Ero sivun ”Saatana” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Joonasl (keskustelu | muokkaukset)
→‎Saatana juutalaisuudessa: pois omituinen lause
pEi muokkausyhteenvetoa
Rivi 45: Rivi 45:


* [[Antikristus]]
* [[Antikristus]]
* [[Lohikäärme (Ilmestyskirja)|Lohikäärme]]
* [[Kirosana]]
* [[Kirosana]]
* [[Luciferilaisuus]]
* [[Luciferilaisuus]]

Versio 29. joulukuuta 2005 kello 01.17

Calvaire de Plougonven, Bretagne, Ranska

Saatana (heprea שטן, aramea שׂטנא) on enkeli, demoni tai vähäinen jumala useassa uskonnossa. Saatana näyttelee erilaisia osia heprealaisessa Raamatussa, apokryfisissä kirjoissa ja Uudessa Testamentissa. Heprealaisessa raamatussa Saatana esitetään enkelinä (lähettinä), jonka Jumala on lähettänyt koettelemaan ihmiskuntaa. Apokryfisissä kirjoissa ja Uudessa Testamentissa Saatana on paha kapinallinen demoni, joka on Jumalan ja ihmisen vihollinen.

Saatana nähdään yleensä yliluonnollisena olentona, joka on pahan keskeinen ruumiillistuma. Saatana tunnetaan myös yleensä nimityksillä Paholainen, Piru, Perkele, (vanha) Vihtahousu, pelsepuupi (suomalainen muoto nimestä Beelzebub), Mephistopheles, Lucifer (lat. ”valon kantaja”) ja sielunvihollinen. Talmudissa ja joissakin Kabbalan kirjoituksissa Saatanaa kutsutaan nimellä Samael - suurimmassa osassa juutalaista kirjallisuutta Saatanaa kuitenkin pidetään erillisenä enkelinä. Etenkin demonologiassa monet Saatanan nimityksistä (esim. Beelzebub) tarkoittavat eri demoneita. Islamin uskossa Saatanaa kutsutaan nimellä Shaitan (kantasana ilmeisesti juutalaisuuden nimitys) tai Iblis, joka oli enkeleiden kuningas kunnes syyllistyi tottelemattomuuteen Jumalaa kohtaan kieltäytymällä kumartumasta Aatamin edessä.

Saatanan kuvat

Gustave Dorén näkemys Saatanasta John Miltonin teoksessa Kadotettu Paratiisi.

Taiteessa ja kirjallisuudessa Saatana on historian aikana kuvattu usealla eri tavalla. Raamatun luomiskertomus Genesis yhdistää Saatanan käärmeeseen, joka houkuttelee Eevan syömään kiellettyä hedelmää. Käärme yhdistetäänkin usein vähintään Saatanan symboliikkaan.

Yleisin kuva Saatanasta, joka on peräisin roomalaisesta Pan-jumalasta, on sarvekas ja sorkkajalkainen hirviö, kädessään kolmikärkinen "hiilihanko". Uudempina aikana vuohipukkimainen kuva Saatanasta on muuttunut ihmisenkaltaisemmaksi pukinpartaiseksi synkäksi mieheksi (esimerkiksi Goethen Faustin Mephistopheles, joka tosin saatetaan tulkita demoniksikin). Saatana on myös kuvattu miellyttäväksi ja puoleensavetäväksi mieheksi, symbolina Saatanaan liitetystä myytistä ihmissielujen turhamaisuuteen vetoajana. Joissakin tapauksissa Saatana on kuvattu myös naiseksi, ehkä viimeisin kuuluisa esimerkki tästä on Mel Gibsonin elokuva The Passion of Christ (2004). Joissain tapauksissa Saatana on esitetty jopa komeana enkelinä, esimerkiksi Gustave Dorén kuuluisassa kuvituksessa John Miltonin Kadotettuun Paratiisiin.

Saatana juutalaisuudessa

Juutalaisten pyhässä kirjassa Vanhassa testamentissa sanaa Saatana ("Shatan") käytetään seuraavissa yhteyksissä:

  • Vihollinen sodassa
  • Syyttäjä tuomioistuimen edessä
  • Yleisenä vastustajana, joka asettaa esteitä tielle
  • Enkelinä, joka työskentelee Jumalalle ja toimii syyttäjänä ihmiskuntaa vastaan (esim. Job)

Juutalaiset alkoivat uskoa Saatanaan, pahoihin henkiin ja riivaajiin alun perin persialaisen uskonnon vaikutuksesta. Tätä ennen juutalaisuudessa oli uskottu, että sekä paha että hyvä ovat peräisin Jumalalta. Tämä siirtymä ajattelussa tulee ilmi esimerkiksi vertaamalla Toisen Samuelin kirjan jaetta 24:1 Ensimmäisen Aikakirjan jakeeseen 21:1. Nämä jakeet kuvaavat samaa tapahtumaa, mutta niistä ensimmäisessä herra vihastui ja yllytti Daavidin väenlaskuun, ja paljon myöhemmin kirjoitetussa aikakirjassa taas Saatana viekotteli Daavidin toimittamaan väenlaskun.

