Ero sivun ”Isopussikaniini” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Ei muokkausyhteenvetoa |
p Botti lisäsi: zh:兔耳袋狸 |
||
| Rivi 65: | Rivi 65: | ||
[[ro:Macrotis lagotis]] |
[[ro:Macrotis lagotis]] |
||
[[sk:Bandikut králikovitý]] |
[[sk:Bandikut králikovitý]] |
||
[[zh:兔耳袋狸]] |
|||
Versio 12. helmikuuta 2009 kello 15.32
| Isopussikaniini | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Nisäkkäät Mammalia |
| Alaluokka: | Pussieläimet Marsupialia |
| Lahko: | Pussimäyrämäiset pussieläimet Peramelemorphia |
| Heimo: | Pussikaniinit Thylacomyidae |
| Suku: | Macrotis |
| Laji: | lagotis |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Macrotis lagotis |
|
| Katso myös | |
Isopussikaniini (Macrotis lagotis) on Australian puoliaavikoilla elävä uhanalainen nisäkäs. Se on luultavasti heimonsa ainoa jäljellä oleva laji.
Koko ja ulkonäkö
Isopussikaniiniuroksen ruumiinpituus on 30–50 senttiä, ja naaraan pituus 29–39 senttiä. Painoa on 1-1,5 kiloa.[2] Etujalat ovat vahvat ja niissä on viisi varvasta, joista kolmessa on kynnet. Takajalat ovat pitkät ja hoikat ja niiden keskellä on kenguruiden tapaan yksi suuri keskivarvas, jota eläin käyttää sukimiseen.[3] Lajin korvat ovat pitkät ja karvattomat. Kuono on pitkä ja karvaton, ja on siten vaaleanpunainen.[4] Turkki on pehmeä ja silkkinen, väriltään sinertävänharmaa. Mustavalkea häntä on noin 25 sentti pitkä ja sen päässä harjatupsu.[2] Isopusiikaniinin näkö on huono, mutta hajuaisti on hyvä.[3]
Levinneisyys ja elinympäristö
Isopussikaniinin levinneisyys kattoi aiemmin yli 70 prosenttia Australian pinta-alasta. Nykyään levinneisyys rajoittuu pääasiassa Tanamin-, Gibsonin- ja Isoon Hiekka-aavikko, sekä läntisempään ja erilliseen populaatioon Boulian ja Birdsvillen välisellä alueella Queenslandissä. Sitä on nyt myös palautettu entisille elinalueilleen useille suojelualueille.[1] Alalajeja tunnetaan kaksi. Läntinen M. l. lagotis elää Läntisessä Australiassa ja M. l. sagitta Queenslandissä.[4]
Isopussikaniinin tyypillistä elinympäristöä ovat harvakseltaa pensaita kasvavat puoliaavikot, missä on tarpeeksi pehmeää, vähäkivistä hiekka- ja savimaata pesäkojen kaivamiseen.[2] Isopussikaniini tarvitsee lisäksi ajoittain toistuvia maastopaloja, jotka saavat sen sen ravintokasvit, kuten Yakirra australience-heinäkasvin kasvamaan. Se viihtyy myös avoimilla metsämailla sekä ruohostomailla. Lajia on tavattu myös kuivemmilla alueilta.[1]
Elintavat
Isopussikaniini on yöeläin ja pysyttelee valoisan ajan jopa 3 metriä syvässä käytävässään. Se lähtee hämärän tultua kolostaan pariksi tunniksi etsimään ruokaa. Lajin asuttaman alueen tunnistaa helposti niiden kaivamista noin 10 senttiä syvistä koloista, jotka täplittävät niiden asuinaluetta.[2] Ne elävät pääasiassa yksikseen ja ovat yhdessä lähinnä lisääntysen aikana.