Ero sivun ”Suomen jalkapallomaajoukkue” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Selaa historiaa interaktiivisesti
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
päivitys tilastoihin
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 160: Rivi 160:
*[[Alexei Eremenko Jr.]], [[FK Saturn Moskovan alue]] [[Kuva:Flag of Russia.svg|20px]]
*[[Alexei Eremenko Jr.]], [[FK Saturn Moskovan alue]] [[Kuva:Flag of Russia.svg|20px]]
*[[Njazi Kuqi]], [[TuS Koblenz]] [[Kuva:Flag of Germany.svg|20px]]
*[[Njazi Kuqi]], [[TuS Koblenz]] [[Kuva:Flag of Germany.svg|20px]]
*[[Jonatan Johansson]], [[Malmö FF]] [[Kuva:Flag of Sweden.svg|20px]]
*[[Jonatan Johansson]], [[Hibernian]] [[Kuva:Flag of Sweden.svg|20px]]
*[[Niki Mäenpää]], [[FC Den Bosch]] [[Kuva:Flag of the Netherlands.svg|20px]]
*[[Niki Mäenpää]], [[FC Den Bosch]] [[Kuva:Flag of the Netherlands.svg|20px]]
*[[Mika Ojala]], [[FC Inter Turku]] [[Kuva:Flag of Finland.svg|20px]]
*[[Mika Ojala]], [[FC Inter Turku]] [[Kuva:Flag of Finland.svg|20px]]

Versio 22. marraskuuta 2008 kello 17.12

Suomi
[[Tiedosto:Suomen Palloliiton tunnus|200px|]]
Lempinimi Huuhkajat
Liitto Suomen Palloliitto
Maanosaliitto UEFA
Kenttä Olympiastadion, Helsinki
Valmentaja Englanti Stuart Baxter
Kapteeni Sami Hyypiä
Eniten otteluita Jari Litmanen (118)
Eniten maaleja Jari Litmanen (30)
FIFA-ranking 48. (marraskuu 2008)
}}
Kotipeliasu
}}
Vieraspeliasu
Ensimmäinen ottelu

Suomi Suomi 2–5 Ruotsi
(Helsinki, Suomi; 22. lokakuuta 1911)

Suurin voitto

Suomi Suomi 10–2 Viro
(Helsinki, Suomi; 11. elokuuta 1922)

Suurin tappio

Saksa 13–0 Suomi Suomi
(Leipzig, Saksa; 1. syyskuuta 1940)

Suomen jalkapallomaajoukkue edustaa Suomea kansainvälisissä jalkapallon maajoukkuekilpailuissa. Se toimii Suomen Palloliiton alaisuudessa. Maajoukkueesta käytetään lempinimeä Huuhkajat.[1]

Suomen miesten A-maajoukkue ei ole koskaan selviytynyt EM- tai MM-lopputurnaukseen. Suomi onkin yksi niistä harvoista Euroopan maista, joissa jalkapallo ei ole katsojamäärällä mitattuna suosituin urheilulaji. Suomen korkein sijoitus Fifan ranking-listalla on 33. maaliskuulta 2007.

Historia

Pääartikkeli: Suomen jalkapallon historia

Ensimmäisen ottelunsa Suomen maajoukkue pelasi Helsingissä 22. lokakuuta 1911 Ruotsia vastaan. Suomi hävisi ottelun numeroin 2–5. Suomen paras saavutus jalkapallossa on vuoden 1912 Tukholman olympialaisten neljäs sija. Silloin Suomi hävisi pronssiottelussa Alankomaille 0–9.

Ensimmäisen kerran Suomi pyrki MM-kisoihin vuonna 1938, mutta ei saanut karsinnoissa pistettäkään, eikä ole sen jälkeenkään selvittänyt MM- eikä EM-karsintaa. Suomi oli 1980-luvulle saakka Euroopan heikoimpia jalkapallomaita – lähinnä Kypros, Islanti, Albania ja Luxemburg olivat samalla tasolla. Harvoja valopilkkuja olivat 1960-luvun alun Pohjolan mestaruudet. Toistaiseksi lähimpänä EM- tai MM-lopputurnauspaikka ovat olleet karsittaessa vuoden 1986 MM-kisoihin, joihin selvitäkseen Martti Kuuselan valmentama Suomi olisi tarvinnut karsinnoista kaksi lisäpistettä, sekä Roy Hodgsonin aikana karsittaessa vuoden 2008 EM-kisoihin, joihin päästäkseen Suomi olisi tarvinnut voiton viimeisestä ottelustaan Portugalia vastaan. 1990-luvulta lähtien Suomi ei enää ole ollut Euroopan heikoimpien joukossa. Toisaalta, koska Suomen taso on parantunut ulkomailla pelaavien ammattilaisten kasvaneen määrän takia, toisaalta, koska Euroopan jalkapalloon on tullut mukaan lukuisia uusia pienmaita.

