Ero sivun ”Maunu Kurkvaara” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p l
pEi muokkausyhteenvetoa
Rivi 1: Rivi 1:
'''Maunu Kurkvaara''' (oik. '''Mauno Kurkvaara''', ent. '''Mauno Sakari Heikkonen''', s. [[18. heinäkuuta]] [[1926]], [[Viipuri]]ssa) on [[Suomi|suomalainen]] [[elokuvaohjaaja]].
'''Maunu Kurkvaara''' (oik. '''Mauno Kurkvaara''', ent. '''Mauno Sakari Heikkonen''', s. [[18. heinäkuuta]] [[1926]] [[Viipuri]]) on [[Suomi|suomalainen]] [[elokuvaohjaaja]].


Kurkvaaraa on yleisesti pidetty suomalaisen elokuvan "uuden aallon" käynnistäjänä. Hänen modernistiselle tuotannolleen on ominaista, että hän suunnitteli, tuotti, kirjoitti, ohjasi, kuvasi ja leikkasi elokuvansa yleensä itse. Useimmiten hänen tekninen työryhmänsä käsitti ainoastaan kuvausassistentin hänen itsensä lisäkseen. On arvioitu, että Kurkvaaran haluttomuuteensa luovuttaa taiteellista kontrollia muille on vaikuttanut hänen aiempi taustansa [[taidemaalari]]na.
Kurkvaaraa on yleisesti pidetty suomalaisen elokuvan "uuden aallon" käynnistäjänä. Hänen modernistiselle tuotannolleen on ominaista, että hän suunnitteli, tuotti, kirjoitti, ohjasi, kuvasi ja leikkasi elokuvansa yleensä itse. Useimmiten hänen tekninen työryhmänsä käsitti ainoastaan kuvausassistentin hänen itsensä lisäkseen. On arvioitu, että Kurkvaaran haluttomuuteensa luovuttaa taiteellista kontrollia muille on vaikuttanut hänen aiempi taustansa [[taidemaalari]]na.

Versio 7. maaliskuuta 2009 kello 22.53

Maunu Kurkvaara (oik. Mauno Kurkvaara, ent. Mauno Sakari Heikkonen, s. 18. heinäkuuta 1926 Viipuri) on suomalainen elokuvaohjaaja.

Kurkvaaraa on yleisesti pidetty suomalaisen elokuvan "uuden aallon" käynnistäjänä. Hänen modernistiselle tuotannolleen on ominaista, että hän suunnitteli, tuotti, kirjoitti, ohjasi, kuvasi ja leikkasi elokuvansa yleensä itse. Useimmiten hänen tekninen työryhmänsä käsitti ainoastaan kuvausassistentin hänen itsensä lisäkseen. On arvioitu, että Kurkvaaran haluttomuuteensa luovuttaa taiteellista kontrollia muille on vaikuttanut hänen aiempi taustansa taidemaalarina.

Kurkvaaran elokuvien keskeisiä teemoja ovat mm. pasifismi, ihmisen ja taiteilijan vapaus sekä onnellisuuden mahdollisuudet ja siihen johtavien valintojen vaikeus. Elokuvissa toistuvia keskeisiä visuaalisia elementtejä ovat muun muassa meri, veneet, saaret, kaupunkimiljöö ja sen arkkitehtuuri. Erityisen ansioituneena Kurkvaaran tuotannossa on pidetty elokuvien Rakas... (1961), Yksityisalue (1962) ja Meren juhlat (1963) muodostamaa trilogiaa.

Kurkvaara oli kiinnostunut myös värielokuvan mahdollisuuksista, ja niitä tutkiakseen hän perusti oman värielokuvalaboratorion, Kurkvaara-Filmin, 1960-luvun alkupuolella. Laboratorion toiminta perustui olettamukselle, että isoista elokuvayhtiöistä muun muassa Suomen Filmiteollisuus ja Fennada-Filmi toisivat värityönsä jatkossa Kurkvaaralle, mutta vuoden 1963 näyttelijälakko ja Suomen Filmiteollisuuden konkurssi vesittivät aikeet. 1970-luvun alussa Kurkvaara sulki laboratorionsa ja vetäytyi elokuvan parista perustaen muun muassa veneveistämön. Myöhemmin 1980-luvulla Kurkvaara palasi pitkien elokuvien pariin vielä kahdesti elokuvien Menestyksen maku (1983) ja Perhosen uni (1986) merkeissä.

Kurkvaaran elokuvista Punatukka, Maunu Kurkvaaran Kujanjuoksu sekä Menestyksen maku on julkaistu myös vhs-muodossa.

Maunu Kurkvaaran filmografia

Pitkät elokuvat:

  • Onnen saari (1955)
  • Ei enää eilispäivää (uusi versio edellisestä elokuvasta, 1956)
  • Tirlittan (1958)
  • Patarouva (1959)
  • Autotytöt (1960)
  • Rakas... (1961)
  • Yksityisalue (1962)
  • Meren juhlat (1963)
  • Lauantaileikit (1963)
  • Naiset (1964)
  • Raportti eli balladi laivatytöistä (1964)
  • Episodi Pourquoi? pohjoismaiseen episodielokuvaan 4x4 (1965)
  • Kielletty kirja (1965)
  • Tänään olet täällä (1966)
  • Rottasota (1968)
  • Miljoonaliiga (1968)
  • Punatukka (1969)
  • Maunu Kurkvaaran kujanjuoksu (1971)
  • Menestyksen maku (1983)
  • Perhosen uni (1986)

Lyhytelokuvia:

  • Satama (1950-luku)
  • Joulukatu (1950-luku)
  • Sörkkä (1950-luku)
  • Kolme runoa (1950-luku)
  • Talvinen Jyväskylä (1952)
  • Tammikuinen fantasia (1955)
  • Viimeiset jaalat (1955)
  • He ajavat öisin (1956)
  • Lasten kesä (1957)
  • Pitäjältä (1957)
  • Kaupunki (1957)
  • Autoja (1958)
  • Laivoja (1958)
  • Kello (1958)
  • Erämaakylä pyytää apua (1959)
  • Rauma (1959)
  • Valkoisia purjeita (1959)
  • Ajankohtainen tehtävämme (1960)
  • Pikkuinen (1961)
  • Tiedon tiellä (1962)
  • Kemijoen vesistön säännöstely (1968)
  • Saaristo in Memoriam (1985)
  • Purjeiden aika Suomessa (1989)
  • Kertomus kadonneesta saaresta (1993)

Lyhytelokuvien osalta luettelo on epätäydellinen. Kurkvaara on kertonut hävittäneensä suurimman osan tekemistään lyhytelokuvista, koska koki ne myöhemmin "liian saarnaaviksi".

Aiheesta muualla