Diplomi-insinööri

Diplomi-insinööri (DI, engl. Master of Science, M.Sc., joskus tarkennettuna Master of Science in Technology) on teknis-tieteellisen alan ylempi korkeakoulututkinto. Muita alan ylempiä korkeakoulututkintoja ovat arkkitehti ja maisema-arkkitehti.

Diplomi-insinöörin tutkinnon suorittaneita on Suomen työelämässä noin 50 000 – 60 000 ja heidän suurin yksittäinen edunvalvojansa on Tekniikan Akateemisten Liitto TEK ry.

Tutkinto

Diplomi-insinöörin tutkinnon laajuus on yhteensä 300 opintopistettä, joista 180 kuuluu ensiksi suoritettavaan tekniikan kandidaatin tutkintoon (TkK) ja 120 varsinaiseen diplomi-insinöörin tutkintoon eli "maisteritason" opintoihin. Tämä sisältää opintojen lopuksi laadittavan diplomityön, jonka laajuus on 30 opintopistettä. Vanhassa järjestelmässä (ennen 1.8.2005 aloittaneilla) tutkinnon laajuus on 180 opintoviikkoa, johon sisältyy 20 opintoviikon suuruinen diplomityö. Vanhan järjestelmän mukaan opiskelevilla on oikeus suorittaa tutkinto 31.7.2010 asti. Tämän jälkeen he siirtyvät automaattisesti uuden järjestelmän piiriin, jos eivät ole jo sitä ennen vaihtaneet uuteen järjestelmään.

Diplomi-insinöörin tutkinto on yliopistotutkinto, ja perusopinnot poikkeavat luonteeltaan insinöörin ammattikorkeakoulututkinnosta. Tekniikan kandidaatin tutkinto-ohjelmaan sisältyy paljon teoreettista perustietoa mm. matematiikasta ja fysiikasta, joka on tarkoitettu pelkästään ylempään tutkintoon valmistautumista varten, kun taas insinöörin AMK-tutkinto painottaa enemmän ammattiaineita ja käytännön osaamista. Tutkintojen erojen vuoksi insinöörin AMK-tutkinnon suorittaneen on suoritettava maksimissaan 60 opintopistettä täydentäviä opintoja, mm. matematiikan ja fysiikan alalta pyrkiessään opiskelijaksi suoraan uuteen 120 opintopisteen diplomi-insinöörin tutkintoon. Täydentäviä opintoja voi joutua suorittamaan myös silloin, jos on suorittanut kandidaatin tutkinnon tai insinöörin AMK-tutkinnon eri tieteestä tai koulutusohjelmasta. Jos täydentävien opintojen määrä kasvaa yli 60 opintopisteeksi, opiskelija ohjataan hakemaan tekniikan kandidaatin (TkK) tutkintoon. Täydentävien opintojen määrä päätetään tapauskohtaisesti.

Diplomi-insinöörin tutkintoja on myönnetty Suomessa vuodesta 1908 lähtien, jolloin Polyteknillinen opisto muuttui Teknilliseksi korkeakouluksi (TKK). Samalla TKK sai yliopiston statuksen. Alkuvaiheessa TKK:lla saattoi suorittaa insinöörin, maanmittarin (lakkautettu 1930-luvulla, vaihtunut maanmittauksen DI:ksi) tai arkkitehdin tutkinnot, joihin kuitenkin yleisesti liitettiin etuliite diplomi-, sillä korkeakoulun tutkintotodistusta kutsuttiin saksalaiseen tapaan diplomiksi. Tapa virallistettiin 1940-luvulla.

Diplomi-insinöörin tutkinnon aloja ovat puunjalostus, kaivostekniikka ja metallurgia, kone-, sähkö-, energia-, rakennus-, ja kemiantekniikka, sekä uudempina kehitysaskelina sähkötekniikasta eriytyneet tieto-, automaatio-, ja bioinformaatiotekniikka, sekä sähköinen media. (Tarkat koulutusalojen nimet vaihtelevat yliopistoittain.) Teollisuuden tarve saada tekniikkaa tuntevia kaupallisen alan osaajia yritysten johto- ja asiantuntijatehtäviin on synnyttänyt tuotantotalouden alan. Luonnontieteellisen tutkimustiedon soveltaminen tekniikan palvelukseen on synnyttänyt teknillisen fysiikan ja teknis-luonnontieteellisen koulutuksen. Näistä jälkimmäiseltä voi valmistua koululaitokseen aineenopettajaksi (vain Tampereen teknillisessä yliopistossa).

