Ero sivun ”Carl Olof Cronstedt” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
p Botti lisäsi: no:Carl Olof Cronstedt |
linkki pois |
||
| Rivi 1: | Rivi 1: | ||
[[Kuva:Cronstedt.jpg|thumb|150px|Carl Olof Cronstedt 3.10.1758–7.4.1820]] |
[[Kuva:Cronstedt.jpg|thumb|150px|Carl Olof Cronstedt 3.10.1758–7.4.1820]] |
||
'''Carl Olof |
'''Carl Olof Cronstedt vanhempi''' ([[3. lokakuuta]] [[1758]] – [[7. huhtikuuta]] [[1820]]) oli [[Ruotsi]]n merivoimien [[vara-amiraali]]. Isä Johan Gabriel Cronstedt oli tykistön majuri ja äiti Hedvig Juliana [[Jägerhorn af Spurila]]. Hän kasvoi [[Puotilan kartano]]ssa Helsingin pitäjässä nykyisen [[Helsinki|Helsingin]] alueella. Cronstedt palveli [[1776]]–[[1779]] [[Englanti|Englannin]] laivastossa. Hän osallistui [[Yhdysvaltojen vapaussota]]an, mutta vietti siitä suurimman osan sotavankina. Kulutettuaan rahansa vankeusaikana upseereiden sosiaaliseen elämään, Cronstedt onnistui palaamaan Amerikasta Ruotsiin Kustaa III:n stipendin avulla. [[saaristolaivasto|Saaristolaivaston]] komentajaksi hänet nostettiin [[Kustaa III:n sota|Kustaa III:n sodassa]], Cronstedtin tuettua kuningas [[Kustaa III|Kustaa III:ta]], kuninkaan päätettyä käydä venäläisiä vastaa uudelleen Ruotsinsalmessa. Pitkälti Cronstedtin ansiosta Ruotsi voitti [[Venäjä|Venäjän]] laivaston [[Ruotsinsalmen II taistelu|Ruotsinsalmen toisessa meritaistelussa]] [[1790]]. Samana vuonna Cronstedt nimitettiin meriasian valtiosihteeriksi. Laivastojen [[adjutantti|kenraaliadjutantti]] hänestä tuli 1797. Kustaa III:n kuoltua Cronstedille myönnettiin yksi viidestä muistosormuksesta. |
||
== Viaporin komendantti == |
== Viaporin komendantti == |
||
Versio 10. maaliskuuta 2009 kello 07.03
Carl Olof Cronstedt vanhempi (3. lokakuuta 1758 – 7. huhtikuuta 1820) oli Ruotsin merivoimien vara-amiraali. Isä Johan Gabriel Cronstedt oli tykistön majuri ja äiti Hedvig Juliana Jägerhorn af Spurila. Hän kasvoi Puotilan kartanossa Helsingin pitäjässä nykyisen Helsingin alueella. Cronstedt palveli 1776–1779 Englannin laivastossa. Hän osallistui Yhdysvaltojen vapaussotaan, mutta vietti siitä suurimman osan sotavankina. Kulutettuaan rahansa vankeusaikana upseereiden sosiaaliseen elämään, Cronstedt onnistui palaamaan Amerikasta Ruotsiin Kustaa III:n stipendin avulla. Saaristolaivaston komentajaksi hänet nostettiin Kustaa III:n sodassa, Cronstedtin tuettua kuningas Kustaa III:ta, kuninkaan päätettyä käydä venäläisiä vastaa uudelleen Ruotsinsalmessa. Pitkälti Cronstedtin ansiosta Ruotsi voitti Venäjän laivaston Ruotsinsalmen toisessa meritaistelussa 1790. Samana vuonna Cronstedt nimitettiin meriasian valtiosihteeriksi. Laivastojen kenraaliadjutantti hänestä tuli 1797. Kustaa III:n kuoltua Cronstedille myönnettiin yksi viidestä muistosormuksesta.
