Olympiakisojen taidekilpailut

Jan Wilsin suunnittelema stadion sai kultamitalin vuonna 1928 ja sitä käytettiin samana vuonna olympiakisoissa.

Olympiakisojen taidekilpailut pidettiin olympialaisten yhteydessä vuosina 1912–1948. Kilpailut olivat alun perin olympialiikkeen perustajan Pierre de Coubertinin ajatus. Mitaleita jaettiin urheilun innostamille taideteoksille. Taiteenaloja olivat arkkitehtuuri, kirjallisuus, musiikki, maalaus- ja graafinen taide sekä kuvanveisto.

Taidekilpailuista luovuttiin vuonna 1954, koska taiteilijat pyrkivät ammattilaisuuteen, kun taas olympiakisoihin osallistuvilta urheilijoilta vaadittiin amatööriyttä. Vuodesta 1956 tilalle tuli olympiakisojen kulttuuriohjelma.

Säännöt

Taidekilpailujen säännöt vaihtelivat, mutta niiden ydinosa oli sama. Kaikkien osallistuvien teosten piti olla urheilun innostamia ja alkuperäisiä, joka tarkoitti sitä, että niitä ei saanut julkaista ennen kilpailua.

Kuten urheilulajeissa, myös taidekilpailuissa jaettiin kulta-, hopea- ja pronssimitaleja parhaiten sijoittuneille taiteilijoille, vaikka kaikkia mitaleita ei jaettu kaikissa kilpailuissa. Muutamissa tapauksissa ei jaettu yhtään mitalia. Mitalit olivat samanlaisia kuin olympiamitalitkin.

Yleensä taiteilijat saivat jättää useita teoksia, vaikka joskus määriteltiin enimmäismäärä. Oli siis mahdollista, että taiteilija saattoi voittaa useita mitaleita yhdestä kilpailusta.

Joillakin kerroilla ehdotettiin myös tanssin, elokuvan, valokuvauksen tai teatterin ottamista mukaan, mutta mitalikilpailuihin nämä taiteet eivät olympiakisoissa päässeet.

Kilpailulajit

Arkkitehtuuri

Arkkitehtuurikilpailuissa sallittiin teosten julkistaminen ennen olympiakisoja. Huomattava saavutus oli vuonna 1928, kun Jan Wilsin suunnittelema olympiastadion sai kultamitalin ja sitä käytettiin samana vuonna Amsterdamin olympiakisoissa.

Arkkitehtuurikilpailu oli aluksi yhtenä kilpailusarjana vuoteen 1928 asti, kunnes se jaettiin myös kaupunkisuunnittelun lajiksi. Kilpailusarjojen ero oli joskus epäselvä.

Kirjallisuus

Kirjallisuuskilpailujen lajit olivat alkuvuosina draama-, eeppinen- ja lyyrinen kirjallisuus, kunnes alalajit poistettiin vuonna 1932. Osallistuvien teosten pituus sai olla korkeintaan 20 000 sanaa ja osallistua sai millä kielellä tahansa, jos liitti mukaan englannin ja/tai ranskankielisen käännöksen tai tiivistelmän (säännöt vaihtelivat vuosien aikana).

Musiikki

Musiikissa oli vain yksi kilpailulaji, kunnes vuonna 1936 orkesterimusiikki, instrumentaalimusiikki, soolo- ja kuoromusiikki saivat omat kategoriansa. Vuonna 1948 sääntöjä muutettiin hieman.

Musiikkikilpailujen juryillä oli usein vaikeuksia musiikin arvioinnissa, koska osallistuvat teokset esitettiin paperilla. Luultavasti tämän vuoksi joskus päätettiin jakaa vain muutamia palkintoja. Vain kerran, vuonna 1936 voittaneet musiikkiteokset soitettiin yleisön edessä. Tunnetuin olympiakisojen musiikkikilpailuihin osallistuja oli säveltäjä Josef Suk, joka sai hopeamitalin vuonna 1932.

Maalaustaide ja graafinen taide

Myös maalaustaiteessa oli vain yksi laji vuoteen 1928 asti, jolloin se jaettiin kolmeen lohkoon: piirustuksiin, taidegrafiikkaan ja maalaustaiteeseen. Myöhemmin kilpailukategoriat kuitenkin vaihtelivat ja vuonna 1932 ne olivat maalaukset, painovedokset ja vesivärit/piirustukset. Neljä vuotta myöhemmin painovedoskategoria oli poistunut ja tilalle tuli taidegrafiikka ja kaupallinen graafinen suunnittelu. Viimeisissä taidekilpailuissa oli mukana taideteollisuus ja käsityö, kaiverrukset/etsaukset ja öljy/vesivärimaalaukset.

Kuvanveisto

Kuvanveistoluokassa oli myös vain yksi kilpailukategoria vuoteen 1928 asti, jolloin veistosten lisäksi reliefit ja mitalit saivat oman kilpailulajinsa. Myöhemmin myös reliefeistä ja mitaleista tuli omat lajinsa. Vuonna 1936 XI olympiadin kisoissa Berliinissä kuvanveiston hopeamitalin voitti natsien suosikkiveistäjä Arno Breker.

Kilpailijat ja mitalit

Vaikka useat taidekilpailujen mitalistit ovat saavuttaneet ainakin kansallista kuuluisuutta, vain harvoja heistä voi pitää kansainvälisesti tunnettuina. Esimerkiksi vuonna 1924 juryn jäsenet Selma Lagerlöf ja Igor Stravinsky olivat kuuluisampia kuin osallistujat.

Luxemburgilainen taidemaalari Jean Jacoby on voitettujen mitalien määrän suhteen kaikkein menestynein taidekilpailujen taiteilijoista. Hän voitti kultamitalit maalauksestaan vuonna 1924 ja piirustuksestaan 1928.

