Imusuonisto

Imusuonisto

Imusuonisto on imusolmukkeiden ja imusuonten muodostama elinjärjestelmä. Imusuonisto palauttaa verisuonista tihkuvan nesteen nesteen ja suolistosta imeytyvän rasvan verenkiertoon.

Anatomia

Pienin imusuonityyppi on imuhiussuoni (vas lymphocapillare), joka alkaa umpipussina kudossolujen välistä. Runsaimmin niitä on ihon ja limakalvojen epiteelin alla. Imuhiussuonten seinämät ovat ohuet ja hatarat ja ne läpäisevät melko hyvin valkuaisaineita ja muita suurempia partikkeleita sekä soluja.

Imuhiussuonet yhtyvät suuremmiksi imusuoniksi, imusuonirungoiksi (toisinaan käytetään myös nimeä imutierungot) (trunci lymphatici):

• sisempää kaulalaskimoa seuraava imusuonirunko (oikea ja vasen) (truncus lymphaticus jugularis (dexter et sinister)), joka tuo imunestettä pään ja kaulan alueelta
• solislaskimoa seuraava imusuonirunko (oikea ja vasen) (truncus lymphaticus subclavius (dexter et sinister)), joka tuo imunestettä yläraajasta
• keuhkoputkien ja välikarsinan imusuonirunko (oikea ja vasen) (truncus lymphaticus bronchomediastinalis (dexter et sinister)), joka tuo imunestettä sydämestä, keuhkoista ja välikarsinasta
• suoliston imusuonirungot (trunci lymphatici intestinales), jotka tuovat imunestettä suolistosta maitiaissäiliöön (cisterna chyli)
• alaraajan ja lantion imusuonirunko (truncus lymphaticus lumbalis), parillinen imusuonirunko, joka tuo imunestettä alaraajasta ja lantiosta maitiaissäiliöön.

Suurin imusuonirunko on rintatiehyt (ductus thoracicus), joksi yhtyvät alaruumiista ja yläruumiin vasemmasta puoliskosta imunestettä tuovat imusuonirungot. Rintatiehyt laskee verenkiertoon vasemman solislaskimon (vena subclavia) ja vasemman sisemmän kaulalaskimon (vena jugularis interna) kulmauksessa. Oikean puolen pään ja rinnanseudun imuneste kerääntyy kuitenkin oikeaan imutiehyeen (ductus thoracicus dexter), joka laskee verenkiertoon oikean solislaskimon (vena subclavia) ja oikean sisemmän kaulalaskimon (vena jugularis interna) kulmauksessa. Ennen verenkiertoon laskemistaan imuneste suodattuu ainakin yhden imusolmukkeen lävitse.

Imusuonten histologinen rakenne muistuttaa laskimoiden rakennetta. Suonissa on yhdensuuntaisia läppiä, jotka estävät nesteen takaisinvirtauksen väärään suuntaan.

Alemmilla selkärankaisilla imusuonistoon liittyy laajoja onteloita, esimerkiksi sammakkoeläinten lymfapussit.

Tehtävät

Imusuoniston tehtäviin kuuluu erilaisten aineiden kuljetus kudoksista verenkiertoon. Imuneste koostuu hiusverisuonista solujen väliseen tilaan tihkuneesta veriplasmasta, joka imeytyy imuhiussuoniin. Samalla imuneste kuljettaa takaisin verenkiertoon verestä kudosnesteeseen joutuneet proteiinit sekä imusolut. Imusuonisto kuljettaa myös joitakin ravintoaineita suolistosta verenkiertoon - erityisen tärkeä rooli sillä on rasvojen kuljetuksessa, sillä ne imeytyvät suolistosta pääasiassa suoliston imusuoniin.

Imunesteen kiertoa ylläpitävät imusuonten seinämien sileät lihakset. Lisäksi imunesteen virtaukseen vaikuttavat painovoima, luustolihasten liikkeet sekä viereisten valtimoiden painepulssit - liikkuminen siis edistää imunesteen virtausta.

Lähteet

• Lääketieteen termit. 4. painos. Kustannus Oy Duodecim, 2002.
• Tirri, Lehtonen, Lemmetyinen, Pihakaski, Portin: Biologian sanakirja. Otava, 2001.
• Ross, Romrell, Kaye: Histology. 3rd ed. Lippincott Williams & Wilkins, 1995.