Ero sivun ”Energiapolitiikka” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Selaa historiaa interaktiivisesti
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
→‎Öljy: pääartikkeli
parannusta -sekanen artikkeli edelleenkin -norjan osa copyviona pois
Rivi 4: Rivi 4:
==Öljy==
==Öljy==
{{Pääartikkeli|[[Maaöljy]]}}
{{Pääartikkeli|[[Maaöljy]]}}
Vuonna 1946 USA:n öljynkulutus ylitti sen kotimaisen tuotannon.
Öljyä löydettiin Yhdysvalloista 10.1.1901.{{lähde|Soopaa. Ei anna hyvää kuvaa tekstin luotettavuudesta.}} Öljyn löytyminen kaksinkertaisti energiankulutuksen vuosina 1895-1915. Ongelmana oli öljyn hinnan heittelehtiminen volyymin mukaan. [[John D. Rockefeller]] tasoitti epätasapainoa investoimalla öljytuotannon koko arvoketjuun öljy-yhtiössä [[Standard Oil]]. Standard Oil myi öljyä halvemmalla kuin kilpailijat, usein laittomasti. Siten se ajoi kilpailijat konkurssiin ja pystyi ostamaan ne pois markkinoilta. Standard Oil sai 90 % USA:n markkinoista. Antimonopolilaki vuonna 1914 jakoi Standard Oilin 10 yhtiöksi. Ne ovat yhdistyneet jättiläisiksi. [[Exxon]] ja [[Mobil]] yhdistyivät hiljan. Rockefellerin liiketoimintamalli on säilynyt vakiona öljyliiketoiminnassa. Malli perustuu isoon monikansalliseen yhtiöön, joka toimii useilla markkinoilla ja sektoreilla ja voitto perustuu kasvavaan tuotantoon. Vuonna 1946 USA:n öljynkulutus ylitti sen kotimaisen tuotannon.<ref>Paul Roberts, Kun öljy loppuu, Edita 2006 (The end of oil – On the edge of a perilous new world, Houghton Mifflin Company, New York 2004), s. 44-46, 50</ref>

[[Standard Oil]] investoi öljytuotannon koko arvoketjuun. Yhtiö ajoi kilpailijat konkurssiin ja osti ne pois markkinoilta. Lopulta sillä oli 90 % USA:n öljymarkkinoista. Antimonopolilaki vuonna 1914 jakoi Standard Oilin. muodostetut uudet yritykset ovat yhdistyneet myöhemmin jättiläisiksi.<ref>Paul Roberts, Kun öljy loppuu, Edita 2006 (The end of oil – On the edge of a perilous new world, Houghton Mifflin Company, New York 2004), s. 44-46, 50</ref>


== Yhdysvallat==
== Yhdysvallat==
Rivi 15: Rivi 17:
== Saksa ==
== Saksa ==


Ennen vuotta 1990 saksan energiapolitiikkaa hallitsivat kivihiili, ydinvoimayhtiöt ja kaivosalan liitot. Paul Robertsin mukaan yrityksillä oli sähköverkkomonopoli, joka esti vaihtoehtoisen sähkön myynnin. Tsernobylin ydinvoimalan onnettomuus, kivihiilivoiman saasteet ja ilmastonmuutos poistivat vaihtoehdot. Sosiaalidemokraattinen Gerhard Schröderin hallitus tuki uusiutuvaa energiaa energiayhtiöiden vastustuksesta huolimatta. Saksan uusiutuvan energian markkinat ovat kasvaneet nopeammin kuin matkapuhelinmarkkinat 1990-luvulla.<ref>Paul Roberts, Kun öljy loppuu, Edita 2006 (The end of Oil – On the Edge of a Perilous New World, Houghton Mifflin Company, New York 2004) s.316-7</ref> Tuulienergia kasvaa 3000 MW tai 2 % sähköstä vuosittain. Saksan mielestä vedystä on tullut poliittinen peiteoperaatio.
Ennen vuotta 1990 saksan energiapolitiikkaa hallitsivat kivihiili, ydinvoimayhtiöt ja kaivosalan liitot. Paul Robertsin mukaan yrityksillä oli sähköverkkomonopoli, joka esti vaihtoehtoisen sähkön myynnin. Tsernobylin ydinvoimalan onnettomuus, kivihiilivoiman saasteet ja ilmastonmuutos poistivat vaihtoehdot. Gerhard Schröderin hallitus tuki uusiutuvaa energiaa energiayhtiöiden vastustuksesta huolimatta. Saksan uusiutuvan energian markkinat ovat kasvaneet nopeammin kuin matkapuhelinmarkkinat 1990-luvulla.<ref>Paul Roberts, Kun öljy loppuu, Edita 2006 (The end of Oil – On the Edge of a Perilous New World, Houghton Mifflin Company, New York 2004) s.316-7</ref>


