Katariina Suuri

Katariina II Suuri
[[Tiedosto: |250px|]]
Koko Venäjänmaan keisarinna ja itsevaltias
1762–1796
Edeltäjä	Pietari III
Seuraaja	Paavali I
Henkilötiedot
Syntynyt	2. toukokuuta 1729 Stettin, Pommeri
Kuollut	5./17. marraskuuta 1796 Pietari
Puoliso	Pietari III
Tiedot
Uskonto	ortodoksi vuodesta 1746
Nimikirjoitus
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Katariina II

Katariina II, myöhemmin Katariina II Suuri, (ven. Екатерина II, 2. toukokuuta 1729 Stettin – 17. marraskuuta 1796 Pietari) oli Venäjän keisarinna 1762–1796, Romanov-sukua avioliiton kautta.

Saksalainen prinsessa

Katariina II syntyi 2. toukokuuta (juliaanisen kalenterin mukaan 21. huhtikuuta) vuonna 1729 Stettinin linnassa Pommerissa ja kastettiin nimillä Sophie Auguste Friedrike. Hänen vanhempansa olivat Anhalt-Zerbstin ruhtinas Christian August ja ruhtinatar Johanna Elisabeth (o.s. Holstein-Gottorp).

Venäjän tsaarisukuun

Sophien täytettyä 14 vuotta hänet vedettiin mukaan Euroopan jalosukuisten avioliittomarkkinoille. Preussin kuninkaan Fredrik II avustuksella häntä ryhdyttiin pian sovittamaan yhteen Venäjän suuriruhtinas Pietarin kanssa. Suunnitelmassa suuri merkitys oli epäilemättä myös hänen äidillään, jonka isorokkoon kuolleen veljen kanssa vastikään Venäjän valtaistuimelle noussut keisarinna, Pietari Suuren tytär Elisabet, oli nuorena ollut kihloissa. Sophie äiteineen lähtikin Venäjälle tammikuussa 1744 tapaamaan sekä Elisabetia että nuorta Pietaria.

Perillä Moskovassa Sophielle selvisi totuus hänen tulevasta puolisostaan, ankaran kasvatuksen turmelemasta pelokkaasta, teeskentelevästä ja hennosta nuorukaisesta, joka ei osoittanut juurikaan kiinnostusta morsiantaan kohtaan. Lisäksi nuorten luonteet poikkesivat toisistaan monissa suhteissa: siinä missä ortodoksisen kasteen myötä nimen Katariina Aleksejevna (ven. Екатерина Алексеевна) saanut nuori nainen pyrki intohimoisesti samaistumaan uuteen kotimaahansa, suuriruhtinas oli haluton opettelemaan venäjää tai tunnustamaan ortodoksista uskoa ja kaipasi nuoruudenkotiinsa Kieliin. Avioliitosta muodostuikin etäinen, nykytermillä ilmaisten hyötyavioliitto.

Pietari nousi valtaistuimelle hallitsijanimellä Pietari III tätinsä Elisabetin kuoleman jälkeen. Lyhyen hallituskautensa aikana hän irrotti Venäjän seitsenvuotisesta sodasta ja aloitti toimet kirkon vallan kaventamiseksi.

Keisarinnana

Pietari III kuitenkin kuoli epäselvissä oloissa jo valtaannousuaan seuraavana vuonna – mitä ilmeisimmin Katariinan tukijoiden murhaamana. Näin Katariinasta tuli Venäjän keisarinna Katariina II. Hänen hallituskautensa kesti vuodesta 1762 vuoteen 1796.

Valtaannousunsa jälkeen Katariina pyrki korjaamaan valtion katastrofaalista budjettivajetta peruuttamalla mahtisukujen etuoikeuksia, luomalla uusia veroja ja maksuja, ottamalla lainaa, luopumalla hallitsijoiden henkilökohtaisesta budjetista ja perustamalla pankin, jolla oli setelinanto-oikeus. Lisäksi Katariina pyrki lisäämään kansanopetusta ja selkeyttämään julmaa ja sekavaa lainsäädäntöä kirjoittamalla vuonna 1767 oman lakikokoelman, joka kuitenkin sisälsi laajoja lainauksia Montesquieun Lakien hengestä sekä Beccarian Rikoksesta ja rangaistuksesta. Katariina pyrki jopa luomaan eräänlaisen edustuksellisen parlamentin perustamalla Suuren valiokunnan, jonka toiminta kuitenkin päättyi jo pian alkamisensa jälkeen.

