Ero sivun ”Kalle Rouni” versioiden välillä

Siirry navigaatioon Siirry hakuun
65 merkkiä lisätty ,  11 vuotta sitten
ei muokkausyhteenvetoa
p (Pikalisätty luokka ”Suomalaiset teatterinjohtajat” (käyttäen HotCat-työkalua))
'''KaarloKaarle (Kalle) Rouni''' (ent. Roos, [[7. maaliskuuta]] [[1898]] [[Nokia (kaupunki)|Nokia]] – [[21. lokakuuta]] [[1962]] [[Helsinki]]) oli [[Suomi|suomalainen]] näyttelijä ja teatterinjohtaja.
 
Rouni näytteli ja toimi teatterinjohtajana [[PorinTampere|Tampereella]] Teatterija [[Pori]]ssa, kunnes hänet löydettiin johtajaksi [[Turun Teatteri]]in. Rounin [[homoseksuaalisuus|homoseksuaalisuuden]] ja muiden ongelmien vuoksi hänen johtajakautensa ei ollut pitkäkestoinen.
 
Myöhemmin Rouni näytteli kaikkiaan 33 elokuvassa. Jokaisessa elokuvassa hänellä oli pieni rooli. Rounin tunnetuin rooli oli [[August Ahlqvist]] Suomen kansalliskirjailija [[Aleksis Kivi|Aleksis Kiven]] elämän pohjalta tehdyssä elokuvassa [[Minä elän]] ([[1946]]). Hänellä oli hieman suurempia rooleja elokuvissa [[Erehtyneet sydämet]] ([[1944]]), [[Lakeuksien lukko]] ([[1951]]) ja [[Rovaniemen markkinoilla]] ([[1951]]).
 
Aikoinaan Rouni kuului myös [[Punaisen Mylly]]n [[Radioteatteri]]n ja [[Helsingin kaupunginteatteri|Helsingin Kansanteatterin]] henkilökuntaan. Hän ohjasi aikoinaan yhden elokuvan, [[Martin Söderhjelm]]in kanssa tehdyn elokuvan [[Rakkautensa uhri]] ([[1945]]).
 
Kalle Rouni kuoli äkilliseen sairauteen 64-vuotiaana [[21. lokakuuta]] [[1962]] Helsingissä. Samana vuonna ilmestyi Rounin viimeinen elokuva, torsoksi jäänyt [[Se alkoi omenasta]].
976

muokkausta

Navigointivalikko