Ero sivun ”Evo Morales” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
RibotBOT (keskustelu | muokkaukset)
p Botti lisäsi: lv:Evo Moraless
Rivi 49: Rivi 49:


{{Link FA|pt}}
{{Link FA|pt}}

[[ar:ايفو مورالس]]
[[ar:ايفو مورالس]]
[[an:Evo Morales]]
[[an:Evo Morales]]
Rivi 78: Rivi 79:
[[he:אוו מוראלס]]
[[he:אוו מוראלס]]
[[sw:Evo Morales]]
[[sw:Evo Morales]]
[[lv:Evo Moraless]]
[[lb:Evo Morales]]
[[lb:Evo Morales]]
[[lt:Evo Morales]]
[[lt:Evo Morales]]

Versio 15. maaliskuuta 2009 kello 04.54

Tiedosto:Morales 20060113 02.jpg
Evo Morales

Juan Evo Morales Ayma (s. 26. lokakuuta 1959) on Bolivian presidentti 22. tammikuuta 2006 lähtien. Häntä kutsutaan yleensä nimellä Evo [ˈeβ̞o].

Morales on vuonna 1987 perustetun Movimiento al Socialismo -puolueen (MAS) johtaja ja cocalero-liikkeen johtaja, joka vastustaa Yhdysvaltain pyrkimystä hävittää kokapensaan viljely Chaparen provinssissa. Morales osallistui myös vuoden 2002 presidentinvaaliin, mutta jäi toiseksi. Hän oli osallisena vuosien 2003 ja 2005 protesteissa, jotka kaatoivat kaksi maan presidenttiä.

Morales on syntyperältään aimara ja kotoisin Orinocan kaivoskaupungista Oruron departementista. Perhe muutti monien muiden tavoin 1980-luvulla trooppiseen Itä-Boliviaan Chaparen provinssiin maanviljelijöiksi. Morales on saanut toisen asteen koulutuksen ja sanoo saaneensa lisäkoulutusta "elämän koulussa". Hän oli mukana Cochabamban protesteissa (ns. vesisota), kun vedenjakelu yksityistettiin yhdysvaltalaiselle Bechtelille.

1990-luvun talousuudistusten myötä myös kaivostyöläiset alkoivat viljellä kokaa maanviljelijöiden lisäksi. Presidentti Hugo Banzer Suárezin hallitus aloitti USA:n tukeman kampanjan tuhota kokapensaan viljely maasta. Morales perusti cocalerojen liikkeen, joka tuki kokanviljelijöitä. Cocalerosien johtajana Morales valittiin 1997 Chaparen ja Carrasco de Cochabamban provinssien edustajana senaattiin, jolloin hän sai jopa 70 % äänistä piiristään. Tammikuussa 2002 Morales erotettiin kongressista Sacabassa tapahtuneiden levottomuuksien vuoksi, joissa neljä kokanviljelijää, kolme sotilasta ja poliisi saivat surmansa[1].

Morales ilmoitti asettuvansa ehdokkaaksi 27. kesäkuuta 2002 presidentinvaaliin. Maaliskuussa hänen erottamisensa kongressista todettiin laittomaksi, mutta hän ei palannut ottanut takaisin paikkaansa ennen uuden kongressin kokoontumista elokuussa 2002. MAS ei saanut gallupeissa kuin 4 % kannatuksen, mutta se kehotti äänestäjiä äänestämään omatuntonsa mukaan ja kampanjoi etenkin Yhdysvaltain vaikutusvaltaa vastaan. MAS sai lopulta 20,94 % äänistä, josta Morales kiitti etenkin Yhdysvaltain suurlähettilästä, jonka lausunnot nostivat puolueen kannatusta. MAS jäi lopulta hallituksen ulkopuolelle, ja presidentiksi valittiin Gonzalo Sánchez de Lozada, joka pakotettiin eroon lokakuussa 2003 ns. kaasusodassa.

MAS ei osallistunut ammattiliiton järjestämään yleislakkoon 29. syyskuuta 2003 vastineena seitsemän mielenosoittajan surmasta kaasulevottomuuksien aikana, vaan keskittyi vuoden 2004 paikallisvaaleihin. Morales oli kuitenkin mukana organisoimassa kesäkuun 2005 protesteja, jotka johtivat presidentti Carlos Mesan eroon.

Presidenttikausi

Levottomuuksien vuoksi vuoden 2007 vaalit järjestettiin ennenaikaisesti jo joulukuussa 2005. Ennakolta MAS oli tasoissa keskustan ja oikeiston Jorge Quirogan ja Samuel Doria Medinan kanssa. Morales valitsi varapresidenttiehdokkaakseen matemaatikko ja sosiologi Álvaro García Linera, joka on vasemmistoideologi ja taistellut Felipe Quispen kanssa alun perin Che Guevaran perustamassa Ejército Guerrillero Túpac Katari -liikkeessä.

4. joulukuuta MAS sai kyselyissä 32 % äänistä. Kaikki kolme merkittävintä puoluetta lupasivat kansallista solidaarisuutta, öljy- ja kaasuvarojen jonkinasteista kansallistamista ja varojen käyttämistä kansan hyväksi.