Katariinan menetettyä nuorena puolisonsa hänellä oli elämässään monia rakastajia. Heistä merkittävimmät, kuten Grigori Orlov, Grigori Potjomkin ja nuorena kuollut Aleksandr Lanskoi, ehtivät saavuttaa merkittävän yhteiskunnallisen aseman. Toisaalta hallitseminen ajoi Katariinaa eroon erityisesti pojastaan Paavalista, joka kasvoi lastenhoitajien huomassa, oppi vihaamaan äitiään ja ihannoi isäänsä, jota ei juurikaan ollut ehtinyt tuntea. Vanhemmiten Katariina alkoi suunnitella poikansa syrjäyttämistä vallanperimyksessä korvaamalla tämän pojanpojallaan Aleksanterilla (myöhempi Aleksanteri I), joka oli kasvanut isoäitinsä huomassa ja ihaili tätä voimakkaasti.

Katariina II oli kulttuuria suosiva valistushallitsija, joka kävi kirjeenvaihtoa valistusfilosofien kanssa. Hän oli taideharrastaja, joka hankki välittäjiensä kautta ainutlaatuisia taideteoksia kokoelmaansa Eremitaasiin; Katariinan ostoksia kuljetti myös epäonninen Vrouw Maria -laiva, joka nyt makaa Suomenlahden pohjassa. Musiikki ei kuitenkaan kuulunut keisarinnan suosikkiajanvietteisiin, sillä hänen omien sanojensa mukaan se oli hänelle harvoin muuta kuin meteliä. Esikuvansa Pietari Suuren kunniaksi hän teetti Pietariin patsaan, kuuluisan Vaskiratsastajan, jonka jalustaan hän antoi kirjoittaa latinaksi ja venäjäksi "Pietari ensimmäiselle, Katariina toinen".

Katariina suosi valtansa vakiinnuttamiseksi uutta nousevaa aatelia ja institutionalisoi lainsäädäntöön maaorjuuden, joka oli Länsi-Euroopassa valistuksen voimasta ja seuraavalla vuosisadalla teollistumisen johdosta heikkenemässä. Katariina Suuri myös laajensi Venäjää Keski-Euroopan suuntaan osallistumalla Puolan jakoihin vuosina 1772, 1793 ja 1795. Lisäksi hän siirsi Venäjän rajoja Turkin suuntaan liittämällä Krimin ja Ukrainan valtakuntaansa. Katariina joutui sotaan myös serkkunsa, Ruotsin kuninkaan Kustaa III:n kanssa, mutta rauha solmittiin Värälässä vuonna 1790 ilman rajamuutoksia.

Kuolema

Ajauduttuaan välirikkoon poikansa Paavalin kanssa Katariina päätti tietoisena heikentyneestä terveydestään toteuttaa suunnitelmansa pojanpoikansa määräämisestä seuraajakseen. Hän suunnitteli julistavansa aikomuksensa Pyhän Katariinan päivänä 24.11. Keisarinnan voimat kuitenkin pettivät vain muutamia viikkoja ennen aiottua ilmoitusta. Hän sai halvauskohtauksen marraskuun alussa 1796 ja menehtyi pari päivää sen jälkeen 5./16. marraskuuta 1796. Niin Paavali I nousi Venäjän valtaistuimelle ja Aleksanteri peri kruunun vasta isänsä jälkeen vuonna 1801.

Kirjallisuutta

• Barth, Reinhard: Historian suurnaiset. (Frauen, die Geschichte machten. Von Hatschepsut bis Indira Gandhi. Suomennos Tuulikki Virta, Katja Zöllner. Alkusanat Kaari Utrio. Helsinki: Ajatus Kirjat, 2005. ISBN 951-20-6762-5.

Lähteet

Edeltäjä: Pietari III

Venäjän tsaari 1762-1796

Seuraaja: Paavali I