Lähihistoria

Richard Møller Nielsenin aika (1996–1999)

Tanskalainen Richard Møller Nielsen valittiin Suomen jalkapallomaajoukkueen päävalmentajaksi vuonna 1996. Hän aloitti valmennustehtävät saman vuoden elokuussa. Nielsenin palkkaaminen oli aikanaan iso panostus Suomen Palloliitolle niin tavoitteellisesti kuin rahallisestikin. Nielsen oli valmentanut Tanskan vuoden 1992 Euroopan-mestaruuteen, joten uskottiin, että hän voisi tuoda menestystä myös Suomen kaltaiseen pieneen jalkapallomaahan.

Richard Møller Nielsenin aikana suomalaisen yleisön kiinnostus Suomen maajoukkuetta kohtaan kasvoi, ja varovaisesti alettiin jo haaveilla menestyksestä. Kiinnostuksen lisääntymiseen vaikutti myös se, että samoihin aikoihin suomalaispelaajat alkoivat saada yhä enemmän peliaikaa ja vastuuta ulkomaisissa suurseuroissa.

Suomi kävi Nielsenin johdolla läpi kahdet karsinnat arvoturnauksiin (EM- ja MM-karsinnat), mutta menestystä ei tullut. MM-karsinnoissa menestys oli lähellä, mutta haaveet kaatuivat surullisenkuuluisaan viimeiseen karsintaotteluun Suomi–Unkari. Voitolla Suomi olisi päässyt jatkokarsintaan, jonka voittamalla olisi auennut lopputurnauspaikka. Unkari kuitenkin tasoitti ottelun yliajalla ihmeellisen "flipperipallon" pompittua Suomen maaliin. Nielsenin valmennusajan suurimpia saavutuksia olivat tasapeli Norjaa vastaan ja voitto Sveitsistä MM-karsinnoissa, voitto Turkista EM-karsinnoissa sekä voitto Belgiasta ja tasapeli Saksaa vastaan ystävyysotteluissa.

Nielsenin oli tarkoitus valmentaa sopimuksen mukaan vuoden 2000 kesään asti, mutta hän sopi Suomen Palloliiton kanssa jättävänsä päävalmentajan pestin jo lokakuussa 1999 EM-karsintojen jälkeen. Hänen seuraajakseen valittiin Antti Muurinen.

Antti Muurisen aika (2000–2005)

Vuonna 2000 maajoukkueen uudeksi valmentajaksi valittiin Helsingin Jalkapalloklubissa mainetta niittänyt Antti Muurinen. Hän alkoi ajaa joukkueeseen uutta, hyökkäysvoittoisempaa pelityyliä, joka perustui neljään puolustajaan, kahteen tasapainottavaan keskikenttämieheen, Jari Litmaseen pelintekijänä, kahteen laitahyökkääjään (Mika Nurmela ja Joonas Kolkka) sekä yhteen kärkimieheen (Mikael Forssell).

Muurisen ensimmäinen koitos oli karsinnat vuoden 2002 Japanin ja Etelä-Korean MM-kisoihin. Samaan lohkoon arvottiin kovat Saksa ja Englanti sekä Kreikka ja Albania. Suomi pelasi lohkon suuria, Saksaa ja Englantia vastaan kohtuullisen hyvät ottelut, mutta ei kuitenkaan onnistunut voittamaan näitä. Kotiottelussaan Saksaa vastaan se jo johti ottelua 2–0 Forssellin maaleilla, mutta Saksa kiri kuitenkin tasoihin. Vierasottelu Saksassa taasen päättyi maalittomaan tasapeliin. Englantia vastaan joukkue pelasi kotona myös maalittoman tasapelin, mutta hävisi vieraissa 2–1 johdettuaankin ottelua Aki Riihilahden maalilla.

