Ero sivun ”Marjatta Raita” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Selaa historiaa interaktiivisesti
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
Velma (keskustelu | muokkaukset)
seulojat
66 014 muokkausta
p →‎Lähteet: ylimääräinen tähti pois
Velma (keskustelu | muokkaukset)
seulojat
66 014 muokkausta
p →‎Teatteri: ylimääräinen sulku pois
Rivi 22: Rivi 22:


===Teatteri===
===Teatteri===
Vuodesta 1965 lähtien Raita nähtiin Helsingin kaupunginteatterissa lukuisissa näytelmissä, kuten ''Tulipunakukan'' Kyllikkinä, ''[[Nummisuutarit|Nummisuutarien]]'' Kreetana ja ''Diivat''-näytelmän rouva Florencena.<ref name="is">{{Lehtiviite | Tekijä = | Otsikko = Näyttelijä Marjatta Raita on kuollut | Julkaisu = Ilta-Sanomat | Ajankohta = 27.9.2007 | www = http://www.iltasanomat.fi/uutiset/kotimaa/uutinen.asp?id=1440307 }}</ref> Hän näytteli myös Jouko Turkan kultakauden useissa ohjauksissa, esimerkiksi ''Murtovarkaus'', ''Jeppe Niilonpoika'' ja ''Hypnoosi''.<ref>Helsingin Sanomat 28. syyskuuta 2007 sivu C11</ref> Hänen viimeiseksi työkseen kaupunginteatterissa jäi [[Bertolt Brecht]]in ja [[Kurt Weil]]in näytelmä ''[[Kerjäläisooppera]]''.<ref name="is" /> Kokemuksensa näyttelijäntyöstä viulunsoitonkin taitanut Raita on summannut vaatimattomasti:{{{lähde}} "Mitä enemmän ikää karttuu, sitä enemmän varmuus häipyy pois. Oppii tiedostamaan, ettei osaakaan mitään."
Vuodesta 1965 lähtien Raita nähtiin Helsingin kaupunginteatterissa lukuisissa näytelmissä, kuten ''Tulipunakukan'' Kyllikkinä, ''[[Nummisuutarit|Nummisuutarien]]'' Kreetana ja ''Diivat''-näytelmän rouva Florencena.<ref name="is">{{Lehtiviite | Tekijä = | Otsikko = Näyttelijä Marjatta Raita on kuollut | Julkaisu = Ilta-Sanomat | Ajankohta = 27.9.2007 | www = http://www.iltasanomat.fi/uutiset/kotimaa/uutinen.asp?id=1440307 }}</ref> Hän näytteli myös Jouko Turkan kultakauden useissa ohjauksissa, esimerkiksi ''Murtovarkaus'', ''Jeppe Niilonpoika'' ja ''Hypnoosi''.<ref>Helsingin Sanomat 28. syyskuuta 2007 sivu C11</ref> Hänen viimeiseksi työkseen kaupunginteatterissa jäi [[Bertolt Brecht]]in ja [[Kurt Weil]]in näytelmä ''[[Kerjäläisooppera]]''.<ref name="is" /> Kokemuksensa näyttelijäntyöstä viulunsoitonkin taitanut Raita on summannut vaatimattomasti:{{lähde}} "Mitä enemmän ikää karttuu, sitä enemmän varmuus häipyy pois. Oppii tiedostamaan, ettei osaakaan mitään."


Näyttelijyydestään Raita on todennut:{{lähde}} "Selvä brändini, elokuva, on kyllä saanut arvostusta, mutta epäselvän teatteribrändini saama arvostus on vaihtelevaa."
Näyttelijyydestään Raita on todennut:{{lähde}} "Selvä brändini, elokuva, on kyllä saanut arvostusta, mutta epäselvän teatteribrändini saama arvostus on vaihtelevaa."


===Elokuvat===
===Elokuvat===

Versio 23. maaliskuuta 2009 kello 20.18

Marjatta Raita
Henkilötiedot
Syntynyt17. helmikuuta 1944
Pori
Kuollut27. syyskuuta 2007 (ikä 63)
Helsinki
Näyttelijä
Merkittävät roolit Kreeta, Nummisuutarit
Kyllikki, Tulipunaruusu
Elisabeth, Uuno Turhapuro -elokuvat
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Marjatta Raita (17. helmikuuta 1944 Pori – 27. syyskuuta 2007 Helsinki) oli suomalainen näyttelijä. Hän oli yksi Helsingin kaupunginteatterin pitkäaikaisimmista näyttelijöistä. Valkokankaalla hänet tunnettiin parhaiten Spede Pasasen Uuno Turhapuro -elokuvien Elisabeth Turhapurona eli Uuno Turhapuron vaimona. Raita esiintyi myös useissa muissa elokuvissa, vaikka näyttelikin suurimmaksi osaksi teatterissa.

