Ero sivun ”Kaarle Wärri” versioiden välillä

Siirry navigaatioon Siirry hakuun
3 103 merkkiä lisätty ,  12 vuotta sitten
ei muokkausyhteenvetoa
p (typo)
'''Kaarle Wärri''', tavallisemmin tunnettu nimellä '''Kaarlo Wärri''' tai '''Kaarlo Värri''' ([[23. helmikuuta]] [[1839]], [[Huittinen]] – [[12. tammikuuta]] [[1923]], [[Pöytyä]]) oli suomalainen talonpoika, valtiopäivämies ja toimi säätynsä valtiopäiväryhmän puhemiehenä.
 
Hänet valittiin säätynsä nuorimmaksi valtiopäivämieheksi [[Säätyvaltiopäivät 1867|säätyvaltiopäiville 1867]], jotka järjestettiin [[suuret nälkävuodet|suurena nälkävuonna]], mutta ei enää [[Säätyvaltiopäivät 1872|säätyvaltiopäiville 1872]]. Syynä luottamuksen puutteeseen uskotaan olleen sen, että hän edusti ratsutilallisia, kun kihlakuntien valitsijakokouksissa suuri osa valitsijoista oli lehmiä pitäviä maanviljelijöitä. Wärri valittiin uudelleen [[Säätyvaltiopäivät 1877|säätyvaltiopäiville 1877]], [[Säätyvaltiopäivät 1877|säätyvaltiopäiville 1877]], [[Säätyvaltiopäivät 1882|1882]], [[Säätyvaltiopäivät 1885|1885]], [[Säätyvaltiopäivät 1888|1888]], [[Säätyvaltiopäivät 1891|1891]]. Valtiopäivämieheksi valintansa lisäksi hän oli vielä talonpoikaissäädyn puhemieskin [[Säätyvaltiopäivät 1894|1894]], [[Säätyvaltiopäivät 1891|1891]] ja [[ylimääräiset säätyvaltiopäivät 1899]].
Lukuharrastus suuntautui etupäässä hengelliselle alalle, osittain hänen oman sisäisen kaipuunsa vuoksi, osittain siksi, että muuta kirjallisuutta oli vähän saatavilla. ”Jos alhaalla olikin vähemmän, niin olipa ylöspäin näköalaa, aukesihan sieltä meillekin korkein valo raamatun kautta”, totesi Wärri kerran vanhoilla päivillään nuoruuden ajan kehitysmahdollisuuksista puhuttaessa. Aikamieheksi ehdittyään oli hän lukenut raamatun kertaalleen läpi, mihin urakkaan kului toista vuotta. ”Ja kyllä minä siitä sain muistoonikin jotakin.” Sanomalehtiä Wärri luki nuoresta pitäen, varsinkin ''Suometarta''.
 
Opinhaluisena ja hyvänä lukijana Kaarlo-poika herätti jo varhaisessa vaiheessa seurakunnan pappien huomion. Huittisten rovasti Hertzberg pani hänet nuorena poikasena opettamaan sisälukua heikkolahjaisemmille ikätovereilleen, tekipä hänestä '''''pyhäkoulumestarinkin'''''. Kyseinen luottamustoimi oli hyvin arvostettu ja yleensä siihen valittiinkin paljon varttuneempia henkilöitä.
 
Jo varhain heräsi myös kiinnostus yhteisten asioiden hoitoon. Kaarlo Wärri valittiin hieman yli 20-vuotiaana ''''vaivaishoidon ruotumestariksi'''''.
 
=== Muutto Pöytyälle ===
Vuonna 1864 - 25- vuotiaana - Kaarle Ala-Jaakkola muutti isännäksi äitinsä kotitaloon Kolkkisten Värrille [[Pöytyä|Pöytyälle]]lle ja otti ajan tavan mukaan sukunimekseen talon nimen (Kaarlo Wärri). Samana vuonna hän solmi avioliiton serkkunsa '''Maria Justiina Saarelaisen''' kanssa. Perheeseen syntyi 10 lasta, joista kuusi kuoli ennen vanhempiaan, kolme aivan pieninä. Vaimonsa perintönä Wärri sai haltuunsa myös naapuritalon Kyöstilän.
 