Suomi jäi karsintalohkonsa kolmanneksi eli rannalle lopputurnauksesta. Palloliitto teki kuitenkin Muurisen kanssa jatkosopimuksen, sillä joukkue oli hyvien Saksa- ja Englanti -otteluiden lisäksi voittanut harjoitusotteluissa muun muassa Portugalin, Norjan ja Belgian.

Vuoden 2004 EM-kisojen karsinnoissa samaan lohkoon tulivat Italia, Jugoslavia (myöhempi Serbia ja Montenegro, nykyinen Serbia), Wales ja Azerbaidžan. Italiaa pidettiin lohkon selvänä ennakkosuosikkina sekä Serbia ja Montenegroa suosikkina kakkoseksi. Toisin kuitenkin kävi, sillä kakkospaikan otti lohkon yllättäjä Wales. Suomi hävisi karsintojen ensimmäisessä ottelussaan Walesille kotona maalein 2-0 ja pian sen jälkeen myös Serbia ja Montenegrolle. Suomea vaivasivat karsinnoissa loukkaantumishuolet, sillä yleensä joko Litmanen tai Forssell oli loukkaantuneena sivussa. Muurista vastaan alkoikin kohdistua kritiikkiä sen johdosta, että hän pysytteli samassa taktiikassa, vaikka sen avainpelaajat olivat poissa.[2] Hän sai kritiikkiä myös siitä, ettei reagoinut uusiin, kuumiin pelaajiin kuten Mika Väyryseen riittävän ajoissa.

Suomi jäi karsintalohkossaan neljänneksi, mutta Muuriselle annettiin vielä yksi tilaisuus viedä maajoukkue arvokisoihin. Tällä kertaa toivottiin myös parempaa arpaonnea. Lohkosta muodostui kuitenkin jälleen kerran kivikova: Siihen arvottiin Tšekki, Alankomaat, Romania, Makedonia, Armenia ja Andorra.

Maajoukkue kykeni lohkon selvittämään pienet maat melko kivuttomasti muun muassa Alexei Eremenko Jr.:n yksilösuoritusten avulla, mutta isot muodostuivat akilleenkantapääksi. Suomi aloitti karsinnat tappiolla Romaniaa vastaan. Alankomaita vastaan se pelasi taas ensimmäiset puoli tuntia hienoa peliä ja johtikin ottelua Teemu Tainion maalilla, mutta Alankomaat nousi kuitenkin 3–1-voittoon. Tšekki-ottelu puolestaan jäi muistoihin katkerana tappiona; Suomi kiri kolmen maalin tappioasemasta tasoihin, ja oli vähällä voittaakin ottelun. Maalivahti Petr Čech sai kuitenkin loppuhetkillä torjutuksi Shefki Kuqin puskun. Tätä seuranneesta vastahyökkäyksestä Tšekki teki 4–3-voittomaalin.

Muurisen joutsenlauluksi jäi kuitenkin kotiottelu Alankomaita vastaan. Häneen kohdistunut kritiikki yltyi ottelun alla järjestetyksi mielenosoitukseksi.[2] Itse ottelu taas päättyi Suomen murskatappioon numeroin 4–0.[3] Tämän jälkeen Palloliitto päätti vapauttaa Muurisen tehtävistään ja etsiä loppuihin karsintaotteluihin toisen valmentajan.[4]

Jyrki Heliskoski väliaikaisvalmentajana (2005–2006)

Muurisen potkujen jälkeen Palloliitolla oli edessä uuden valmentajan valinta. Nimittämisestä tuli kuitenkin odotettua pitempi prosessi. Palloliitto oli yllättynyt hakijoiden suuresta määrästä ja valitsi lopulta tilapäisratkaisuna Jyrki Heliskosken viemään MM-karsinnat loppuun.[5] Vain muutamaa viikkoa Heliskosken valinnan jälkeen hänen seuraajakseen ilmoitettiin englantilainen Roy Hodgson Heliskosken jatkaessa apuvalmentajana.[6][7]

Heliskosken ensimmäinen maaottelu oli Makedoniaa vastaan, josta Suomi otti melko suvereenin voiton lukemin 3–0. Miehen seuraava ottelu piskuista Andorraa vastaan oli kuitenkin todellinen pettymys. Suomi jäi kaikkien hämmästykseksi maalittomaan tasapeliin. Seuraavassa karsintaottelussa joukkue kuitenkin sisuuntui ja voitti Makedonian lukemin 5–1.

