Ero sivun ”Possessiivipronomini” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Ak: Uusi sivu: '''Posessiivipronominit''', eli ''omistuspronominit'' ovat genetiivimuodossa taivutettuja pronomineja. Niitä käytetään omistamiseen; tosin [[Suomen kie... |
pientä fixiä, luokka, termien selvennystä jne. |
||
| Rivi 1: | Rivi 1: | ||
''' |
'''Possessiivipronominit''', eli ''omistuspronominit'' ovat [[Genetiivi|genetiivi]]muodossa taivutettuja [[Pronomini|pronomineja]]. Niitä käytetään omistamisen ilmaisemiseen; tosin [[Suomen kieli|suomen]] [[yleiskieli|yleiskielessä]] käytetään samaan tarkoitukseen myös [[possessiivisuffiksi|possessiivisuffiksia]], jolloin pronomini voi jäädä pois: |
||
* (Minun) kirja'''''ni''''' |
* (Minun) kirja'''''ni''''' |
||
| Rivi 9: | Rivi 9: | ||
== Englanti == |
== Englanti == |
||
[[Englannin kieli|Englannin kielessä]] |
[[Englannin kieli|Englannin kielessä]] possessiivipronomineista on yleensä kaksi muotoa sen mukaan, onko pronomini pääsanan edellä vai jäljessä: |
||
* That is '''my''' ''book'' (Tämä on '''minun''' ''kirjani'') |
* That is '''my''' ''book'' (Tämä on '''minun''' ''kirjani'') |
||
| Rivi 15: | Rivi 15: | ||
== Skandinaaviset kielet == |
== Skandinaaviset kielet == |
||
[[Skandinaaviset kielet]], eli mm. [[Norjan kieli|norja]], [[Ruotsin kieli|ruotsi]] ja [[Tanskan kieli|tanska]] käyttävät lähes samannäköisiä |
[[Skandinaaviset kielet]], eli mm. [[Norjan kieli|norja]], [[Ruotsin kieli|ruotsi]] ja [[Tanskan kieli|tanska]] käyttävät lähes samannäköisiä possessiivipronomineja: yksikön 1. persoonassa ''et(t)''-sanojen kanssa sanaa '''mit(t)''', ''en''-sanojen kanssa sanaa '''min''', toisessa persoonassa '''dit(t)''' ja '''din''', kolmannessa persoonassa '''hans''' tai '''hennes''', monikon ensimmäisessä '''vår''' (en-sanat), '''vårt''' (ett-sanat) tai '''våra''' (monikko), toisessa '''er''' (en-sanat), '''ert''' (ett-sanat) tai '''era''' (monikko) ja monikon kolmannessa persoonassa suvusta tai luvusta riippumatta sanaa '''deras'''. |
||
== Ranska == |
== Ranska == |
||
[[Ranskan kieli|Ranskan kielessä]] käytetään myös |
[[Ranskan kieli|Ranskan kielessä]] käytetään myös possessiivipronomineja, jotka taipuvat pääsanansa kanssa samassa [[Suku (kielioppi)|suvussa]] ja [[Kieliopillinen luku|luvussa]]. Yksikön ensimmäisessä persoonassa käytetään suvusta riippuen sanoja '''mon''' (maskuliini), '''ma''' (feminiini) tai '''mes''' (monikko). Toisessa persoonassa vastaavat sanat ovat '''ton''', '''ta''' ja '''tes''' ja kolmannessa persoonassa '''son''', '''sa''' ja '''ses'''. Monikossa käytetään suvusta riippumatta objektin ollessa yksikössä ensimmäisessä persoonassa sanaa '''notre''', ja monikossa '''nos''', toisessa persoonassa objektin ollessa yksikössä sanaa '''votre''' ja monikossa '''vos''', ja kolmannessa persoonassa objektin yksikössä sanaa '''leur''' ja monikossa '''leurs'''. |
||
[[Luokka:Kielioppi]] |
|||
Versio 13. helmikuuta 2009 kello 23.15
Possessiivipronominit, eli omistuspronominit ovat genetiivimuodossa taivutettuja pronomineja. Niitä käytetään omistamisen ilmaisemiseen; tosin suomen yleiskielessä käytetään samaan tarkoitukseen myös possessiivisuffiksia, jolloin pronomini voi jäädä pois:
- (Minun) kirjani
- (Sinun) kirjasi
- (Hänen) kirjansa
- (Meidän) kirjamme
- (Teidän) kirjanne
- (Heidän) kirjansa
Englanti
Englannin kielessä possessiivipronomineista on yleensä kaksi muotoa sen mukaan, onko pronomini pääsanan edellä vai jäljessä:
- That is my book (Tämä on minun kirjani)
- That book is mine (Tämä kirja on minun)
Skandinaaviset kielet
Skandinaaviset kielet, eli mm. norja, ruotsi ja tanska käyttävät lähes samannäköisiä possessiivipronomineja: yksikön 1. persoonassa et(t)-sanojen kanssa sanaa mit(t), en-sanojen kanssa sanaa min, toisessa persoonassa dit(t) ja din, kolmannessa persoonassa hans tai hennes, monikon ensimmäisessä vår (en-sanat), vårt (ett-sanat) tai våra (monikko), toisessa er (en-sanat), ert (ett-sanat) tai era (monikko) ja monikon kolmannessa persoonassa suvusta tai luvusta riippumatta sanaa deras.
Ranska
Ranskan kielessä käytetään myös possessiivipronomineja, jotka taipuvat pääsanansa kanssa samassa suvussa ja luvussa. Yksikön ensimmäisessä persoonassa käytetään suvusta riippuen sanoja mon (maskuliini), ma (feminiini) tai mes (monikko). Toisessa persoonassa vastaavat sanat ovat ton, ta ja tes ja kolmannessa persoonassa son, sa ja ses. Monikossa käytetään suvusta riippumatta objektin ollessa yksikössä ensimmäisessä persoonassa sanaa notre, ja monikossa nos, toisessa persoonassa objektin ollessa yksikössä sanaa votre ja monikossa vos, ja kolmannessa persoonassa objektin yksikössä sanaa leur ja monikossa leurs.