Nykymusiikki

Länsimaisen taidemusiikin aikakaudet
Antiikki	(–476)
Keskiaika	(476–1400)
Renessanssi	(1400–1600)
Barokki	(1600–1750)
Galantti tyyli	(1720–1775)
Klassismi	(1770–1830)
Romantiikka	(1815–1910)
1900-luku	(1900–1999)
Nykymusiikki	(uusin musiikki)

Nykymusiikki tarkoittaa uutta taidemusiikkia. Ihmisten käsitys määritteen rajauksesta on kuitenkin hyvin vaihteleva, ja määritelmästä riippuen nykymusiikki voi tarkoittaa joko kaikkein uusinta musiikia tai vaikkapa kaikkea viimeisen 50 vuoden aikana sävellettyä taidemusiikkia.

Lisäksi nykymusiikiksi luokiteltavaan musiikkiin voi kohdistua erilaisia odotuksia eri tahoilta. Nykymusiikkikonserteissa soitettava musiikki on tyyliltään useimmiten sellaista, joka vastaa kyseisellä alueella kulloinkin suosiossa olevia nykymusiikin virtauksia. Esimerkiksi Suomessa nykymusiikkikonserteissa soitetaan huomattavan paljon (joskaan ei yksinomaan) modernistista musiikkia. Siksi nykymusiikkikonsertissa saatetaan uusien teosten lisäksi soittaa hyvin esimerkiksi modernismin edelläkävijän Anton von Webernin musiikkia yli 60 vuoden takaa. Toisaalta jotain vanhaa tyyliä jäljittelevää uutta musiikkia (jollaista usein sävelletään käyttömusiiksi) eivät kaikki olisi valmiita nimittämään nykymusiikiksi.

Nykymusiikin lisäksi puhutaan usein myös uudesta musiikista. Se ei ole terminä niin vakiintunut kuin nykymusiikki, ja siksi sitä voidaan käyttää väljästi, myös taidemusiikin ulkopuolella. Taidemusiikissa se on käyttökelpoinen termi, jos halutaan korostaa, että musiikki on uutta eli melko äskettäin sävellettyä. Kuitenkin jotkut saattavat luokitella uudeksi musiikiksi myös paljon vanhempaa 1900-luvun musiikkia, jos se heidän mielestään muistuttaa uutta musiikkia.

Nykymusiikin nykytila

Nykymusiikin säveltäjät ovat 2000-luvulla tilanteessa, joka poikkeaa huomattavasti edellisistä vuosisadoista. Elämme nykyään yhteiskunnassa, jossa kansan keskuudessa suosituinta musiikkia on tonaalisuuteen pohjautuva populaarimusiikki. Sen sijaan valtaosa nykymusiikista on 1900-luvulla tapahtuneen kehityksen seurauksena irtautunut perinteisestä tonaalisuudesta, ja tonaalisia elementtejä käyttävät säveltäjätkin soveltavat niitä monin omaperäisin tavoin. Ei siis ole ihme, ettei nykymusiikki ole suuren yleisön suosiossa. Taidemusiikkipiireissäkään ei nykymusiikki aina ole kovin suosittua, ei varsinkaan konsertissa kävijöiden keskuudessa. Myös jotkut soittajat vierastavat nykymusiikkia, mikä on toisaalta ymmärrettävää, sillä muusikkojen saama pohjakoulutus perustuu ennen kaikkea tonaaliseen musiikkin, jonka juuret ovat barokissa ja klassismissa.