Ovensuukyselyjen perusteella Moralesin uskottiin voittavan 42–45 % äänistä ja Quriogan 33–37 %. Joulukuun 22. päivään mennessä laskettujen äänten mukaan Morales sai 53,899 % äänistä ja valittiin suoraan. Hän osallistui 21. tammikuuta 2006 alkuperäiskansan seremoniaan Tiwanakussa, missä hänet kruunattiin aimaroiden Apu Mallkuksi, ennen kuin vannoi virkavalansa seuraavana päivänä La Pazissa.

Morales elää varsin vaatimattomasti. 28. tammikuuta hän leikkasi palkastaan 57 % ja elää 1875 US$:lla kuussa, minkä myös hänen ministerinsä saavat.[2] Koska hän on naimaton, hänen sisarensa on maan ensimmäinen nainen.

Valintansa jälkeen Morales liittoutui läheisesti Venezuelan Chávezin ja Kuuban Castron kanssa anti-imperialistiseen allianssiin. [3] Hän on sanonut Yhdysvaltain ajaman FTAA-vapaakauppasopimuksen olevan keino laillistaa Amerikkojen kolonisointi. Kuuba, Venezuela ja Bolivia solmivat sen vastineeksi Kansan kauppasopimuksen.[4] Chávez ja Morales ovat julistaneet luovansa "hyvän akselin" köyhien ja alkuperäisväestön hyväksi vastineeksi Washingtonin ja sen liittolaisten muodostamalle "pahan akselille." [5][6]

1. toukokuuta 2006 Morales allekirjoitti lain, jolla Bolivian kaasuvarat kansallistettiin. Armeija miehitti kaasukentät seuraavana päivänä. Määräys sattui tarkoituksella kansainväliseksi työn päiväksi. Kentillä toimiville yhtiöille annettiin kuusi kuukautta aikaa uusia sopimuksensa. Kansallistamisen jatkaminen jouduttiin pysäyttämään varojen puutteen vuoksi.

Moralesin tavoitteena on maauudistus, jolla jaettaisiin 200 000 km² maata (noin 2×Portugalin pinta-ala) enimmäkseen alkuperäisväestöä edustaville talonpojille. Ensimmäiset 2300 jaettua palstaa olivat valtion, mutta suuri osa viljelysmaasta on ollut jo siirtomaa-ajoista espanjankielisen eliitin hallussa. Bolivian maanviljelijöiden järjestö Confederación Agropecuaria Nacional (Confeagro) on uhannut perustaa "itsepuolustusjoukkoja" estääkseen maiden takavarikon.[7][8][9][10]

6. elokuuta 2006 avattiin perustuslakia säätävä kokous, jonka on tarkoitus korvata maan vuodelta 1967 oleva perustuslaki. Moralesin tavoitteena on aiempaa keskitetympi valtio, mutta neljä rikkainta (Santa Cruz, Pando, Beni, Tarija) maan yhdeksästä departementista äänesti hajautetumman mallin puolesta, jossa ne saisivat pitää suuren osan tuloistaan. Itäisestä "puolikuusta" Santa Cruz on rikkain, koska siellä sijaitsevat merkittävimmät öljy- ja kaasukentät ja hedelmällisin viljelysmaa. Moralesin MAS sai perustuslakia säätävään kokoukseen 135 paikkaa 255:stä.[11][12] MAS ja oppositio riitelivät tämän jälkeen siitä, mitkä osat perustuslaista voidaan hyväksyä yksinkertaisella enemmistöllä, kun taas oppositio vaati 2/3 enemmistöä. Itäisissä osavaltiossa "autonomistas" ja Unión Juvenil Cruceñista järjestivät protesteja ja syyskuussa päivän yleislakon Santa Cruz Moralesin perustuslakiuudistusta vastaan.[13]

Moralesin köyhyydenvähentämishankkeisiin kuuluu seitsemän miljardin US-dollarin investointi julkisiin hankkeisiin.[14] Lisäksi tavoitteena on opettaa 1,2 miljoonaa bolivialaista lukemaan ja eliminoida lukutaidottomuus vuoteen 2008 mennessä. Lukutaitokampanjassa käytetään kuubalaista Yo sí puedo -ohjelmaa.[15]

Syyskuussa 2006 Morales ilmoitti kolmen sotilastukikohdan perustamisesta maan itärajalle huumekaupan pysäyttämiseksi. Tämä on herättänyt huomiota Washingtonissa saakka, koska Bolivia ja Venezuela solmivat keskinäisen sotilasyhteistyösopimuksen.[16][17]

Helmikuussa 2008 Bolivian hallitus päätti alkaa maksaa eläkkeitä. Päätös vaikutti noin 700 000 yli 60-vuotiaaseen bolivialaiseen. Ennen ilman minkäänlaista eläkettä olleet saivat valtiolta 200 bolivianon eläkkeen (noin 19,50 US$) kuussa.[18][19]

Lähteet

Aiheesta muualla

Malline:Link FA