Sveitsiläinen taiteilija Alex Diggelmann voitti kolme mitalia, yhden kultamitalin vuonna 1936 ja hopeaa ja kultaa taideteollisuuskilpailussa vuonna 1948. Diggelmannin urheiluaiheiset julisteet olivat kuuluisia.

Tanskalainen kirjailija Josef Petersen voitti hopeamitalin kolme kertaa, vuosina 1924, 1932 ja 1948.

Kaksi henkilöä voitti mitaleja olympiakisoista sekä urheilusta että taidekilpailuista. Britanniassa asunut amerikkalainen Walter Winans voitti kultamitalin sekä ammunnassa, että kuvanveistossa vuosina 1908 ja 1912. Unkarilainen Alfréd Hajós voitti uimarina kaksi kultamitalia Ateenassa vuonna 1896, sekä kaksikymmentä kahdeksan vuotta myöhemmin hopeamitalin arkkitehtuurissa stadionin suunnittelusta yhdessä Dezső Lauberin kanssa.

Suomalaisten mitalisato

Suomi sai yhteensä kuusi mitalia taidekilpailuissa seuraavasti:

• 1936 kirjallisuuden epiikka-sarjassa kirjailija Urho Karhumäki, kultaa teoksella Avoveteen.
• 1948 kirjallisuuden lyriikka-sarjassa runoilija, kirjallisuus- ja teatteriarvostelija sekä suomentaja Aale Tynni, kultaa teoksella Hellaan laakeri/Laurel of Hellas.
• 1948 arkkitehtuurin kaupunkisuunnittelu arkkitehti Yrjö Lindegren, kulta, Varkauden urheilukeskus ja arkkitehti Ilmari Niemeläinen, pronssi, Kemin urheilukeskus. Niemeläinen osallistui myös XI olympiadin kisoihin (1936) uimahyppääjänä sijoittuen ponnahduslautakilpailussa sijalle kolmetoista.
• 1948 orkesterisävellys, säveltäjä Kalervo Tuukkanen, hopea, teos Karhunmetsästys/Bear Hunt.

Taidekilpailujen loppu

Kansainväliselle olympiakomitealle (KOK) esitettiin vuonna 1949 raportti, jonka johtopäätös oli, että käytännöllisesti katsoen kaikki kilpailijat taidekilpailuissa olivat ammattilaisia. Sen takia kilpailut pitäisi kieltää ja korvata näyttelyllä ilman palkintoja ja mitaleita.

Tämä aiheutti kovasti keskustelua KOK:ssa. Vuoden 1951 kokouksessa komitea päätti ottaa kilpailut käyttöön uudelleen XV olympiadin kisoissa Helsingissä (1952). Suomalaiset järjestäjät valittivat, että aikaa on liian vähän ja niin sekä taidekilpailut että taidenäyttely jäivät järjestämättä.

Aiheesta keskusteltiin olympialiikkeessä ja KOK:n jäsenet äänestivät Ateenassa vuonna 1954 sen puolesta, että taidekilpailut korvataan tulevaisuuden olympiakisoissa näyttelyllä. Kilpailujen uudelleen järjestämisestä on tehty useita aloitteita ilman menestystä. Kuitenkin olympiakisojen yhteyteen liittyy erilaisia taidenäyttelyitä.

Olympiaperuskirja velvoittaa olympiakisojen järjestäjiä edistämään olympia-aatetta muun muassa rohkaisemalla luomaan olympialiikkeeseen liittyviä kulttuuriohjelmia sekä yhdistämään urheilun kulttuuriin ja kasvatukseen.

Kulttuurin olympialaiset

Syyskuussa 2008 julkaistiin Lontoon olympilaisiin 2012 kuuluva taideohjelma. Urheilua ja taidetta yhdistää Sebastian Coe, joka osallistuu juoksijoiden joukkueeseen Martin Creedin teoksessa Work No 850, Tate Britain taidegalleriassa, Lontoossa. Teos koostuu juoksijoiden pyrähdyksistä joka 30. sekunti heinäkuusta 2008 alkaen taidemuseon uusklassisten Duveen-gallerioiden läpi. Creed kommentoi Coen osallistumista: "Juokseminen on kaunis asia ... se on esimerkki elävyydestä."

Nelivuotinen Kulttuurin olympialaisten (Cultural Olympiad) ohjelma sisältää muun muassa yleisölle mahdollisuuden tutustua Lontoon teatterielämän kulissien takaiseen toimintaan, 12 uutta taiteilijoiden komissiota eri puolilla maata, Shakespeare festivaalin, digitaalisen elokuvan kilpailun nuorille ja vammaisten taiteen, kulttuurin ja urheilun juhlan. Kulttuurin olympialaiset tulevat olemaan esillä Lontoon olympiakisojen avajaisissa ja päättäjäisissä.

Katso myös

• Olympiakisat
• Luettelo olympiakisojen taidekilpailujen arkkitehtuurin ja kirjallisuuden mitalisteista

Lähteet

• Stanton, Richard (2001). The forgotten Olympic art competitions — The story of the Olympic art competitions of the 20th century. Victoria: Trafford Publishing. ISBN 1-55212-606-4.
• Kramer, Bernhard (2004). In search of the lost champions of the Olympic art contests. Journal of Olympic History 12 (2), 29–34. (PDF) (englanniksi)
• KOK:n Olympiaperuskirja (2004) PDF (englanniksi)
• Olympiamuseo, taidekilpailujen palkinnot 1912-1948 (englanniksi)
• Alex Diggelmann (1902-1987) Artnetissä (englanniksi)
• Olympiakisojen tietokanta, taidelajit (englanniksi)