Viimeisissä karsintaotteluissa Romaniaa ja Tšekkiä vastaan esitys oli jälleen hengetön ja ottelut päättyivätkin Suomen tappioihin lukemin 0–1 ja 0–3. Otteluiden alla maajoukkuetta häiritsi muun muassa kohu Shefki Kuqin jäämisestä maajoukkueen ulkopuolelle sekä Romania-ottelun jälkeen tapahtunut Eremenko Juniorin tyttöystävän autotörmäily, jota Alexei todisti matkustajan penkiltä.

Heliskoski kokeili uusia miehiä kuten Ari Nymania, Toni Kalliota ja Markus Heikkistä Muurisen perua olevassa kokoonpanossa, mutta tulokset eivät parantuneet entisestä. Suomen maajoukkue saavutti lopulta Heliskosken ohjauksessa kuudessa ottelussa kaksi voittoa, kaksi tasapeliä ja kaksi tappiota.

Roy Hodgsonin aika (2006–2007)

Suomi pelasi toisessa EM-karsintaottelussaan tasan 1–1 MM-kilpailuissa neljänneksi sijoittuneen Portugalin kanssa.

Englantilaisvalmentaja Roy Hodgsonin oli alun perin määrä aloittaa joukkueen peräsimessä vasta elokuussa 2006. Hän kuitenkin vapautui tehtävästään norjalaisen Viking Stavangerin valmentajana jo aikaisemmin ja ilmaisi halukkuutensa aloittaa heti maajoukkueessa. 16. tammikuuta Palloliitto ja Hodgson allekirjoittivat sopimuksen ja jo 21. tammikuuta Hodgsonin valmentama maajoukkue kohtasi tulokseen 1–1 päättyneessä ottelussa Saksan MM-kisoihin valmistautuneen Saudi-Arabian Riadissa. 25. toukokuuta Suomi otteli niin ikään MM-kisoihin valmistautunutta Ruotsia vastaan. Göteborgissa pelattu ottelu päättyi Suomen kannalta lupaavaan maalittomaan tasatulokseen.

Maajoukkueen karsintalohko EM-kisoihin 2008 ei ennakolta muodostunut ylitsepääsemättömäksi esteeksi, vaikka haasteellinen se toki olikin. Lohkossa pelasivat Suomen lisäksi Portugali, Puola, Serbia, Belgia, Armenia, Azerbaidžan sekä Kazakstan.

Suomi valmistautui karsintaan 16. elokuuta Pohjois-Irlantia vastaan pelatulla kotiottelulla. Tulos oli Suomelle suuri pettymys, Pohjois-Irlanti vei voiton maalein 1–2. Suomen ainoasta osumasta vastasi Mika Väyrynen. Ottelussa paluun joukkueeseen tekivät pitkään ulkona maajoukkuekuvioista olleet keskikenttämiehet Jarkko Wiss (TamU) ja Mika Nurmela (HJK).

EM-karsinnat alkoivat 2. syyskuuta vakuuttavalla 1–3-voitolla Puolan Bydgoszczissa. Maalintekijöinä kunnostautuivat Väyrynen ja kahdesti osunut kapteeni Jari Litmanen. Karsintojen ensimmäinen kotipeli pelattiin 6. syyskuuta täyden katsomon edessä Helsingin olympiastadionilla. Vastaan asettui MM-kisoissa 2006 neljänneksi sijoittunut Portugali. Peli oli jälleen vahva näytös Suomelta. Jonatan Johanssonin ottelun alussa tekemä komea maali sai jatkoa Portugalin kärkipelaaja Nuno Gomesin ensimmäisen puoliajan lopun tasoituksesta. Toisen puoliajan aluksi Portugalin Ricardo Costa lensi suihkuun, joka avasi Suomelle mahdollisuuden painostaa vajaamiehistä Portugalia. Ottelun lopputulokseksi jäi kuitenkin 1–1, jolla Suomi säilyi karsintalohkon kärjessä.

