George Weah

George Manneh Oppong Ousman Weah (s. 1. lokakuuta 1966 Monroviassa) on liberialainen poliitikko ja entinen jalkapalloilija. Hän oli ehdokkaana maansa presidentiksi vuonna 2005.

Jalkapalloura

Monroviassa syntynyt liberialaishyökkääjä George Weah on ainoa afrikkalainen, joka on valittu urallaan sekä Euroopan parhaimmaksi jalkapalloilijaksi että Fifan vuoden pelaajaksi. Molemmat huomionosoitukset lankesivat vuonna 1995. Samana vuonna hän voitti kahdeksalla maalilla Euroopan mestareiden liigan maalikuninkuuden ja hänet kruunattiin myös Afrikan parhaaksi - titteli, jonka hän oli jo saanut kahdesti aiemminkin (1984 ja 1994)ja jonka hän oli saava vielä 1996. Weah on sotien runteleman Liberian kautta aikain menestynein urheilija. Taitaapa hän olla myös kansainvälisesti tunnetuin liberialainen kaikki ihmiselämän osa-alueet huomioon ottaen, vaikka onkin sittemmin ottanut Ranskan kansalaisuuden.

Ennen euroopan kentille lähtöään Weah ehti pelata Afrikassa kotimaansa ohella myös Norsunluurannikon ja Kamerunin pääsarjoissa. Tonnere Yaounden paidassa hän voitti vuonna 1988 Kamerunin mestaruuden, minkä jälkeen Arsène Wenger pestasi taitavan pallonkäsittelijän ja maaliahneen laitahyökkääjän Monacoon vaivaisella 20 000 dollarin siirtosummalla. Ruhtinaskunnan ylpeyden väreissä Weah teki neljän kauden ja 103 ottelun aikana Ranskan pääsarjassa 47 maalia. Saaliksi tuli kaksi pronssi- ja sitten kaksi hopeasijaa sekä Ranskan Cup mestaruus 1991.

Kesällä 1992 Weah lähti Paris Sain-Germainiin, jossa hän viihtyi kolme kautta. Hän siirtyi keskushyökkääjäksi ja viimeisteli kaikkiaan 96 sarjaottelussa 32 maalia. Ensimmäisenä vuonna PSG juhli Ranskan cupin voittoa ja liigahopeaa, toisena mestaruutta ja kolmentena jälleen sekä Cupia että liigacupia ja liigapronssia.

Seuraava etappi Weahille oli AC Milan, joka maksoi hänestä yli viisi miljoonaa euroa ja jota hän edusti 1995-00. Viiden Seri A:ssa pelaamansa kauden aikana Weah voitti Italian mesturuuden (1996 ja 1999) ja teki 114 liigapelissä 46 osumaa. Keväällä 2000 hän siirtyi lontoolaisen Chelsean riveihin, missä hän voitti sittemmin FA-cupin. Matka jatkui Manchester Cityn kautta Marseilleen, josta hän siirtyi Arabiemiirikuntien liittoon, Abu Dhabiin, Al-Jaziran joukkueeseen.

Vaikka Weah oli ehtinyt olla jo 15 vuotta poissa synnyinmaastaan, hän ei ollut hylännyt juuriaan ja unohtanut Liberiaa. Miljoonaomaisuuden pelaajana ansainnut kärkimies rahoitti usean vuoden ajan käytännössä yksin Liberian maajoukkueen toiminnan. Weahin lompakosta maksettiin FIFA:n ja CAF:n kilpailuiden osalistumismaksuja, varustekuluja sekä lentolippuja vierasotteluihin. Maksumiehelle löytyi aina vakiopaikka kokoonpanosta. Pääsy MM-kilpailuihin jäi kuitenkin haaveeksi. Liberia putosi vuoden 2002 lopputurnauksesta vain yhden pisteen erolla. Menestystä ei kuitenkaan muuten juuri tullut, eikä Weah ehtinyt esiintyä pitkällä urallaan kuin kahdesti (1996,2002) Afrikan mestaruusturnauksessa. Jälkimmäisistä kisoista Weah poistui kesken kaiken suivaantuneena sekä maan fanien häntä loukanneesta käytöksestä, että Liberian hallituksen nuivasta suhtautumisesta maajoukkuetta kohtaan. Samalla hän päätti lopettaa maajoukkueuransa.Hän pelasi maajoukkueessa kaikkiaan 84 ottelua

Poliittinen ura

Marraskuussa 2004 julisti aikomuksekseen ryhtyä presidenttiehdokkaaksi. Weahin ehdokkuus kyseenalaistettiin sillä hänellä on Ranskan kansalaisuus ja hänen asuttua New Yorkissa monen vuoden ajan. Ehdokkuus kuitenkin hyväksyttiin elokuussa 2005. Vaalien ensimmäisellä kierroksella Weah keräsi eniten ääniä, mutta ei kuitenkaan saanut täydellistä äänten enemmistöä. Toisella kierroksella 8. marraskuuta 2005 Weahin vastaehdokas Ellen Johnson-Sirleaf voitti vaalit.

Seurat

• Young Survivors of Claretown 1981-84
• Bongrange Bonquine 1984
• Mighty Barolle 1985-86
• Invincible Eleven 1986-87
  • ASEC Abidjan
• Tonnerre Yaounde 1988
• Monaco 1988-92
• PSG 1992-95
• AC Milan 1995-00
• Chelsea 2000
• Manchester City 2000
• Marseille 2000/01
• Al-Jazira 2001-02

Edeltäjä: Hristo Stoitškov

Kultainen pallo 1995

Seuraaja: Matthias Sammer

Edeltäjä: Romário

FIFAn vuoden pelaaja 1995

Seuraaja: Ronaldo