Marjatta Raidan vanhemmat olivat näyttelijät Eino ja Valli Raita.[1] Hän opiskeli teatterikoulussa vuosina 1962–1965.

Ura

Teatteri

Vuodesta 1965 lähtien Raita nähtiin Helsingin kaupunginteatterissa lukuisissa näytelmissä, kuten Tulipunakukan Kyllikkinä, Nummisuutarien Kreetana ja Diivat-näytelmän rouva Florencena.[1] Hän näytteli myös Jouko Turkan kultakauden useissa ohjauksissa, esimerkiksi Murtovarkaus, Jeppe Niilonpoika ja Hypnoosi.[2] Hänen viimeiseksi työkseen kaupunginteatterissa jäi Bertolt Brechtin ja Kurt Weilin näytelmä Kerjäläisooppera.[1] Kokemuksensa näyttelijäntyöstä viulunsoitonkin taitanut Raita on summannut vaatimattomasti:lähde? "Mitä enemmän ikää karttuu, sitä enemmän varmuus häipyy pois. Oppii tiedostamaan, ettei osaakaan mitään."

Näyttelijyydestään Raita on todennut:lähde? "Selvä brändini, elokuva, on kyllä saanut arvostusta, mutta epäselvän teatteribrändini saama arvostus on vaihtelevaa."

Elokuvat

Elisabeth Turhapuro oli Raidan ensimmäinen rooli valkokankaalla. Hän on ainoa, joka on esiintynyt jokaisessa 20 Uuno-elokuvassa.[3] Raita kuvailee roolihahmoaan kamalaksi, mutta sanoo sen myös olevan hauskin, mitä koskaan teki.[3] Uunoissa hän ei kuitenkaan päässyt käyttämään kunnolla kykyjään: Spede Pasasen mukaan naiset eivät saaneet olla hauskoja ja Raidasta itsestään tuntui, etteivät savolaissyntyisen Speden repliikit kunnolla istuneet hänen turkulaisperäiseen omana puheeseensa.[4]

Turhapurojen lisäksi Raidan elokuvatöihin kuului muun muassa Tie naisen sydämeen (1996).

Muita rooleja

Televisiossa Raita nähtiin esimerkiksi sarjoissa Muodollisesti pätevä (1999) ja Kylmäverisesti sinun (2002). Hänet nähtiin usein myös Spede Show'ssa. Raita esiintyi myös useissa Knalli ja Sateenvarjo -kuunnelmasarjan jaksoissa.

Yhdistystoiminta

Näyttämötyönsä ohessa Marjatta Raita toimi Helsingin Kaupunginteatterin Näyttelijäyhdistyksen luottamusmiehenä vuodesta 1981 lähtien sekä Teatterisäätiön hallituksen jäsenenä näyttelijäyhdistyksen valitsemana neuvottelevana jäsenenä.[1] Hän kuului vuodesta 1996 lähtien Suomen näyttelijäliiton hallitukseen.[1] Samana vuonna hänelle myönnettiin Suomen näyttelijäliiton kultainen ansiomerkki.[1]

Yksityiselämä

Raita eli yli 20 vuotta avioliitossa näyttelijä Aarno Sulkasen kanssa. Pariskunta eli kolmetoista vuotta avoliitossa, kunnes päätyi naimisiin 1986. Heidän ensimmäinen liittonsa kesti pari vuotta. Avioeron jälkeen he löysivät jälleen toisensa ja menivät toistamiseen naimisiin vuonna 1996. Raidalla oli kaksi lasta, poika ja tytär, avioliitosta näyttelijä Arto Tuomisen kanssa. Komediennen leimastaan huolimatta Raita korosti usein olevansa perusvakava ihminen ja tosikkoluonne. [5] Marjatta Raita kuoli nopeasti edenneeseen syöpään. Hänen viimeiseksi elokuvaroolikseen jäi Uuno Turhapuro -elokuvasarjan päätös Uuno Turhapuro – This Is My Life (2004).

Filmografia

Lähteet

  • Tuomas Marjamäki: Naurattajat. Suomalaisen komiikan tekijät 2007-1907. Edita, 2007.

Viitteet

  1. ↑ a b c d e f Näyttelijä Marjatta Raita on kuollut. Ilta-Sanomat, 27.9.2007. Artikkelin verkkoversio.
  2. ↑ Helsingin Sanomat 28. syyskuuta 2007 sivu C11
  3. ↑ a b Marjamäki 2007, s. 181.
  4. ↑ Marjamäki 2007, s. 182.
  5. ↑ Iltalehti 28. syyskuuta 2007 sivut 2 ja 3

Aiheesta muualla

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Marjatta_Raita&oldid=6460339”