Ero sivun ”Castel Sant’Angelo” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VolkovBot (keskustelu | muokkaukset)
p Botti lisäsi: oc:Castèth deu Sant Anjo
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 13: Rivi 13:


Keskiajalla mausoleumista tehtiin [[paavi]]en linnoitus ja [[residenssi]], josta oli suojattu kulkuyhteys ([[Passetto di Borgo]]) [[Vatikaanivaltio|Vatikaani]]n palatsiin ja [[Pietarinkirkko]]on. Linnoitusta käytettiin toisinaan myös vankilana. Kuuluja Castel Sant'Angelon vankeja ovat [[Benvenuto Cellini]], [[Giordano Bruno]] ja [[Alessandro Cagliostro]]. Italian yhdistymisen eli [[risorgimento]]n edellä 1800-luvulla Castel Sant'Angelon poliittisten vankien lukumäärä nousi huippuunsa - 681 vankiin <ref> [http://www.catholicnews.com/data/stories/cns/0704836.htm Catholic News Service 24.8.2007, haettu 4.9.2007] <!-- The number of political prisoners in papal jails swelled during Italy's Risorgimento in the 19th century when revolutionaries fought for the unification of Italy. Nardi said the number of prisoners varied constantly but that one document recorded 681 detainees in 1828. --> Paavien tyrmien poliittisten vankien lukumäärä paisui Italian risorgimenton aikana 1800-luvulla, kun vallankumoukselliset taistelivat Italian yhdistymisen puolesta. Nardin mukaan vankien lukumäärä vaihteli jatkuvasti, mutta yhteenkin asiakirjaan on kirjattu 681 vankia vuonna 1828. </ref>.
Keskiajalla mausoleumista tehtiin [[paavi]]en linnoitus ja [[residenssi]], josta oli suojattu kulkuyhteys ([[Passetto di Borgo]]) [[Vatikaanivaltio|Vatikaani]]n palatsiin ja [[Pietarinkirkko]]on. Linnoitusta käytettiin toisinaan myös vankilana. Kuuluja Castel Sant'Angelon vankeja ovat [[Benvenuto Cellini]], [[Giordano Bruno]] ja [[Alessandro Cagliostro]]. Italian yhdistymisen eli [[risorgimento]]n edellä 1800-luvulla Castel Sant'Angelon poliittisten vankien lukumäärä nousi huippuunsa - 681 vankiin <ref> [http://www.catholicnews.com/data/stories/cns/0704836.htm Catholic News Service 24.8.2007, haettu 4.9.2007] <!-- The number of political prisoners in papal jails swelled during Italy's Risorgimento in the 19th century when revolutionaries fought for the unification of Italy. Nardi said the number of prisoners varied constantly but that one document recorded 681 detainees in 1828. --> Paavien tyrmien poliittisten vankien lukumäärä paisui Italian risorgimenton aikana 1800-luvulla, kun vallankumoukselliset taistelivat Italian yhdistymisen puolesta. Nardin mukaan vankien lukumäärä vaihteli jatkuvasti, mutta yhteenkin asiakirjaan on kirjattu 681 vankia vuonna 1828. </ref>.

== Linnoitus taiteessa ==

Ooppera [[Tosca]] sijoittuu huomattavalta osin juuri Castel Sant'Angeloon: siellä on oopperan roiston [[Scarpia]]n päämaja, siellä taiteilija [[Mario Cavaradossi]] laulaa sydämeenkäyvän aariansa ''E lucevan le stelle'' (Tähdet ylläni) juuri ennen teloitustaan, siellä [[Floria Tosca]] surmaa petollisen Scarpian ja syöksyy itse kuolemaan linnoituksen muurilta.


== Lähteet ==
== Lähteet ==

Versio 5. helmikuuta 2009 kello 23.58

Hadrianuksen mausoleumi eli Castel Sant'Angelon linnoitus Sant'Angelon sillalta nähtynä. Rakennuksen huipulla on enkeliä kuvaava patsas, josta linnoitus on saanut nimensä.

