Ero sivun ”Piilevät” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
SpBot (keskustelu | muokkaukset)
p Botti muokkasi: eo:Diatomeo
VolkovBot (keskustelu | muokkaukset)
p Botti lisäsi: kn:ಡಯಾಟಮ್
Rivi 42: Rivi 42:
[[it:Bacillariophyta]]
[[it:Bacillariophyta]]
[[he:צורניות]]
[[he:צורניות]]
[[kn:ಡಯಾಟಮ್]]
[[ka:კაჟოვანი წყალმცენარეები]]
[[ka:კაჟოვანი წყალმცენარეები]]
[[la:Diatomae]]
[[la:Diatomae]]

Versio 27. helmikuuta 2009 kello 11.59

Malline:Taksonomian alku protistit Malline:Taksonomian kuva Malline:Taksonomian luokitus Malline:Taksonomian domeeni Malline:Taksonomian kunta Malline:Taksonomian kaari Malline:Taksonomian luokka Malline:Taksonomian luokituksen loppu Malline:Taksonomian jako

  • Fragillariophyceae
  • Bacillariophyceae
  • Cosinodiscophyceae

Malline:Taksonomian loppu

Piilevät eli diatomit (Bacillariophyta) on ruskeisiin leviin kuuluva leväryhmä, johon kuuluu yleisimmän käsityksen mukaan noin 20 000 - 100 000 lähinnä yksisoluista lajia. Ryhmä on lähteestä riippuen esitetty sekä kaari- että alakaaritason ja myös luokkatason taksonina. Piileviä esiintyy kaikissa maailman vesissä; etenkin viileissä merissä ne muodostavat merkittävän osan kasviplanktonista. Piilevät ovat saaneet nimensä piidioksidista koostuvasta soluseinästään, joka muodostaa levälle kaksiosaisen kuoren. Piilevät ovat tavallisesti väriltään ruskehtavia ja muodoltaan silmiinpistävän symmetrisiä.

Piilevät lisääntyvät lähinnä suvuttomasti jakautumalla kahtia, jolloin rasian tavoin limittäin sijaitsevat piikuoren puolikkaat erkanevat toisistaan ja näin syntyneet tytärsolut kasvattavat pienemmän kuoripuoliskon alkuperäisen sisään. Sukupolvien kuluessa uusien piilevien koko pienenee jopa 60 prosenttia muutamassa kuukaudessa, kunnes minimikoon saavutettuaan levät synnyttävät (yleensä suvullisesti) itiöitä, jotka kasvavat jälleen normaalikokoisiksi soluiksi ja sykli alkaa uudelleen.

Vanhimmat tunnetut piilevien fossiilit ovat peräisin varhaiselta jurakaudelta; eniten fossiileja syntyi liitukaudella. Kuolleiden piilevien piikuoret ovat aikojen kuluessa valuneet valtamerten pohjiin ja muodostaneet sinne piimaata.

Lähteet

  • Rikkinen, Jouko: Leviä, sieniä ja leväsieniä. Yliopistopaino, 1999. ISBN: 9789515703637
  • CD-Facta 2005