Diplomi-insinöörin ja tekniikan kandidaattien tutkintojen rakenne on säädösten tasolla sama kuin muissa vastaavissa yliopistotutkinnoissa, eli tutkinto koostuu yleisopinnoista, aineopinnoista, syventävistä opinnoista (maisteritaso) ja kypsyysnäytteestä. Maisteritason opinnäytetyö on osa syventäviä opintoja. Tekniikan alan tutkintoihin kuuluu myös harjoittelua, joka tavallisesti suoritetaan kesätöiden muodossa. Harjoittelun yksityiskohdat - kuten sen jakaantuminen kandidaattitutkinnon ja diplomi-insinööritutkinnon kesken - riippuvat yliopistosta ja koulutusohjelmasta. Diplomityö päättötyönä vastaa muiden maisteritutkintojen pro gradu -tutkielmaa. Diplomityö voi olla joko tutkielmaluontoinen tai sitten jonkin konkreettisen, teknisen ongelman vaatima selvitystyö ja ratkaisu. Jälkimmäinen tyyppi on itse asiassa yleisempi, ja diplomityöt tehdäänkin usein palkallisina yrityksissä.

Diplomi-insinööri voi anoa työkokemusehdon täytyttyä Euroopan Insinöörijärjestöjen liitto FEANI:lta Euroinsinööri -nimikettä.

Työtehtävät

Diplomi-insinöörin työ on vaativaa asiantuntijatyötä. Diplomi-insinöörit sijoittuvat tyypillisesti asiantuntija- tai johtotehtäviin, mutta myös myynti-, koulutus-, ja tutkimustyöt ovat tavallisia. Diplomi-insinöörillä on ammatillinen valmius suunnittelutyöhön, mutta diplomi-insinöörin tieteellinen koulutus antaa myös laajemman näkökulman johtoa, kehittämistä ja myyntiä varten sekä tieteellisen jatkotutkinnon suorittamiseen. Diplomi-insinöörin jatkotutkintoja ovat tekniikan lisensiaatin (TkL) ja tekniikan tohtorin (TkT) tai filosofian tohtorin (FT) tutkinnot.

Diplomi-insinöörien työtilanne on useimmilla aloilla varsin hyvä, ja tutkintoa arvostetaan elinkeinoelämässä. Tämän vuoksi viime aikoina on esitetty vaatimuksia diplomi-insinöörin tutkinnonanto-oikeuksien myöntämiseksi eri yliopistoille, joissa ei ole aikaisemmin koulutettu diplomi-insinöörejä. Toistaiseksi tällaiset oikeudet on myönnetty Vaasan ja Turun yliopistoille. Oikeutta on toivonut lisäksi ainakin Jyväskylän yliopisto, mutta Opetusministeriö on ilmoittanut, ettei tutkinnonanto-oikeuksia tulla toistaiseksi myöntämään uusille yliopistoille.

Koulutusohjelmat

• Automaatiotekniikka
• Bioinformaatioteknologia
• Biotekniikka
• Elektroniikka
• Energiatekniikka
• Geomatiikka
• Informaatioverkostot
• Kemian tekniikka
• Kiinteistötalous
• Konetekniikka
• Materiaalitekniikka
• Materiaali- ja kalliotekniikka
• Prosessitekniikka
• Puunjalostustekniikka
• Rakennus- ja yhdyskuntatekniikka
• Voimalaitostekniikka
• Systeemitekniikka
• Sähkötekniikka
• Teknillinen fysiikka ja matematiikka
• Teknis-luonnontieteellinen
• Tekstiili- ja vaatetustekniikka
• Tietojohtaminen
• Tietoliikennetekniikka
• Tietotekniikka
• Tuotantotalous
• Ympäristötekniikka

Yliopistot

Diplomi-insinööriksi voi opiskella seuraavissa yliopistoissa:

• Teknillisessä korkeakoulussa Espoossa
• Tampereen teknillisessä yliopistossa
• Lappeenrannan teknillisessä yliopistossa
• Oulun yliopiston teknillisessä tiedekunnassa
• Vaasan yliopiston teknillisessä tiedekunnassa
• Åbo Akademin teknillisessä tiedekunnassa
• Turun yliopiston matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan tietotekniikan, elektroniikan ja tietoliikennetekniikan sekä biotekniikan koulutusohjelmissa.

Suurin osa opiskelupaikoista jaetaan yliopistojen yhteisessä diplomi-insinööri- ja arkkitehtikoulutuksen yhteisvalinnassa.

Katso myös

• Teknistieteelliset yliopistotutkinnot
• Insinööri
• Teekkari
• Tekniikan Akateemisten Liitto TEK

Aiheesta muualla

• DIA - Diplomi-Insinööri- ja Arkkitehtikoulutuksen yhteisvalinta