Saksassa ja Isossa-Britanniassa on päästökatto ja hiilibudjetti. Toisin sanoen ne asettavat rajoja monille teollisuudenaloille, kuten energiateollisuudelle ja tuotteiden valmistajille.<ref>Paul Roberts, Kun öljy loppuu, Edita 2006 (The end of Oil – On the Edge of a Perilous New World, Houghton Mifflin Company, New York 2004) s.153</ref>
Saksassa ja Isossa-Britanniassa on päästökatto ja hiilibudjetti. Toisin sanoen ne asettavat rajoja monille teollisuudenaloille, kuten energiateollisuudelle ja tuotteiden valmistajille.<ref>Paul Roberts, Kun öljy loppuu, Edita 2006 (The end of Oil – On the Edge of a Perilous New World, Houghton Mifflin Company, New York 2004) s.153</ref>


Tuhannet saksalaiset maanviljelijät tekevät voittoa tuulivoimasta. Ilman saksan hallituksen tukea, he eivät voisi syöttää sähköä verkkoon. Vuodesta 1990 sähköntuottajien on pitänyt ostaa sähköä kaikilta tuottajilta. Tuulifarmarit ovat saaneet muhkeaa voittoa. ”Ennen laskettiin yksi lehmä, kaksi lehmää, kolme lehmää. Nyt lasketaan yksi euro, kaksi euroa, 3 euroa.<ref>Paul Roberts, Kun öljy loppuu, Edita 2006 (The end of Oil – On the Edge of a Perilous New World, Houghton Mifflin Company, New York 2004) s.315</ref>
Tuhannet saksalaiset maanviljelijät tekevät voittoa tuulivoimasta. Ilman saksan hallituksen tukea, he eivät voisi syöttää sähköä verkkoon. Vuodesta 1990 sähköntuottajien on pitänyt ostaa sähköä kaikilta tuottajilta. Tuulifarmarit ovat saaneet muhkeaa voittoa.<ref>Paul Roberts, Kun öljy loppuu, Edita 2006 (The end of Oil – On the Edge of a Perilous New World, Houghton Mifflin Company, New York 2004) s.315</ref> Tuulienergia kasvaa 3000 MW tai 2 % sähköstä vuosittain. Saksan mielestä vedystä on tullut poliittinen peiteoperaatio.


==Suomi==
==Suomi==
{{Pääartikkeli|[[Suomen energiapolitiikka]]}}
{{Pääartikkeli|[[Suomen energiapolitiikka]]}}


Valtio kerää ympäristöveroja 5 miljardia euroa vuodessa, puolet polttoaineista ja 500 miljoonaa sähköverosta.<ref>Kioto-sopimus on Suomelle kallis, Talouselämä 34/2005 s. 43</ref>
Suomen valtio kerää ympäristöveroja 5 miljardia euroa vuodessa, puolet polttoaineista ja 500 miljoonaa sähköverosta.<ref>Kioto-sopimus on Suomelle kallis, Talouselämä 34/2005 s. 43</ref>


