Ero sivun ”Maasälpä” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Selaa historiaa interaktiivisesti
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
Tietoa lisätty
Tietoja täsmennetty
Rivi 39: Rivi 39:
Vuosi = 2008 | Sivu = 329-330 | Julkaisupaikka = New York, United States of America | Julkaisija = Cambridge university press | Tunniste = ISBN 951-0-31579-6 | Kieli = Englanti}}</ref>
Vuosi = 2008 | Sivu = 329-330 | Julkaisupaikka = New York, United States of America | Julkaisija = Cambridge university press | Tunniste = ISBN 951-0-31579-6 | Kieli = Englanti}}</ref>


Suurin osa kivien maasälvistä on [[Kiinteä liuos|kiinteitä liuoksia]]. Maasälpien puhtaat päätejäsenet ovat [[anortiitti]] ([[Kalsium|Ca]]-[[plagioklaasi]]), [[albiitti]] ([[Natrium|Na]]-[[plagioklaasi]]), [[ortoklaasi]] ja [[mikrokliini]] ([[Kalium|K]]-maasälvät eli [[Kalimaasälpä|kalimaasälvät]]). Albiitin ja ortoklaasin muodostamaa sarjaa kutsutaan [[alkalimaasälpä|alkalimaasälviksi]], ja anortiitin ja albiitin välistä sarjaa [[Plagioklaasi|plagioklaasimaasälviksi]]. K-maasälvän- ja Ca- maasälvän päätejäsenten välistä seossarjaa ei ole olemassa, koska kalium- ja kalsiumionien väliset koko- ja varauserot ovat liian suuret, jotta niiden välille voisi muodostua kiinteä liuos.
Suurin osa kivien maasälvistä on [[Kiinteä liuos|kiinteitä liuoksia]]. Maasälpien puhtaat päätejäsenet ovat [[anortiitti]] ([[Kalsium|Ca]]-[[plagioklaasi]]), [[albiitti]] ([[Natrium|Na]]-[[plagioklaasi]]), [[ortoklaasi]], [[mikrokliini]] ja [[sanidiini]] ([[Kalium|K]]-maasälvät eli [[Kalimaasälpä|kalimaasälvät]]). Albiitin ja ortoklaasin muodostamaa sarjaa kutsutaan [[alkalimaasälpä|alkalimaasälviksi]], ja anortiitin ja albiitin välistä sarjaa [[Plagioklaasi|plagioklaasimaasälviksi]]. K-maasälvän- ja Ca- maasälvän päätejäsenten välistä seossarjaa ei ole olemassa, koska kalium- ja kalsiumionien väliset koko- ja varauserot ovat liian suuret, jotta niiden välille voisi muodostua kiinteä liuos.


Alkalimaasälpiä ovat:
Alkalimaasälpiä ovat:

Versio 18. maaliskuuta 2009 kello 13.58

Maasälpä
Maasälpää
Maasälpää
Luokka Mineraali
Kemialliset ominaisuudet
Kemiallinen kaava XAl(Si,Al)Si2O3
Fysikaaliset ominaisuudet
Väri Väritön, melkein valkoinen, harmaa, tummanharmaa tai punertava
Asu Yleensä massamainen
Kidejärjestelmä Kuutiollinen
Lohkeavuus Etevä (001), selvä (010)
Murros Hauras
Kovuus Mohsin asteikolla 6
Ominaispaino 2,6-2,7
Liukenevuus Liukenematon happoihin
Optiset ominaisuudet
Kiilto Lasikiilto
Läpinäkyvyys Läpikuultava, tai useimmiten läpinäkymätön
Muut ominaisuudet Lohkopinnoilla pertiittijuomja (kalimaasälpä) tai kaksosviiruja (plagioklaasi)
Lähteet

[1]

Maasälvät ovat hyvin yleisiä hohkasilikaattimineraaleja maankuoressa. Niiden yleinen kaava on XAl(Si,Al)Si2O3, jossa X on jokin seuraavista alkuaineista: K, Na, Ca tai Ba. Maasälpiä esiintyy lähes kaikissa syväkivissä ja metamorfisissa kivissä. [2] Niitä esiintyy myös monissa sedimenttikivissä.[3]

Suurin osa kivien maasälvistä on kiinteitä liuoksia. Maasälpien puhtaat päätejäsenet ovat anortiitti (Ca-plagioklaasi), albiitti (Na-plagioklaasi), ortoklaasi, mikrokliini ja sanidiini (K-maasälvät eli kalimaasälvät). Albiitin ja ortoklaasin muodostamaa sarjaa kutsutaan alkalimaasälviksi, ja anortiitin ja albiitin välistä sarjaa plagioklaasimaasälviksi. K-maasälvän- ja Ca- maasälvän päätejäsenten välistä seossarjaa ei ole olemassa, koska kalium- ja kalsiumionien väliset koko- ja varauserot ovat liian suuret, jotta niiden välille voisi muodostua kiinteä liuos.

Alkalimaasälpiä ovat:

Plagioklaasimaasälvät eli plagioklaasit nimetään niiden anortiittipitoisuuden mukaan seuraavasti:

Diagrammi, josta käy ilmi maasälpien koostumusvaihtelut.