Juutalaisuudessa termiä Saatana käytetään tarkoittamaan enkeliä, joka toimii syyttäjänä. Tässä roolissa hänet nähdään esimerkiksi juuri Jobin kirjassa. Siinä hän on selvästi yliluonnollinen tarkkailija, joka etsii ihmisistä syntiä ja koettelee heitä. Jobin kirjassa Saatanalla ei kuitenkaan ole itsenäisiä voimia, vaan tarvitsee luvan Jumalalta, eikä voi ylittää herransa asettamia rajoja.

Saatana kristinuskossa

Saatana on Uudessa Testamentissa ja kristillisessä teologiassa yleensä huomattavasti keskeisempi henkilö kuin Vanhassa Testamentissa. Uudessa Testamentissa Saatana on esimerkiksi Jeesuksen kiusaaja (katso esim. Matt. 4:3-9).

Yleinen käsitys kristinuskon piirissä on, että Saatana on luotu olento, enkeli, joka oli alun perin hyvä. Ennen ihmisen syntiinlankeemusta arkkienkeli Lusifer, kaikkien muiden enkeleiden johtaja ja kaitsija, ylpistyi sydämessään ja pyrki Jumalan vertaiseksi. Hän ja muut yhdessä hänen kanssaan langenneet enkelit syöstiin alas taivaasta maan päälle. Näin Lusiferista tuli Saatana (hepr. "shataan", vastustaja, syyttäjä). Tämä käsitys pohjautuu Jesajan kirjan lukuun 14 [1], kohtaan jossa mainitaan Kointähti, Lusifer. Kyseessä on historiallinen raamatunlukutapa, jossa jumalattoman maan hallitsija ja paholainen samaistetaan. Tämä näkyy myös muualla Raamatussa, esimerkiksi Hesekielin kirjan 28. luvussa [2].

Yleisesti kristillisessä eskatologiassa Saatana käy lopullisen sodan Jeesusta vastaan ennen kuin hänet syöstään ikuisuudeksi helvettiin. Itäisessä ortodoksisuudessa Saatana on Kuoleman ja Synnin ohella yksi ihmiskunnan kolmesta vihollisesta. Raamatussa Saatanasta puhutaan erityisesti Ilmestyskirjassa.

Yleinen kuva Saatanasta sarvekkaana ja pukinsorkkaisena hahmona ei perustu Uuden Testamentin kuvauksiin. On väitetty, että kyseinen kuvaus olisi itse asiassa keksitty tekemään toisten uskontojen (samankaltaiset) jumalat epähoukutteleviksi.

Kristinuskon kuva Saatanasta sarvekkaana ja pukinsorkkaisena hahmona saattaa perustua Cernunnoksen (kelttien hedelmällisyyden jumala) ja Panin (Arkadialainen hedelmällisyyden jumala) kuviin. Samoin myös uskotaan saatanan käyttämän kolmikärkisen keihään alun perin olevan lähtöisin muissa uskonnoissa esiintyvien vedenjumalien kolmikärjistä.

Saatana kristinuskon pohjalta syntyneissä uusissa yhteisöissä

Yhdistymiskirkko (Moonilaisuus) opettaa, että Saatana pelastetaan viimeisinä päivinä ja hänestä tulee lopulta hyvä enkeli. Muutamien aikaisten kirkkoisien tiedetään rukoilleen Saatanan katumuksen puolesta, mutta todennäköisesti sen ei varsinaisesti uskottu kuitenkaan tapahtuvan. Toisaalta esimerkiksi Adventistikirkon opetuksien mukaan Saatana tuhoutuu lopullisesti Armageddonin taistelussa.

Jehovan todistajien mukaan Saatana on tämän maailman näkymätön hallitsija, jonka vallassa muut ihmiset kuin Jehovan todistajat ovat. Jehovan todistajien mukaan Saatana tuhotaan maailmanlopun yhteydessä.

Katso myös

Aiheesta muualla