[[IPCC]]n mukaan Suomi tuottaa turpeella 7 % sähköstä ja 19 % kaukolämmöstä. Sen hiilidioksidipäästöt vastaavat kivihiilen hiilidioksidipäästöjä.<ref>Energiatilasto, Vuosikirja 2006, Tilastokeskus, Helsinki 2006 </ref>, josta aiheutuvat kustannukset kaikki suomalaiset maksavat sähkölaskuissaan. 1.1.2005 sovittiin hiilidioksidin sitovat päästömaksut EU:ssa. Näistä huolimatta Suomen hallitus on tukenut teollisuuden kivihiileen verrattavan turpeen käytön jatkamista, vaikka se aiheuttaa kalliit hiilidioksidimaksut.<ref>[http://www.torvproducenterna.se/rapporter/Country%20reports%20all%20final.pdf Fuel Peat Industry in EU, Country reports – Finland, Ireland, Sweden, Estonia, Latvia, Lithuania] 30.12.2005 VTT</ref>
[[IPCC]]:n mukaan Suomi tuottaa turpeella 7 % sähköstä ja 19 % kaukolämmöstä. Sen hiilidioksidipäästöt vastaavat kivihiilen hiilidioksidipäästöjä.<ref>Energiatilasto, Vuosikirja 2006, Tilastokeskus, Helsinki 2006 </ref> Tammikuussa 2005 sovittiin hiilidioksidin sitovat päästömaksut EU:ssa. Näistä huolimatta Suomen hallitus on tukenut teollisuuden turpeen käytön jatkamista, vaikka se aiheuttaa kalliit hiilidioksidimaksut.<ref>[http://www.torvproducenterna.se/rapporter/Country%20reports%20all%20final.pdf Fuel Peat Industry in EU, Country reports – Finland, Ireland, Sweden, Estonia, Latvia, Lithuania] 30.12.2005 VTT</ref>


===Sähkömarkkinat===
===Sähkömarkkinat===


[[Energiamarkkinavirasto]]n EMV:n ylijohtaja Asta Sihvonen-Punkka vaatii muutoksia [[sähkömarkkinalaki]]in kilpailun edistämiseksi. Lakimuutoksen pitää helpottaa [[sähköyhtiö]]n vaihtoa ja yritysten hinnanmuutoksia. Suomessa sähköyhtiön voi vaihtaa lisämaksutta vain kerran vuodessa. Esimerkiksi [[Ruotsi]]ssa ja [[Norja]]ssa vaihdetaan yhtiötä useammin.<ref>Energiavirasto: Sähköyhtiön vaihtoa pitää helpottaa lailla, Ruotsissa voi vaihtaa kerran kuussa, Suomessa kerran vuodessa maksutta, Helsingin Sanomat 2.6.2007 C10</ref>
[[Energiamarkkinavirasto]]n EMV:n ylijohtaja Asta Sihvonen-Punkka vaati muutoksia [[sähkömarkkinalaki]]in kilpailun edistämiseksi. Lakimuutoksen pitää helpottaa [[sähköyhtiö]]n vaihtoa ja yritysten hinnanmuutoksia. Suomessa sähköyhtiön voi vaihtaa lisämaksutta vain kerran vuodessa. Esimerkiksi [[Ruotsi]]ssa ja [[Norja]]ssa vaihdetaan yhtiötä useammin.<ref>Energiavirasto: Sähköyhtiön vaihtoa pitää helpottaa lailla, Ruotsissa voi vaihtaa kerran kuussa, Suomessa kerran vuodessa maksutta, Helsingin Sanomat 2.6.2007 C10</ref>

⚫
Kilpailuvirastojen selvityksen mukaan energia-alalle tarvitaan Suomessa lisää kilpailua ja kapasiteettia. Pohjoismaiset sähkömarkkinat ovat oligopoliset; niillä toimii vain kourallinen muita selvästi suurempia yrityksiä.<ref>[http://www.kilpailuvirasto.fi/tiedostot/vuosikirja-2007.pdf Vuosikirja 2007]Kilpailuvirasto</ref><ref>[http://www.kkv.se/upload/Filer/Trycksaker/Rapporter/nordiska/Capacity_for_competition.pdf Capacity for Competition Investing for an Efficient Nordic Electricity Market] Nordic competition authorities 1/2007</ref>


⚫
Kilpailuvirastojen selvityksen mukaan energia-alalle tarvitaan Suomessa lisää kilpailua ja kapasiteettia. Pohjoismaiset sähkömarkkinat ovat [[oligopoli]]set, sillä niillä toimii vain kourallinen muita selvästi suurempia yrityksiä.<ref>[http://www.kilpailuvirasto.fi/tiedostot/vuosikirja-2007.pdf Vuosikirja 2007]Kilpailuvirasto</ref><ref>[http://www.kkv.se/upload/Filer/Trycksaker/Rapporter/nordiska/Capacity_for_competition.pdf Capacity for Competition Investing for an Efficient Nordic Electricity Market] Nordic competition authorities 1/2007</ref>
==Norja==
Norja lopettaa hiilipäästöt kokonaan 2030 mennessä.<ref>[http://www.yle.fi/uutiset/ymparisto/vasen/id80155.html Norja lopettaa hiilipäästöt kokonaan 2030 mennessä] YLE 17.1.2008</ref>


