Palkkasotilas

Sveitsiläisiä palkkasotureita ylittämässä Alppeja vuonna 1499.

Palkkasotilas tai palkkasoturi on taistelija, joka ottaa osaa sotatoimiin rahapalkkaa vastaan pääasiassa yksityisten intressien vuoksi, ilman erityistä ideologista, poliittista tai kansallista motiivia. YK:ssa määritellään palkkasotilas sodankäynnin ja rikollisen toiminnan ammattilaiseksi, joka sekaantuu toisen maan konfliktiin, puolustaen maksukykyisten etuja rahallista korvausta vastaan. Palkkasoturi ei ole sama asia kuin ammattisotilas, joka tarkoittaa vakinaisen sotaväen sotilasta, joka palvelee vakinaisessa sotaväessä ammatikseen saaden siitä palkkaa.

Historiaa

Paolo Uccellon maalaus palkkasoturikomentaja Sir John Hawkwoodista

Palkkasotilaat ovat ilmiönä ikivanha. Jo vanhan ajan imperiumit värväsivät usein armeijoihinsa miehiä rajojensa ulkopuolelta. Esimerkiksi Rooman valtakunnan palveluksessa oli vuosisatojen kuluessa satoja tuhansia vieraita palkkasotureita. Palkkasoturit olivat yleinen ilmiö myös keskiajan ja varhaisen uuden ajan Euroopassa sekä monien ei-eurooppalaisten yhteiskuntien keskuudessa. Esimerkiksi renessanssiajan Italiassa kondottieereilla oli huomattava määrä vaikutusvaltaa. Myös islamilaisessa maailmassa palkkasoturiarmeijat ja -päälliköt olivat ajoittain vaikutusvaltaisia.

Ruotsin armeijassa taisteli suuri määrä skottilaisia, saksalaisia, puolalaisia, ranskalaisia ja muita palkkasotureita 1500- ja 1600-luvuilla. Käsitettä palkkasoturi on usein käytetty myös niistä 1600-luvun ruotsalaisista ja suomalaisista "sijaissotilaista", jotka suurta rahakorvausta vastaan liittyivät armeijaan maatilan isännän tai hänen perheenjäsenensä tilalla.

Euroopassa palkkasoturien merkitys vähentyi 1800-luvulta lähtien, kun useat valtiot siirtyivät yleiseen asevelvollisuuteen. Tämän jälkeen palkkasotureita ovat työllistäneet varsinkin sisällissodat ja muut sisäiset rauhattomuudet kehitysmaissa, 1990-luvulla myös entisessä Jugoslaviassa.

Palkkasoturin nykyinen määritelmä

Geneven sopimuksen 47. artikla määrittelee palkkasoturin seuraavasti:

1. Palkkasoturilla ei ole oikeutta taistelijan tai sotavangin asemaan. 2. Palkkasoturiksi katsotaan henkilö, joka:

a) on erityisesti värvätty paikalta tai ulkomailta taistelemaan aseellisessa selkkauksessa;

b) tosiasiassa osallistuu varsinaisiin vihollisuuksiin;

c) osallistuu vihollisuuksiin pääasiassa henkilökohtaisen hyödyn vuoksi ja jolle selkkauksen osapuoli tai sen edustaja on luvannut huomattavasti korkeamman palkkion kuin mitä vastaavassa asemassa ja tehtävässä olevalle asianomaisen osapuolen asevoimissa palvelevalle henkilölle maksetaan tai on luvattu maksaa;

d) ei ole selkkauksen osapuolen kansalainen eikä vakinaisesti asu selkkauksen osapuolen hallinnassa olevalla alueella;

e) ei kuulu selkkauksen osapuolen asevoimiin; ja

f) ei ole selkkauksen ulkopuolisen valtion viralliseen tehtävään lähettämä asevoimien edustaja.

Muukalaislegioona ja gurkhat

Brittiläisiä gurkhia tai Ranskan muukalaislegioonalaisia ei pidetä palkkasotureina, koska sekä gurkhat että muukalaislegioona ovat kiinteä osa maidensa varsinaista armeijaa ja niihin pätevät samat säännöt kuin kyseisen maan muihin asevoimien edustajiin. Muukalaislegioonalaiset ja gurkhat ovat myös osa maan varsinaisia asevoimia, joten he eivät palvele sitä joka parhaiten maksaa, kuten palkkasotureilla on yleensä tapana.

Palkkasoturien maine

Palkkasotureita kohtaan ei ole yleensä tunnettu arvostusta, toisinaan palkkasoturien ammattia kohtaan on tunnettu suoranaista halveksuntaa. Palkkasotureita monesti pidetään moraalittomina, kunniattomina röyhkimyksinä jotka ovat valmiita sotimaan pelkästään oman etunsa vuoksi. Osittain tämän vuoksi palkkasotureilla on myös rahanahneen leima. Englannin kielen palkkasoturia tarkoittava sana mercenary voidaan kääntää suomeksi myös omanvoitonpyyntöinen tai rahanahne.

Lähteet

• Valtion säädöstietopankki
• Geneven yleissopimus (47. artikla)
• Reference quide to the Geneva Conventions

Katso myös

• Sotilas
• Armeija