Ero sivun ”IUPAC:n orgaanisten yhdisteiden nimeämiskäytäntö” versioiden välillä

[arvioimaton versio]

Poistettu sisältö Lisätty sisältö

Inline

Versio 17. joulukuuta 2005 kello 00.18

IUPAC-nimeämiskäytäntö on systemaattinen tapa nimetä orgaanisia yhdisteitä. Käytäntö pyrkii tilanteeseen, jossa jokaisella yhdisteellä on nimi, josta yhdisteen rakenne voidaan yksiselitteisesti päätellä.

IUPAC-nimeämiskäytännössä käytetään etuliitteitä, päätteitä ja nimensisäisiä liitteitä kuvailemaan funktionaalisten ryhmien sijaintia yhdisteessä.

Kreikkalaiset numeeriset etuliitteet	1	2	3	4	5	6	7	8	9	10
Etuliite	mono-	di-	tri-	tetra-	penta-	heksa-	hepta-	okta-	ennea- latinaksi: nona-	deka-

Esimerkki

Yksinkertaisista kovalenttisistä sidoksista rakentuneista hiiliyhdisteistä käytetään nimeä alkaanit, ja ne tunnistetaan pääteestä -aani. Jos yhdiste on renkaan muotoinen, saa se etuliitteen syklo-. Sen jälkeen tulee hiiliatomien lukumäärän ilmoittava liite:

Hiiliatomien määrä	1	2	3	4	5	6	7	8	9	10	11	12
Etuliite	Met-	Et-	Prop-	But-	Pent-	Heks-	Hept-	Okt-	Non-	Dek-	Undek-	Dodek-

3-hiilinen avoin alkaani: propaani
5-hiilinen syklinen alkaani: syklopentaani

@@ Rivi 2: / Rivi 2: @@
 IUPAC-nimeämiskäytännössä käytetään etuliitteitä, päätteitä ja nimensisäisiä liitteitä kuvailemaan [[funktionaalinen ryhmä|funktionaalisten ryhmien]] sijaintia yhdisteessä.
+{| border=1 cellspacing=0 cellpadding=3
+!Kreikkalaiset numeeriset etuliitteet
+|1||2||3||4||5||6||7||8||9||10
+|-
+!Etuliite
+|mono-||di-||tri-||tetra-||penta-||heksa-||hepta-||okta-||ennea-<br>latinaksi: nona-||deka-
+|}
 ==Esimerkki==

Ero sivun ”IUPAC:n orgaanisten yhdisteiden nimeämiskäytäntö” versioiden välillä

Versio 17. joulukuuta 2005 kello 00.18

Esimerkki

Navigointivalikko

Haku