Ero sivun ”Suhoi Su-15” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VolkovBot (keskustelu | muokkaukset)
p Botti lisäsi: ms:Sukhoi Su-15
Rivi 12: Rivi 12:


== Lähteet ==
== Lähteet ==
* {{Kirjaviite | Tekijä = Donald, David | Nimeke =The encyclopedia of world aircraft | Vuosi = 1997 | Sivu =865–866 | Julkaisupaikka =Leicester | Julkaisija =Blitz Editions | Tunniste =ISBN 1-85605-375-X}}
* {{Kirjaviite | Tekijä = Donald, David | Nimeke =The encyclopedia of world aircraft | Vuosi = 1997 | Sivu =865–866 | Julkaisupaikka =Leicester | Julkaisija =Blitz Editions | Tunniste =ISBN 1-85605-375-X | Kieli={{en}}}}


=== Viitteet ===
=== Viitteet ===

Versio 16. maaliskuuta 2009 kello 11.59

Suhoi Su-15
Suhoi Su-15

Suhoi Su-15 (ven. Сухой Су-15, Nato-raportointinimi Flagon) oli kaksimoottorinen torjuntahävittäjä, joka kehitettiin Neuvostoliitossa 1960-luvulla Suhoi Su-11:n seuraajaksi.

Prototyyppi T-58 lensi ensi kertaa 30. toukokuuta 1962. Se perustui merkittävästi uudistettuun, levennettyyn Su-11:n runkoon, johon oli sovitettu kaksi Tumanski R-11 -suihkumoottoria ja Su-9:stä lähtöisin oleva eturunko, jota oli jatkettu Oriol-D-tutkan (NATO:n koodinimi Skip Spin) asentamiseksi. Oriol-D-tutka oli luultavasti tuolloin maailman paras tutka, koska se, päinvastoin kuin NATO-vastineensa, pysyi havaitsemaan kohteita ylhäältä ja alhaalta eteenpäin suunnatun keilan lisäksi. Englannin asevoimat pääsivät tutkimaan tutkaa vuonna 1966 ja teknologia siirtyi länsimaiden tutkiin.[1] Koneen käyttöönottoa viivästyttivät 1960-luvun alulle tyypilliset epäilyt miehitettyjen torjuntahävittäjien käyttökelpoisuudesta ilmatorjuntaohjuksiin verrattuina. Ensimmäinen Su-15F (NATO-koodi Flagon-A) tuli Neuvostoliiton ilmapuolustusjoukkojen (V-PVO) käyttöön vuonna 1967.

Koneen pääasiallinen aseistus oli R-8 (myöhemmin R-98, NATO: AA-3 Abab). Varhaisissa koneissa oli kaksi ohjusta, mutta Flagon-D ja myöhemmät varustettiin neljällä. Kuten monia Neuvostoliiton ohjuksista, R-98:ta valmistettiin sekä infrapuna- että tutkahakeutuvana. Hävittäjissä niitä käytettiin pareittain osumistodennäköisyyden parantamiseksi. Myöhempi Flagon-F kantoi usein kahta R-98:tta ja yhtä tai kahta R-60:tta (AA-8 Aphid). Keskimatkan R-23 (AA-7 Apex) oli myös käytettävissä R-98:n tilalla ja koneeseen voitiin asentaa UPK-23-250 GŠ-23L-tykkikotelot runkoripustimiin.

V-PVO:n pääasiallisena kalustona Su-15 osallistui muutamiin näyttäviin tapauksiin koskien ulkomaisia ilma-aluksia. 20. huhtikuuta 1978 Su-15 ampui ohjuksen kohti Korean Airin lentokonetta (lento 902) Murmanskin yläpuolella. Vaikka siviilikone kesti ohjuksen osuman, se putosi ja kaksi matkustajaa sai surmansa. Vuonna 1981 Bakusta noussut Su-15 törmäsi iranilaisen Canadair CL-44:n kanssa. 1. syyskuuta 1983 Su-15 ampui alas Korean Airin lennon 007 Ohotskin meren yllä, jolloin 246 matkustajaa ja 23 miehistön jäsentä sai surmansa.

Neuvostoliiton ilmapuolustuksen oleellisena osana Su-15-koneita ei viety edes Varsovan liiton maihin. Osa koneista jäi Neuvostoliiton hajotessa Georgialle ja Ukrainalle, mutta näiden maiden koneet ovat tuskin lentokelpoisia. Venäjällä Su-15 jäi pois käytöstä vuonna 1993. Se korvattiin Su-27 ja MiG-31 hävittäjillä.

Lähteet

  • Donald, David: The encyclopedia of world aircraft, s. 865–866. Leicester: Blitz Editions, 1997. ISBN 1-85605-375-X. (englanniksi)

Viitteet

  1. How the West stole the secret in the lake 24.1.2004. The Sydney Morning Herald. Viitattu 1.9.2008. (englanniksi)
Commons
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Suhoi Su-15.