Ero sivun ”Joseph Caillaux” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
pEi muokkausyhteenvetoa |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
| Rivi 3: | Rivi 3: | ||
<ref>Saksalaisnen tykkivene Agadirissä Vuosisatamme Kroniikka Gummerus 1987 sivu 136</ref> |
<ref>Saksalaisnen tykkivene Agadirissä Vuosisatamme Kroniikka Gummerus 1987 sivu 136</ref> |
||
[[16. maaliskuuta]] vuonna [[1914]] [[Italia]]n [[Pariisi]]n [[suurlähettiläs ]] järjesti Ranskan presidentille juhlat. Sinne oli myös kutsuttu |
[[16. maaliskuuta]] vuonna [[1914]] [[Italia]]n [[Pariisi]]n [[suurlähettiläs ]] järjesti Ranskan presidentille juhlat. Sinne oli myös kutsuttu Caillaux ,joka toimi tuolloin valtionvarainministeriönä, puolisonsa Henrietten kanssa. |
||
Kun Caillauxit olivat vaunuissa kulkemassa [[Le Figaro]] sanomalehden päätoimituksen ohi rouva Caillaux nousi vaunuista ja pyysi lehdenpäätoimittaja [[Gaston Calmette]]n puheille.<ref> Ministerin vaimo tappaa päätoimittajan Vuosisatamme Kroniikka Gummerus 1987 sivu 167</ref> |
Kun Caillauxit olivat vaunuissa kulkemassa [[Le Figaro]] sanomalehden päätoimituksen ohi rouva Caillaux nousi vaunuista ja pyysi lehdenpäätoimittaja [[Gaston Calmette]]n puheille.<ref> Ministerin vaimo tappaa päätoimittajan Vuosisatamme Kroniikka Gummerus 1987 sivu 167</ref> |
||
Versio 11. helmikuuta 2009 kello 14.45
Joseph Caillaux (30. maaliskuuta 1863 – 21./22. marraskuuta 1944) oli ranskalainen poliitikko ja merkittävä hahmo kolmannen tasavallan aikana. Hän oli radikaalipuolueen johtaja ja pääministeri vuosina 1911–1912. Hänen maltillinen politiikkansa auttoi rauhan ylläpitämisessä Marokon kriisin aikana 1911. [1]
16. maaliskuuta vuonna 1914 Italian Pariisin suurlähettiläs järjesti Ranskan presidentille juhlat. Sinne oli myös kutsuttu Caillaux ,joka toimi tuolloin valtionvarainministeriönä, puolisonsa Henrietten kanssa.
Kun Caillauxit olivat vaunuissa kulkemassa Le Figaro sanomalehden päätoimituksen ohi rouva Caillaux nousi vaunuista ja pyysi lehdenpäätoimittaja Gaston Calmetten puheille.[2]
Keskustelun aikana rouva Caillaux ampui toimittajan. Ampumisen syy oli selvä. Caillaux] joka oli radikaali sosialisti ja ajoi kovasti Ranskaan progresiivistä verotusta. Myös tämän maltillinen ja pasifistinen politiikka pääminsteri vuosinaan 1911-1912 Marokon kriisin aikana jolloin Saksan sotalaivat piirittivät Ranskan linnoitusta Agadirissa oli suututtanut Ranskan porvaristoa joka vastusti löysää politiikaa kriisin aikana sekä progressiivisen verotuksen tuloa maahan. [3]
Radikaali oikeistolehti Le Figaro rupesi mustamaalaamana Caillauxn mainetta mutta ei pysty todistamaan syytöksiä ja joutui perumaan ne. Calmette oli kuitenkin saanut kirjeitä käsiin joita herra Caillaux oli kirjoittanut vaimolleen. Le Figaro päätti julkaista kirjeet samana päivänä ja rouva Caillaux päätti vaatia kirjeitä takaisin. Kun Calmette ei suostunut rouva Caillaux ampuu hänet.Rouva Caillaux tuomittiin vankeuteen murhasta mutta armahdettiin.[4]
Viitteet
- ↑ Saksalaisnen tykkivene Agadirissä Vuosisatamme Kroniikka Gummerus 1987 sivu 136
- ↑ Ministerin vaimo tappaa päätoimittajan Vuosisatamme Kroniikka Gummerus 1987 sivu 167
- ↑ Ministerin vaimo tappaa päätoimittajan Vuosisatamme Kroniikka Gummerus 1987 sivu 167
- ↑ Ministerin vaimo tappaa päätoimittajan Vuosisatamme Kroniikka Gummerus 1987 sivu 167