Talojen hoidossa oli paljon huolta ja vaivaa ja etenkin 1860-luvun kato- ja nälkävuosien seurauksena vaikeudet lisääntyivät entisestään. Lasten alaikäisyyden aikana Värrin talo oli ollut vuokralla ja maat sekä rakennukset olivat päässeet pahasti rappiolle. Nuori isäntä joutui mm. rakennuttamaan uudestaan kaikki rakennukset yhtä pientä aittaa lukuun ottamattalukuunottamatta. Myös maanviljelykseen isäntä kävi pelottomasti käsiksi ja hänen aikanaan talon viljelykset laajenivat lähes 2/3:lla. Aikanaan Wärrin pojat jakoivat tilat. Värriä hoiti aluksi Albin ja sittemmin Juho, Kalle sai Kyöstilän ja Lauri Juholan.
 
=== Värrin tilan isäntä ===
Peltojen ojitus oli tunnetusti edellä naapureista ja samoin kynnön syvyys. Varsin aikaisessa vaiheessa alettiin myös viljellä kylvöheinää. Kaarlo Wärri sovelsi siis käytäntöön uudenaikaisia, entistä järkiperäisempiä menetelmiä, jotka tuolloin alkoivat voittaa alaa maataloudessa. Maan muokkaus tehostui uusien työvälineiden ansiosta ja myös ojitus ja lannoitus paranivat. Kaarlo Wärrin maataloudellisista harrastuksista on vielä todisteena sekin, että hän toimi pitkään '''''Pöytyän maamiesseuran puheenjohtajana'''''.
 
Tästä huolimatta ei Wärri ollut erityisen suuressa määrin uudistusintoinen. Nuorena hän sanoi kyllä ”uudenaikaisia ajatelleensa”, mutta varovaisena luonteena hän 1860-luvun katovuosien johdosta ”jätti ne mielikuvituksiksi” tyytyen vanhoihin hyviksi koettuihin menetelmiin. Myöhemmin monet luottamustehtävät osittain haittasivat talonpitoa ja hän usein valittikin, ettei voinut kylliksi omistaa aikaa ja huolta maanviljelylle. Tarkan ja erittäin työteliään Maria-emäntänsä ansioksi hän tunnustikin talonsa menestyksen. Emäntä piti talon pystyssä isännän hoitaessa luottamustehtäviään. ”Minä se tässä olen laiskan leipää syönyt”, sanoi Wärri puheessa, jonka hän hopeahääpäivänä piti vaimolleen.
Isännän mielenkiinto suuntautui opiskeluun, mutta siltä puuttui selvä suunnitelma. Ruotsia hän osasi sen verran, että pystyi lukemaan helpompaa tekstiä, mutta puhumista ei tullut harjoiteltua, mitä hän myöhemmin piti vahinkona. Jonkin aikaa hän ponnisteli latinan kieliopin kanssa, mutta jätti sen kesken. Tosin hän vielä vanhempanakin muisti ulkoa paljon latinankielisiä sanontoja, mikä sai jotkut luulemaan hänen käyneen klassista lyseota. Myös venäjää ja unkaria hän opiskeli, mutta ei kovin pitkälle. Erityisesti luonnontiede kiinnosti häntä ja aiheeseen liittyvää kirjallisuutta hän luki koko ikänsä. Wärrin kerrotaan omana aikanaan olleen ainoa talonpoika Suomessa, joka osti ja tunsi koko suomenkielisen kirjallisuuden. Viimeisinä elinvuosinaan, jolloin hän ei enää itse nähnyt lukea, hän kuunteli mielellään, kun toiset lukivat hänelle. Tiedonnälkäinen mies halusi valistaa myös muita toimimalla mm. '''Kansanvalistusseuran asiamiehenä'''. Wärri oli myös '''Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran jäsen'''.
 
== Poliittinen elämä==
 
Kaarle Wärri kuului suomenkielisten talonpoikien tapaan suomalaiseen puolueeseen ja kun puolue jakautui kahtia suhtautumisessaan Venäjän keisarikunnan Suomen historiankirjoituksessa mainittuina [[sortovuodet|sortovuosina]] suorittamana hallinnon ja lainsäädännön harmonointiin Suomen säätyvaltiopäivistä riippumatta, kuului Kaarle Wärri maltillisiin ja nuorsuomalaisten kanssa sovitteleviin vanhasuomalaisiin. Kirkollisissa kysymyksissä hän oli konservatiivi.
 