==Katso myös==
==Katso myös==

Versio 25. tammikuuta 2009 kello 21.30

 Tämän artikkelin tai sen osan neutraalius on kyseenalaistettu.
Asiasta keskustellaan keskustelusivulla. Voit auttaa Wikipediaa muokkaamalla artikkelin näkökulmaa neutraalimmaksi. Mallineen saa poistaa vasta kun asiasta on saavutettu konsensus keskustelusivulla.
Tarkennus: Lähteiden merkinnästä huolimatta artikkelissa annetaan kuva niiden olevan yleisesti hyväksyttyjä käsityksiä ja kiistattomia. Artikkeli kärsii vain yhden näkemyksen esittämisestä, vaikka olisikin pitkälti totta

Energiapolitiikka on maan hallituksen, eduskunnan ja muiden sidosryhmien tapa energian käytön kehitykseen ja ohjaamiseen mukaan lukien energiantuotanto, jakelu ja kulutus. Siihen sisältyvät lait, sopimukset, verot ja ohjauskeinot. Juhani Rinteen mukaan energiapolitiikka on ilmastonmuutoksen uhkien vuoksi ihmiskunnan kohtalonkysymys.

Öljy

Pääartikkeli: Maaöljy

Vuonna 1946 USA:n öljynkulutus ylitti sen kotimaisen tuotannon.

Standard Oil investoi öljytuotannon koko arvoketjuun. Yhtiö ajoi kilpailijat konkurssiin ja osti ne pois markkinoilta. Lopulta sillä oli 90 % USA:n öljymarkkinoista. Antimonopolilaki vuonna 1914 jakoi Standard Oilin. muodostetut uudet yritykset ovat yhdistyneet myöhemmin jättiläisiksi.[1]

Yhdysvallat

Pääartikkeli: Yhdysvaltain energiapolitiikka

Malline:Resentismi Yhdysvaltojen energiapolitiikka on yhteydessä kolmeen amerikkalaiseen teollisuuden alaan: autot, kivihiili ja kivihiilestä sähköä tuottavat palveluntuottajat. On väitetty että presidentti Bush oli vaalivoitostaan velkaa kivihiiltä tuottaville osavaltioille.[2] Dick Cheney oli öljyjohtajana Halliburton energiayhtiössä ja kivihiiltä tuottavan Wyomingin osavaltion kongressiedustaja. Condoleezza Rice oli johtajana Chevron Oil:lla.

Paul Robertsin mukaan energiantuottajat ovat perinteisesti nauttineet hyvistä suhteista hallituksiin ja pystyneet muokkaamaan kansallista energiapolitiikkaa. USA:ssa energiantuottajat antavat avokätisesti kampanja-avustuksia poliitikoille. Vuonna 2000 tuki oli 34 miljoonaa dollaria (3/4 republikaaneille). Kampanja-avustusten virta on ehkäissyt hiilivoimaloiden ja –kaivosten ilmansaasteita ehkäisevät säännökset ja uusiutuvan energian lisäämisen.[3]

Saksa

Ennen vuotta 1990 saksan energiapolitiikkaa hallitsivat kivihiili, ydinvoimayhtiöt ja kaivosalan liitot. Paul Robertsin mukaan yrityksillä oli sähköverkkomonopoli, joka esti vaihtoehtoisen sähkön myynnin. Tsernobylin ydinvoimalan onnettomuus, kivihiilivoiman saasteet ja ilmastonmuutos poistivat vaihtoehdot. Gerhard Schröderin hallitus tuki uusiutuvaa energiaa energiayhtiöiden vastustuksesta huolimatta. Saksan uusiutuvan energian markkinat ovat kasvaneet nopeammin kuin matkapuhelinmarkkinat 1990-luvulla.[4]

Saksassa ja Isossa-Britanniassa on päästökatto ja hiilibudjetti. Toisin sanoen ne asettavat rajoja monille teollisuudenaloille, kuten energiateollisuudelle ja tuotteiden valmistajille.[5]

Tuhannet saksalaiset maanviljelijät tekevät voittoa tuulivoimasta. Ilman saksan hallituksen tukea, he eivät voisi syöttää sähköä verkkoon. Vuodesta 1990 sähköntuottajien on pitänyt ostaa sähköä kaikilta tuottajilta. Tuulifarmarit ovat saaneet muhkeaa voittoa.[6] Tuulienergia kasvaa 3000 MW tai 2 % sähköstä vuosittain. Saksan mielestä vedystä on tullut poliittinen peiteoperaatio.

