Ero sivun ”Kalle Rouni” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Ei muokkausyhteenvetoa |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
| Rivi 3: | Rivi 3: | ||
Rouni näytteli ja toimi teatterinjohtajana [[Tampere|Tampereella]] ja [[Pori]]ssa, kunnes hänet löydettiin johtajaksi [[Turun Teatteri]]in. Rounin [[homoseksuaalisuus|homoseksuaalisuuden]] ja muiden ongelmien vuoksi hänen johtajakautensa ei ollut pitkäkestoinen. |
Rouni näytteli ja toimi teatterinjohtajana [[Tampere|Tampereella]] ja [[Pori]]ssa, kunnes hänet löydettiin johtajaksi [[Turun Teatteri]]in. Rounin [[homoseksuaalisuus|homoseksuaalisuuden]] ja muiden ongelmien vuoksi hänen johtajakautensa ei ollut pitkäkestoinen. |
||
Myöhemmin Rouni näytteli kaikkiaan 33 elokuvassa. Jokaisessa elokuvassa hänellä oli pieni rooli. Rounin tunnetuin rooli oli [[August Ahlqvist]] Suomen kansalliskirjailija [[Aleksis Kivi|Aleksis Kiven]] elämän pohjalta tehdyssä elokuvassa |
Myöhemmin Rouni näytteli kaikkiaan 33 elokuvassa. Jokaisessa elokuvassa hänellä oli pieni rooli. Rounin tunnetuin rooli oli [[August Ahlqvist]] Suomen kansalliskirjailija [[Aleksis Kivi|Aleksis Kiven]] elämän pohjalta tehdyssä elokuvassa ''Minä elän'' ([[1946]]). Hänellä oli hieman suurempia rooleja elokuvissa [[Erehtyneet sydämet]] ([[1944]]), ''[[Lakeuksien lukko]]'' ([[1951]]) ja ''[[Rovaniemen markkinoilla]]'' ([[1951]]). |
||
Aikoinaan Rouni kuului myös [[Punainen Mylly|Punaisen Mylly]]n, [[Radioteatteri]]n ja [[Helsingin kaupunginteatteri|Helsingin Kansanteatterin]] henkilökuntaan. Hän ohjasi aikoinaan yhden elokuvan, [[Martin Söderhjelm]]in kanssa tehdyn elokuvan [[Rakkautensa uhri]] ([[1945]]). |
Aikoinaan Rouni kuului myös [[Punainen Mylly|Punaisen Mylly]]n, [[Radioteatteri]]n ja [[Helsingin kaupunginteatteri|Helsingin Kansanteatterin]] henkilökuntaan. Hän ohjasi aikoinaan yhden elokuvan, [[Martin Söderhjelm]]in kanssa tehdyn elokuvan ''[[Rakkautensa uhri]]'' ([[1945]]). |
||
Kalle Rouni kuoli äkilliseen sairauteen 64-vuotiaana [[21. lokakuuta]] [[1962]] Helsingissä. Samana vuonna ilmestyi Rounin viimeinen elokuva, torsoksi jäänyt [[Se alkoi omenasta]]. |
Kalle Rouni kuoli äkilliseen sairauteen 64-vuotiaana [[21. lokakuuta]] [[1962]] Helsingissä. Samana vuonna ilmestyi Rounin viimeinen elokuva, torsoksi jäänyt [[Se alkoi omenasta]]. |
||
Versio 3. tammikuuta 2009 kello 20.11
Kaarle (Kalle) Rouni (ent. Roos, 7. maaliskuuta 1898 Nokia – 21. lokakuuta 1962 Helsinki) oli suomalainen näyttelijä ja teatterinjohtaja.
Rouni näytteli ja toimi teatterinjohtajana Tampereella ja Porissa, kunnes hänet löydettiin johtajaksi Turun Teatteriin. Rounin homoseksuaalisuuden ja muiden ongelmien vuoksi hänen johtajakautensa ei ollut pitkäkestoinen.
Myöhemmin Rouni näytteli kaikkiaan 33 elokuvassa. Jokaisessa elokuvassa hänellä oli pieni rooli. Rounin tunnetuin rooli oli August Ahlqvist Suomen kansalliskirjailija Aleksis Kiven elämän pohjalta tehdyssä elokuvassa Minä elän (1946). Hänellä oli hieman suurempia rooleja elokuvissa Erehtyneet sydämet (1944), Lakeuksien lukko (1951) ja Rovaniemen markkinoilla (1951).
Aikoinaan Rouni kuului myös Punaisen Myllyn, Radioteatterin ja Helsingin Kansanteatterin henkilökuntaan. Hän ohjasi aikoinaan yhden elokuvan, Martin Söderhjelmin kanssa tehdyn elokuvan Rakkautensa uhri (1945).
Kalle Rouni kuoli äkilliseen sairauteen 64-vuotiaana 21. lokakuuta 1962 Helsingissä. Samana vuonna ilmestyi Rounin viimeinen elokuva, torsoksi jäänyt Se alkoi omenasta.