=== Luottamustoimet Pöytyällä ===
 
Melkein heti Pöytyälle muutettuaan Wärri valittiin '''''kirkkoneuvoston jäseneksi'''''. Tämän tehtävän hän koki hyvin läheiseksi ja olikin siinä kuolemaansa asti. '''''Holhouslautakunnan jäsenyys''''' antoi paljon työtä, sillä nälkävuosien seurauksena jäi monia kuolinpesiä hoidettavaksi. Lainajyvästön ja vaivaiskassan hoito oli myös työlästä noina vaikeina aikoina.
 
'''''Loimaan käräjäkunnan paloapuyhtiön esimiehen''''' tehtävät ja '''''säästöpankin johtokunnan jäsenyys''''' vaativat tunnolliselta mieheltä paljon aikaa, mutta samalla kartuttivat hänen taitojaan yhteisten asioiden hoitamisessa. Wärri toimi '''''Pöytyän kunnallislautakunnan esimiehenä''''' 1869-77 ja '''''kuntakokouksen puheenjohtajana''''' 1878-95 sekä kunnanvaltuuston jäsenenä sen alkuaikoina. '''''Kirkonisännän tehtäviä''''' hän hoiti 1883-1917. Isänsä jälkeen mainittua tehtävää hoitivat Kalle ja Juho Wärri eli saman perheen miehet yhteensä lähes 50 vuotta. Kaarlo Wärri lahjoitti pohjan sekä Pöytyän diakoniarahastolle että seurakuntatalon rakennusrahastolle.
 
=== Toiminta Varsinais-Suomessa ===
 
Kotipitäjästä Wärrin vaikutuspiiri laajeni kotimaakuntaan. Pöytyän ja koko Varsinais-Suomen sivistyselämässä oli tuskin ainoatakaan merkittävämpää aloitetta, jota hän ei olisi ollut alkuun panemassa tai ajamassa. Hän oli oman kunnan kansakoulun lisäksi perustamassa mm. Turun Suomalaista Lyseota, Huittisten ja Paimion kansanopistoja sekä suomenkielistä sanomalehteä Turkuun. Hän kuului sittemmin 30 vuoden ajan Uusi Aura –lehden hallitukseen. Myös Turun Suomalaisen Yliopiston perustamista hän tuki lahjoituksillaan.
 
=== Osallistuminen valtiopäiville ===
 
Hyvin varhain Kaarlo Wärrille uskottiin vielä laajempi ja vastuullisempi luottamustehtävä, osallistuminen koko maan asioiden hoitoon. Vain 28-vuotiaana, säätynsä nuorimpana jäsenenä, hänet valittiin ilman omakohtaista pyrkimystä '''''Maskun tuomiokunnan edustajaksi vuoden 1867 valtiopäiville'''''. Perintötalollisten ratsutilallisia kohtaan tuntema epäluulo syrjäytti hänet seuraavilta valtiopäiviltä, mutta vuodesta 1877 alkaen hän oli mukana kaikilla säätyvaltiopäivillä, välillä Maskun, välillä Loimaan ja kerran Tyrvään tuomiokunnankin edustajana. Kaiken kaikkiaan hän osallistui valtiopäiville 12 kertaa, johon poikkeukselliseen saavutukseen hänen lisäkseen ylsi vain Carl Slotte (1827-1903) Alavetelistä.
 
Jo ensikertalaisena nuoren ratsutilallisen vakavuus ja asiallisuus herätti toiveita, jotka myöhemmin täyttyivätkin. Kerta kerralta säädyn arvonanto ja luottamus Wärriä kohtaan kasvoi ja hänelle uskottiin lukuisia merkittäviä luottamustehtäviä. Vuosien ''''1894, 1897 ja 1899 valtiopäivillä''''' hän toimi '''''talonpoikaissäädyn puhemiehenä'''' erittäin ansiokkaasti, vaikka ystävät olivat aluksi olleet huolissaan, koska Wärrillä oli ”hidas puhe ja kankea kieli”. Hän oli huolellinen toimissaan, kirjoitti itse puheensakin.
 
== Lähteet ==
22

muokkausta

Navigointivalikko