Viaporin komendantti
Cronstedt ylennettiin vara-amiraaliksi vuonna 1801. Hän riitantui Kustaa IV Aadolfin kanssa ja hänet siirrettiin pois Tukholmasta Suomeen Viaporin komendantiksi. Tästä huolimatta Cronstedt työskenteli uutterasti linnoituksen parantamiseksi, vaikka Tukholman hallitus laiminlöikin linnoituksen rahoittamisen. Venäläisten hyökättyä Suomeen 1808 Cronstedt joutui jopa käyttämään omia varojaan linnoituksen puolustukseen.
Suomen sota
Suomen sodassa Cronstedtin komentama Viaporin linnoitus antautui venäläisille 3. toukokuuta 1808. Cronstedtin ristiriitainen maine on laajasti seurausta Runebergin Vänrikki Stoolin tarinoista, jossa Cronstedtin jopa väitettiin myyneen Viaporin venäläisille – väite, jolle historiantutkijat eivät ole löytäneet todisteita. Todennäköisimmät syyt linnoituksen antautumiselle olivat upseerien keskuudessa vallinnut perusteltu laaja epäusko Ruotsin kykyyn puolustautua ylivoimaista vihollista vastaan, linnoituksen täydellinen eristäminen yhdistettynä hyvin suunniteltuun psykologiseen sodankäyntiin, joka vahvisti epäuskoa entisestään, huoli suuresta siviiliväestöstä linnoituksessa, ruudin riittämättömyys ja linnoitusten vähenevä merkitys sodankäynnissä ylipäätänsä.
Napoleonin sodan aikana myös useimmat saksalaiset linnoitukset antautuivat lähes taistelutta – linnoitusten aika läheni loppuaan. Cronstedt yritti kuitenkin voittaa aikaa ja solmi venäläisten kanssa aselevon, jonka mukaan Viapori antautuisi, ellei Ruotsista tulisi apua toukokuun 3. päivään mennessä. Kun Cronstedtin lähettämät lähetit olivat sopimuksen vastaisesti venäläisten toimesta viivytetty, eikä apua Ruotsista kuulunut, Cronstedt luovutti sopimuksen mukaisesti linnoituksen ja siellä talvehtineen saaristolaivaston osaston venäläisille. Suomalaiset upseerit ja sotilaat saivat sopimuksen mukaan palata koteihinsa, mutta ruotsalaiset vangittiin. Ruotsin etsiessä syntipukkeja hävitylle sodalle Cronstedt ja monta muuta upseeria (mm. Fredrik Adolf Jägerhorn – Viapori, Carl Magnus Gripenberg – Svartholman komentaja, Hans Henrik Gripenberg – Suomessa toimivien joukkojen ylikomentaja) aiottiin tuomita kuolemaan maanpetoksesta. Tuomioita ei kuitenkaan pantu täytäntöön Venäjän keisarin Aleksanteri I:n puututtua tuomioihin ja yleisen armahduksen tultua voimaan. Ruotsin hävittyä sodan kuningas Kustaa IV Aadolf ajettiin maanmiestensä toimesta maanpakoon. Samalla hävitty sota merkitsi loppua Ruotsin suurvaltapyrkimyksille.
Loppuelämä
Suomen sodan jälkeen Aleksanteri I:n myönsi kuten tapaan kuului myös Cronstedtille eläkkeen, mutta Cronstedt ei ikinä siirtynyt tsaarin palvelukseen. Loppuelämänsä hän eli Herttoniemen kartanossa viettäen syrjäänvetäytyvää elämää, keskittyen lastensa kasvatukseen ja kartanon puiston rakentamiseen. Carl Olof Cronstedtia onkin sanottu "puutarhansuunnittelun mestariksi". Cronstedt vaimo oli Beata Sofia Wrangler (1762–1840). Carl Olof Cronstedt on haudattu Helsingin pitäjän kirkon hautausmaalle.
Carl Olof Cronstedtilla oli kolme lasta: Carl Olof Cronstedt (n. 1800–1883), Gabriel Anton Cronstedt (1798–1893) ja Hedvig Charlotta Cronstedt.
-
Herttoniemen kartanon päärakennus, jonka Cronstedt rakennutti arkkitehti Pehr Granstedtin piirustusten pohjalta 1815 -
Cronstedtin hauta Helsingin pitäjän kirkonhautausmaalla.
