Ero sivun ”Arvo Pärt” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Johannes-passiolla, jonka poistin, tarkoitetaan jo mainittua teosta Passio.
IV sinfonia
Rivi 5: Rivi 5:


Pärt nimittää omaa nykyistä musiikkityyliään ''tintinnabuliksi'' (lat. pienet kellot). Hän aloitti kyseisen tekniikkansa soveltamisen teoksissaan [[1970-luku|1970-luvulla]]. Hänen uransa käsittää useita suuria tyylinmuutoksia.
Pärt nimittää omaa nykyistä musiikkityyliään ''tintinnabuliksi'' (lat. pienet kellot). Hän aloitti kyseisen tekniikkansa soveltamisen teoksissaan [[1970-luku|1970-luvulla]]. Hänen uransa käsittää useita suuria tyylinmuutoksia.

Arvo Pärt omisti neljännen sinfoniansa (lisänimeltään ''Los Angeles'') "kaikille Venäjän vangituille, joilta on viety heidän oikeutensa". [[Esa-Pekka Salonen]] johti sinfonian kantaesityksen Los Angelesin filharmonikkojen konsertissa 2009.


Suomessa säveltäjä on vieraillut muun muassa hiljentymismatkoilla [[Valamon luostari]]ssa.
Suomessa säveltäjä on vieraillut muun muassa hiljentymismatkoilla [[Valamon luostari]]ssa.

Versio 14. tammikuuta 2009 kello 20.22

Arvo Pärt.

Arvo Pärt (s. 11. syyskuuta 1935 Paide) on aikamme merkittävimpiin luettu virolainen säveltäjä. Pärt tunnetaan keskiaikaisista musiikkivaikutteistaan sekä niin sanotun kulkustyylin sävellyksistä. Pärt varttui Rakveressa ja opiskeli säveltämistä Tallinnassa vanhemman polven virolaisen säveltäjän Heino Ellerin oppilaana. Vuonna 1980 Pärt emigroitui silloisesta Neuvostoliitosta ja on nyttemmin asettunut Berliiniin.

Vakiintuneen taidemusiikkiyleisön ulkopuoleltakin kuulijoita saanut Arvo Pärt on luettu myös "uusyksinkertaisen" tyylin edustajaksi. Neuvostoliiton aikana hänen hengellisiä elementtejä sisältänyt tuotantonsa ei ollut taideviranomaisten suosiossa. Pärtin teosten kauneus, yksinkertaisuus ja sanoma puhuttelevat nykyajan ihmisiä. Arvo Pärtin teosten vaikutus syntyy yksinkertaisista harmonioista, usein kolmisoinnuista, ja hänen tuotantoaan luonnehtivat tasapaino, rationaalisuus ja elämän perusarvojen tiedostaminen.[1]

Pärt nimittää omaa nykyistä musiikkityyliään tintinnabuliksi (lat. pienet kellot). Hän aloitti kyseisen tekniikkansa soveltamisen teoksissaan 1970-luvulla. Hänen uransa käsittää useita suuria tyylinmuutoksia.

Arvo Pärt omisti neljännen sinfoniansa (lisänimeltään Los Angeles) "kaikille Venäjän vangituille, joilta on viety heidän oikeutensa". Esa-Pekka Salonen johti sinfonian kantaesityksen Los Angelesin filharmonikkojen konsertissa 2009.

Suomessa säveltäjä on vieraillut muun muassa hiljentymismatkoilla Valamon luostarissa.

Teoksia

  • Perpetuum mobile (1963)
  • I sinfonia (1964)
  • Kollaasi teemasta B-A-C-H (1964)
  • II sinfonia (1966)
  • Konsertto sellolle ja orkesterille Pro et Contra (1966)
  • Credo (1968)
  • III sinfonia (1971)
  • Alinale (1976)
  • Tabula rasa kahdelle viululle, preparoidulle pianolle ja kamariorkesterille (1977)
  • Fratres (1977)
  • Cantus Benjamin Britteni mälestuseks (1977)
  • Variatsioonid Arinuška tervekssaamise puhul (1977)
  • Peegel peeglis (1978)
  • Passio (1982)
  • Te Deum (1984)
  • Stabat Mater (1985)
  • Magnificat (1989)
  • 2 slawische Psalmen (1984)
  • Stabat Mater (1985)
  • Festina lente (1988)
  • Miserere (1990)
  • Berliner Messe (1990)
  • Siluani laul (1991)
  • Litaania (1994)
  • Dopo la vittoria (1996)
  • I am the true vine (1996)
  • Kanon pokajanen kuorolle (1996)
  • Missa syllabica kuorolle ja uruille (1996)
  • Triodon (1998)
  • Como anhela la cierva sopraanolle ja sinfoniaorkesterille (1999)
  • ... which was the Son of... (2000)
  • My heart's in the Highlands (2000)
  • Nunc dimittis (2001)
  • Littlemore Tractus (2001)
  • Salve Regina (2002)
  • Da pacem Domine (2004)

Lähteet

  1. Tuglas-seura 25 vuotta -juhlakonsertin ohjelma, s. 5 (pidetty Helsingin Johanneksenkirkossa 14.4.2007).
Tämä säveltäjään liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.