Kiinteiden liuosten muodostuminen perustuu siihen, että eri alkuaineiden ionit voivat korvata toisiaan mineraalin kidehilassa. Plagioklaasissa Na+ ja Ca2+ ionit korvaavat toisiaan. Korvautuminen tapahtuu helposti, koska ionit ovat hyvin samankokoisia. Niillä tosin on eri varaukset, joten varausten tasapainottamiseksi osa plagioklaasin Si4+:sta korvautuu Al3+:lla. Na+ ja K+- ionien välillä on selvä kokoero, joten niiden välinen korvautuminen tapahtuu vain korkeissa lämpötiloissa (>660 °C). Alemmissa lämpötiloissa tapahtuu ns. eksoluutio, jossa eri Na- ja K- rikkaat mineraalin osat erkanevat toisistaan. K- ja Ca- maasälpien välimuotoa ei ole olemassa, koska em. ionien väliset koko- ja varauserot ovat liian suuret, jotta niiden välillä voisi olla kiinteä liuos.[5]

Alumiinin ja Piin atomit ovat korkeissa lämpötiloissa epäjärjestyksessä mineraalin kidehilassa. Alemmissa lämpötiloissa nämä atomit ovat kuitenkin järjestäytyneet tietyllä tavalla. Hyviä esimerkkejä tästä ovat sanidiini ja mikrokliini. Sanidiini on K-maasälvän korkean lämpötilan polymorfi, ja sen kidejärjestelmä on monokliininen. Sen Al ja Si- atomit esiintyvät sattumanvaraisessa järjestyksessä sen kidehilassa. Lämpötilan laskiessa sanidiini muuttuu mikrokliiniksi, joka on K-maasälvän alhaisen lämpötilan polymorfi. Mikrokliinin kidejärjestelmä on trikliininen, ja sen Al ja Si atomit ovat järjestäytyneet tietyllä tavalla. Sanidiini voi kuitenkin säilyä nopeasti jähmettyneissä vulkaniiteissa eli tulivuorikivissä, joissa faasimuutosta ei ehdi tapahtua nopean jähmettymisen vuoksi.[6] Tästä järjestäytyneisyydestä johtuu myös alkalimaasälville tyypillinen kaksostus (albiittikaksostus (010)- pinnalla ja perikliinikaksostus [010] pinnalla). Jos mineraalissa ovat molemmat kaksostustyypit yhtäaikaa, muodostuu ns. "risuainakaksostus". Tutkimalla alkalimaasälpien Al-Si- atomien järjestäytyneisyyttä, voidaan selvittää syväkivien jäähtymishistoriaa .[7]

Plagioklaasilla isojen kationien (K+, Na+ ja Ca+) välinen korvautuminen johtaa eksoluutioon alhaisissa lämpötiloissa. Tällöin muodostuu ns. pertiittejä. Labradoriitin erittäin pienet(submikroskooppisia, koko alle 1 mikrometriä) kaksoslamellit aiheuttavat tälle mineraalille ominaisen, kirjavan värileikin. [8] Tällaista kirjavaa labradoriittia käytetään korukivenä, ja sitä esiintyy esim. Ylämaalla, Kaakkois-Suomessa. Ylämaan labradoriitti tunnetaan kaupallisesti myös nimellä spektroliitti, ja se on Suomen tärkein korukivi. [9]

Alkalimaasälpiä (varsinkin ortoklaasia) käytetään keramiikkateollisuuden raaka-aineena.[10]

  • Maasälpäkappale, jossa näkyvät kivilajille ominaiset sileät lohkeamispinnat.
    Maasälpäkappale, jossa näkyvät kivilajille ominaiset sileät lohkeamispinnat.
  • Maasälpäkiteitä Vehmaan Uhlun graniittilouhoksesta. Ylinnä kuvassa kappale karkeaa graniittia jossa maasälpä- ja savukvartsikiteitä.
    Maasälpäkiteitä Vehmaan Uhlun graniittilouhoksesta. Ylinnä kuvassa kappale karkeaa graniittia jossa maasälpä- ja savukvartsikiteitä.
  • Suurikokoinen maasälpäkide.
    Suurikokoinen maasälpäkide.


Viitteet

  1. ↑ Marttila, E.; Liimatainen, J.; Yli-Kyyny, K.: Yleisimpien mineraalien tunnistaminen, s. 69. Turku: Turun yliopiston geologian ja mineralogian osasto. Suomi
  2. ↑ Bulakh, A.; Wenk, H.R.: Minerals - Their constitution and origin, s. 318. New York, United States of America: Cambridge university press, 2008. ISBN 951-0-31579-6. Englanti
  3. ↑ Bulakh, A.; Wenk, H.R.: Minerals - Their constitution and origin, s. 329-330. New York, United States of America: Cambridge university press, 2008. ISBN 951-0-31579-6. Englanti
  4. ↑ Bulakh, A.; Wenk, H.R.: Minerals - Their constitution and origin, s. 319. New York, United States of America: Cambridge university press, 2008. ISBN 951-0-31579-6. Englanti
  5. ↑ Bulakh, A.; Wenk, H.R.: Minerals - Their constitution and origin, s. 320. New York, United States of America: Cambridge university press, 2008. ISBN 951-0-31579-6. Englanti
  6. ↑ Bulakh, A.; Wenk, H.R.: Minerals - Their constitution and origin, s. 105-106. New York, United States of America: Cambridge university press, 2008. ISBN 951-0-31579-6. Englanti
  7. ↑ Bulakh, A.; Wenk, H.R.: Minerals - Their constitution and origin, s. 322. New York, United States of America: Cambridge university press, 2008. ISBN 951-0-31579-6. Englanti
  8. ↑ Bulakh, A.; Wenk, H.R.: Minerals - Their constitution and origin, s. 326. New York, United States of America: Cambridge university press, 2008. ISBN 951-0-31579-6. Englanti
  9. ↑ Suomen kansalliskivi ja maakuntakivet - Etelä-Karjala: Spektroliitti Geologian tutkimuskeskus. Viitattu 31.1.2008.
  10. ↑ Bulakh, A.; Wenk, H.R.: Minerals - Their constitution and origin, s. 330. New York, United States of America: Cambridge university press, 2008. ISBN 951-0-31579-6. Englanti
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Maasälpä&oldid=6433504”