Seikun sahan kapearaiteinen rautatie

Seikun saha on porilainen sahalaitos jolla oli oma, laajimmillaan 15 km kapearaideverkkonsa.

Tämän radan erikoisuus oli se, että se paikoitellen oli kolmikiskorakenteinen eli samalla radalla saattoi liikennöidä sekä leveä- että kapearaiteisia junia.

Tehtaalla oli viisikin omaa kapearaideveturia ja yksi leveäraideveturi. Laitokseen liittyi Kokemäenjoen toisella rannalla sijaitseva Isonsannan saha, jolla oli omaa kapearaideverkkoa 12,3 km. Sahat yhdisti joen poikki kulkenut kapearaiteinen junalautta.

Mikään laitoksen vetureista ei kelvannut sotakorvauksena ja kapearaideliikenne loppui vuonna 1962. Viimeisenä kapearaideveturina ajoi englantilaisperäinen numero 3, Planet (F C Hibbert, 0-4-0dm).

Nykyisin radalla on yksi Move250B (Valmet 201/1982, 0-4-0dh), joka on VR:lle toimitetun Tve4 –veturimallin alustalle, korille ja pyörästölle rakennettu, hiukan tehokkaammalla koneella varustettu teollisuusveturi.

Aiemmin palvellut Move 51h, (510/1953, 0-6-0dh), ”Murinamylly”, lahjoitettiin Haapamäen Museoveturiyhdistykselle [[1]] ja ajoi Porista Haapamäelle omin konein – herättäen matkalla junasuorittajissa suurta kummastusta:

»Mikä kumma sieltä oikein tulee kun graafisessa aikataulussa on pelkkä suora viiva?»

Seikun sahan Move51h "Murinamylly" Haapamäen veturitallissa

Lähteet

• Resiina-lehdet^{lähde tarkemmin?}
• Markku Nummelin: Kapearaiteiset rautatiet^{lähde tarkemmin?}
• Olavi Kilpiön rautatiekokoelmat^{lähde tarkemmin?}