1930)

Kokoomateoksia

• Raumlaissi jaarituksi (1920)
• Kootut teokset I–II (1929)
• Sillo se paukatt (1994)

Aiheesta muualla

• Rauman kaupunginkirjasto: Frans Hjalmar Nortamo
• Nortamo-seura
• Hj. Nortamo Suomen kansanedustajat. Eduskunta.

Kirjallisuutta

• Hjalmar Nortamo: Raumlaissi jaarituksi. . ISBN 951-0-17820-9, ISBN 951-0-07192-7, ISBN 951-0-07281-8.