Castel Sant'Angelo ('Pyhän enkelin linna'), eli Hadrianuksen mausoleumi, on Rooman Borgon kaupunginosassa sijaitseva sylinterimäinen rakennus, joka rakennettiin 120–139 Hadrianuksen hautapaikaksi. Keskiajalla hautakammiosta tehtiin linnoitus ja paavien asuinpaikka. Nykyään Hadrianuksen mausoleumi toimii museona Museo Nazionale di Castel Sant'Angelo. Mausoleumiin johtaa Tiberin ylittävä antiikkinen silta Pons Aelius, jota kutsutaan nykyään Ponte Sant'Angeloksi.

Historia

Augustuksen itselleen rakennuttamaa mausoleumia käytettiin myös hänen seuraajiensa hautapaikkana, mutta Nerva oli viimeinen, jonka jäännökset laskettiin sinne.

Hadrianus rakennutti itselleen ja vaimolleen Sabinalle ulkomuodoltaan hyvin samankaltaisen, mutta huomattavasti kehittyneemmän, mausoleumin Tiberin vastakkaiselle rannalle 120–139. Mausoleumin perustana oli 86,87 metriä leveä ja 12,80 metriä korkea neliskulmainen podium. Podiumin päältä kohosi 70,10 metriä halkaisijaltaan oleva ja 30,48 metriä korkea rumpu, joka oli päällystetty marmorilla. Rummun ylle oli kasattu kumpu, josta kasvoi puita. Kummusta nousi pyöreä torni, jonka huipulla oli kullattu pronssinen nelivaljakko. [1]

Hadrianuksen jälkeen mausoleumiin haudattiin Antoninusten dynastian keisareita ja sukua, kuten Antoninus Pius ja Faustina, Marcus Aurelius, Lucius Verus, Commodus, sekä Severusten hallitsijasuvun edustajia, kuten Septimius Severus ja Julia Domna, Caracalla ja Geta.

Hadrianuksen mausoleumi liitettiin Honoriuksen aikana 400-luvulla osaksi Rooman puolustusjärjestelmää Aurelianuksen muuria. Rooman ryöstäneet Alarikin johtamat visigootit tunkeutuivat mausoleumiin ja hajottivat siellä olleet tuhkauurnat 410. Prokopioksen mukaan goottien hyökättyä Roomaan 537 puolustajat heittivät mausoleumin huipulla olleet pronssi- ja marmoripatsaat alas vihollissotilaiden päälle.

Keskiajalla mausoleumista tehtiin paavien linnoitus ja residenssi, josta oli suojattu kulkuyhteys (Passetto di Borgo) Vatikaanin palatsiin ja Pietarinkirkkoon. Linnoitusta käytettiin toisinaan myös vankilana. Kuuluja Castel Sant'Angelon vankeja ovat Benvenuto Cellini, Giordano Bruno ja Alessandro Cagliostro. Italian yhdistymisen eli risorgimenton edellä 1800-luvulla Castel Sant'Angelon poliittisten vankien lukumäärä nousi huippuunsa - 681 vankiin [2].

Linnoitus taiteessa

Ooppera Tosca sijoittuu huomattavalta osin juuri Castel Sant'Angeloon: siellä on oopperan roiston Scarpian päämaja, siellä taiteilija Mario Cavaradossi laulaa sydämeenkäyvän aariansa E lucevan le stelle (Tähdet ylläni) juuri ennen teloitustaan, siellä Floria Tosca surmaa petollisen Scarpian ja syöksyy itse kuolemaan linnoituksen muurilta.

Lähteet

  1. (Toimittanut) J. C. Palmes: Sir Banister Fletcher's "A History of Architecture" (sivut 313–314), 18. painos. Athlone Press, 1975. ISBN 0-485-55001-6.
  2. Catholic News Service 24.8.2007, haettu 4.9.2007 Paavien tyrmien poliittisten vankien lukumäärä paisui Italian risorgimenton aikana 1800-luvulla, kun vallankumoukselliset taistelivat Italian yhdistymisen puolesta. Nardin mukaan vankien lukumäärä vaihteli jatkuvasti, mutta yhteenkin asiakirjaan on kirjattu 681 vankia vuonna 1828.

Aiheesta muualla

Commons
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Castel Sant’Angelo.