Suomi

Pääartikkeli: Suomen energiapolitiikka

Suomen valtio kerää ympäristöveroja 5 miljardia euroa vuodessa, puolet polttoaineista ja 500 miljoonaa sähköverosta.[7]

IPCC:n mukaan Suomi tuottaa turpeella 7 % sähköstä ja 19 % kaukolämmöstä. Sen hiilidioksidipäästöt vastaavat kivihiilen hiilidioksidipäästöjä.[8] Tammikuussa 2005 sovittiin hiilidioksidin sitovat päästömaksut EU:ssa. Näistä huolimatta Suomen hallitus on tukenut teollisuuden turpeen käytön jatkamista, vaikka se aiheuttaa kalliit hiilidioksidimaksut.[9]

Sähkömarkkinat

Energiamarkkinaviraston EMV:n ylijohtaja Asta Sihvonen-Punkka vaati muutoksia sähkömarkkinalakiin kilpailun edistämiseksi. Lakimuutoksen pitää helpottaa sähköyhtiön vaihtoa ja yritysten hinnanmuutoksia. Suomessa sähköyhtiön voi vaihtaa lisämaksutta vain kerran vuodessa. Esimerkiksi Ruotsissa ja Norjassa vaihdetaan yhtiötä useammin.[10]

Kilpailuvirastojen selvityksen mukaan energia-alalle tarvitaan Suomessa lisää kilpailua ja kapasiteettia. Pohjoismaiset sähkömarkkinat ovat oligopoliset, sillä niillä toimii vain kourallinen muita selvästi suurempia yrityksiä.[11][12]

Katso myös

Lähteet

  1. ↑ Paul Roberts, Kun öljy loppuu, Edita 2006 (The end of oil – On the edge of a perilous new world, Houghton Mifflin Company, New York 2004), s. 44-46, 50
  2. ↑ Paul Roberts, Kun öljy loppuu, Edita 2006 (The end of Oil – On the Edge of a Perilous New World, Houghton Mifflin Company, New York 2004) s.150-151
  3. ↑ Paul Roberts, Kun öljy loppuu, Edita 2006 (The end of Oil – On the Edge of a Perilous New World, Houghton Mifflin Company, New York 2004) s.320-21
  4. ↑ Paul Roberts, Kun öljy loppuu, Edita 2006 (The end of Oil – On the Edge of a Perilous New World, Houghton Mifflin Company, New York 2004) s.316-7
  5. ↑ Paul Roberts, Kun öljy loppuu, Edita 2006 (The end of Oil – On the Edge of a Perilous New World, Houghton Mifflin Company, New York 2004) s.153
  6. ↑ Paul Roberts, Kun öljy loppuu, Edita 2006 (The end of Oil – On the Edge of a Perilous New World, Houghton Mifflin Company, New York 2004) s.315
  7. ↑ Kioto-sopimus on Suomelle kallis, Talouselämä 34/2005 s. 43
  8. ↑ Energiatilasto, Vuosikirja 2006, Tilastokeskus, Helsinki 2006
  9. ↑ Fuel Peat Industry in EU, Country reports – Finland, Ireland, Sweden, Estonia, Latvia, Lithuania 30.12.2005 VTT
  10. ↑ Energiavirasto: Sähköyhtiön vaihtoa pitää helpottaa lailla, Ruotsissa voi vaihtaa kerran kuussa, Suomessa kerran vuodessa maksutta, Helsingin Sanomat 2.6.2007 C10
  11. ↑ Vuosikirja 2007Kilpailuvirasto
  12. ↑ Capacity for Competition Investing for an Efficient Nordic Electricity Market Nordic competition authorities 1/2007
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Energiapolitiikka&oldid=6173700”