[5] Kolossa voi kuitenkin asua myös muita perheenjäseniä käsittäen pariskunnan ja poikasia nuoriin aikuisiin asti. Isopussikaniini on ahkera ja nopea kaivaja, ja sen reviirillä on useita koloja, jotka tarjoavat suojaa pedoilta.[2] Eläimet pysyttelevätkin yleensä 100 metrin eteisyydellä koloistaan ja käyvät useissa yön aikana ja asettuvat johonkin niistä päivan ajaksi.[6] Yleensä vain yksi koloista on avoinna, sillä isopussikaniinit kätkevät ne pienellä pensaalla, ruohomättäällä tai termiittikeon palasella.[3] Isopussikaniini elää vankaudssa korkeintaa 8 vuotta.[5]
Ravinto
Isopussikaniini on kaikkiruokainen. Ne paljolti kaivavat ravintonsa maasta. Pääosa sen ravinnosta kuitenkin kasvien maanalaisista osista, siemenistä, hedelmistä, hyönteisistä ja niiden toukista.[2] Ne syövät myös pieniä selkärankaisia.[5] Tarvitsemansa veden se saa ravinnostaan, etupäässä termiiteistä ja juurista.[2]
Lisääntyminen
Isopussikaniinien lisääntymiskausi on maalis-toukokuussa, jolloin naaras synnyttää noin 17 päivän kantoajan jälkeen 1-3 poikasta.[5] Poikaset kehittyvät pussissa noin 75 päivää. Pussista lähdön jälkeen ne viipyvä pesässä pari viikkoa, jossa emo käy niitä öisin imettämässä.[2]
Uhat ja suojelu
Isopussikaniinia pidettiin vielä 1800-luvulla runsaslukuisena ja laajalle levinneenä[2], mutta nykyään kanta on jatkuvasti laskemassa. Niiden määrän uskotaan laskeneen yli 10 % viimeisten kymmenen vuoden aikana. Levinneisyys on nykyään laikuttainen ja aikuisten isopussikaniinien on ehkä alle 10 000 yksilöä.[1] Aikaisemmin lajia verottivat turkismetsästys, myrkkysyötit ja kaniineille tarkoitetut ansat[3], mutta tärkeimmät syyt lajin taantumiselle ovat vierasperäiset lajit kuten niitä saalistavat ketut ja kissat, sekä ravinnosta kilpailevat ja elinympäristöä tuhoavat karjaeläimet ja kaniinit ja maastopalojen hallinta. Muita haittoja ovat kaivostoiminta ja tiekuolemat. IUCN luokittelee lajin vaarantuneeksi[1]
Isopussikaniini on nykyään rauhitettu Australiassa. Se myös kuuluu CITES-sopimuksen liitteeseen I. Sitä tavataan myös suojelualueilta.[2] Laji lisääntyy hyvin vankeudessa, jonka ansiosta vankeudessa syntyneitä isopussikaniineja on alettu menestyksekkäästi palauttaa entiselle levinneisyysalueelleen Länsi- ja Etelä-Australiaan.[4]
Lähteet
- ↑ a b c d e f IUCN 2008 Red List IUCN. Viitattu 22.12.2008. Viittausvirhe: Virheellinen
<ref>-elementti; nimi ”IUCN” on määritetty usean kerran eri sisällöillä - ↑ a b c d e f g h i j Ulla Elo (toimitus): Maailman uhanalaiset eläimet - Nisäkkäät Osa 1, s. 138. Weilin-Göös, 1991. ISBN 951-35.
- ↑ a b c d CWS - Animal Bytes - Greater Bilby 2006. Currumbin Wildlife Sanctuary. Viitattu 23. 12. 2008.
- ↑ a b c ARKive: Macrotis lagotis - Information - ARKive 2008. ARKive. Viitattu 12. 13. 2008.
- ↑ a b c d Deborah Ciszek: ADW Macrotis lagotis Information 1999. University of Michigan. Viitattu 23. 12. 2008.
- ↑ BBC - Science & Nature - Wildfacts - Greater bilby 2008. BBC. Viitattu 23. 12. 2008.