Nuottikirjoitus

Nykyään käytettyä nuottikirjoitusta.

Nuottikirjoitus eli notaatio on tapa merkitä musiikkia ylös kirjoitukseksi. Merkitsemistä kutsutaan nuotinnokseksi.

Historia

Muinaiskulttuureissa on esiintynyt nuottikirjoitusta monessa eri muodossa ja osa havainnoista viittaa että säveliä merkittiin ylös ensimmäisen kerran jo 2000 eaa. nuolenpääkirjoituksen muodossa.

Euroopassa vielä 600-luvulla, musiikinteoreetikko Isidorus Sevillalainen väitti kirjoituksissaan, että on mahdotonta merkitä musiikkia ylös. Kuitenkin 800-luvulla ensimmäiset Eurooppalaiset nuottimerkinnät, neumit alkoivat jo kehittyä. Niihin merkityt sävelet oli vain suntaa-antavia, eikä sisältänyt tarkkaa tietoa sävelten intervallisuhteista. 995 syntynyt Guido Arezzolainen mullisti nuottikirjoituksen käyttämällä neliviivaista nuottiviivastoa. Mensuraalinotaatio otettiin käyttöön 1200-luvulla, mikä toi mukanaan nuottien vaihtelevan pituuden. Se oli käytössä aina 1600-luvulle asti, kunnes nykyinen notaatio korvasi sen.

Moderni nuottikirjoitus

Nykypäivänä käytetty nuottikirjoitus on lähtöisin Eurooppalaisesta taidemusiikista ja sitä käytetään laajalti ympäri maailman.

Nuottiviivasto

Nuottikikirjoituksessa käytetään viisirivistä nuottiviivastoa, johon merkityt nuotit kertovat soitettavan sävelen korkeuden ja keston. Viivasto jaetaan pystyviivoilla tahteihin. Viivastoon alkuun merkitään nuottiavain, mikä kertoo tietyn sävelen sijainnin. Useimmiten kyseessä on G-avain, kuten kuvassa. Viivaston ulkopuolella olevia nuotteja voidaan merkitä apuviivojen avulla.

Nuottiavaimen viereen merkitään käytettävä sävellaji, ylennys- ja alennusmerkkien avulla, jolloin määrätyt sävelet tulee soittaa koko kappaleessa muutetulta korkeudelta, jollei erikseen toisin mainita. Seuraavaksi on tahtilaji, mikä ilmoittaa iskun keston ja montako iskua yksi tahtiosa saa.

Lisämerkinnät

Dynamiikka-, kertaus- ja tempomerkintöjä löytää viivaston ala- ja yläpuolelta. Dynamiikalla voidaan vaikuttaa soiton voimakkuuteen ja tempolla soittonopeuteen. Lisäksi säveltäjä on voinut merkitä erilaisia tyylimerkintöjä kuten staccato, legato tai fermaattimerkkejä, jotka vaikuttavat sävelen soiton kestoon. Populaarimusiikista voi löytää myös lyhyitä sointumerkintöjä nuottiviivaston yläpuolelta.

Eri instrumenteillä

Pianolle sovitetussa musiikissa on usein kaksi nuottiriviä, diskantti- ja bassoavaimissa. Orkesterit taas käyttävät monirivisiä partituureja. Kitaralle sovitettu musiikki käyttää usein myös tabulatuureja, tavanomaisia nuotteja käytetään lähinnä klassisen musiikin parissa.

Aiheesta muualla

• Sibelius-Akatemia, Musiikinteoria 1: Notaatio