Portugali-ottelun jälkeen Suomen kolme seuraavaa ottelua olivat ennakkoon selvästi heikompia joukkueita vastaan. Kuitenkin jo ensimmäinen noista otteluista, 7. lokakuuta 2006 Jerevanissa pelattu vierasottelu Armeniaa vastaan, tuotti Suomelle pettymyksen, kun kotijoukkue onnistui venymään maalittomaan tasapeliin, vaikka Suomi oli hallitseva osapuoli. Erityisesti maalivahti Gevorg Kasparov piti Armeniaa pystyssä tärkeillä torjunnoillaan.[8] Vielä samalla viikolla, 11. lokakuuta, Suomi pelasi toisenkin ottelun Keski-Aasiassa, kun vastaan asettui Kazakstan. Ottelu pelattiin maan suurimmassa kaupungissa Almatyssa. Tällä kertaa yllätyksiä ei tapahtunut, vaan Suomi otti rutiinivoiton maalein 2–0. Maalinteossa kunnostautuivat Jari Litmanen ja Sami Hyypiä.[9] 15. marraskuuta vastassa oli jälleen Armenia, kun Suomi pelasi vuoden viimeisen maaottelunsa. Palloliitto valitsi ottelun pelipaikaksi poikkeuksellisesti Finnair Stadiumin vedoten taloudellisiin seikkoihin ja siihen, että Finnarin pelialusta on tekonurmi, jonka ansiosta voidaan taata hyväkuntoinen kenttä vielä myöhään syksylläkin. Valinta aiheutti runsaasti ärtymystä suomalaisten jalkapallokannattajien keskuudessa.[10] Itse ottelu päättyi Suomen 1–0-voittoon Mika Nurmelan maalilla, mutta Suomen heikko peliesitys sai silti kovaa kritiikkiä mediassa.[11] Samaan aikaan Suomen olympiajoukkue vahvistettuna muutamalla kokeneemmella pelaajalla osallistui Vietnamissa pelattuun BV Cupiin.

Karsinnat jatkuivat 28. maaliskuuta 2007 vierasottelulla Azerbaidžania vastaan. Suomen esitys ei taaskaan vakuuttanut. Tuloksena oli yllättävä 1–0-tappio, joka oli kolaus EM-haaveille. Takaiskut jatkuivat 2. kesäkuuta pelatussa odotetussa kotiottelussa Serbiaa vastaan. Serbia voitti ottelun maalein 0–2, mikä oli taas kova kolaus EM-haaveille. 6. kesäkuuta siipirikkoisena otteluun Belgiaa vastaan lähtenyt Suomi oli pakkovoiton edessä. Maajoukkue vastasi huutoon ja otti 2–0-voiton Jonatan Johanssonin ja Alexei Eremenko Juniorin maaleilla. Ottelun aikana kentälle lentäneen Bubi-huuhkajan vuoksi maajoukkueen lempinimeksi on ehdotettu "Huuhkajia".[12] Maajoukkueen tiedotuspäällikkö Timo Walden ja Palloliiton viestintäpäällikkö Sami Terävä antoivat tukensa ehdotukselle,[13] ja nimitystä käyttää nykyisin myös YLE.[14]

8. syyskuuta 2007 vastaan asettui Belgradissa Serbia. Suomi oli ottelussa puolustuskannalla, mutta venyi 0–0-tasapeliin.[15] Muutamaa päivää myöhemmin Puola saapui vierailulle Olympiastadionille. Suomella oli ottelussa hyviä maalipaikkoja, mutta jälleen päädyttiin maalittomaan pistejakoon.[16] 13. lokakuuta vastassa oli Belgia Brysselissä. Suomi teki ottelussa kaksi maalia, jotka kuitenkin molemmat hylättiin paitsioina. Tuloksena oli jo kolmas peräkkäinen 0–0-tasapeli.[17]

100-vuotiaan Palloliiton juhlamaaottelu pelatiin 17. lokakuuta 2007 Espanjaa vastaan. Ottelu päättyi jälleen 0–0-tasapeliin.[18] Katsojia Olympiastadionilla pelatulla ottelulla oli vain 11 751.[19] Juhlamaaottelun yhteydessä lanseerattiin myös Gladiaattorit-kunniakerho ansioituneille entisille maajoukkuepelaajille. Jo aiemmin Pertti Alaja oli nimittänyt Mika-Matti Paatelaisen kunniagladiaattoriksi. Ottelun yhteydessä valittiin lisäksi Leo Houtsonen, Jukka Ikäläinen, Jyrki Nieminen, Jari Rantanen ja Kari Ukkonen.[20]

17. marraskuuta 2007 Suomi oli pakkovoiton edessä kotiottelussa Azerbaidžania vastaan. Azerbaidžan meni ottelussa johtoon, joka asetti Suomen tukalaan tilanteeseen. Mikael Forssellin ja Shefki Kuqin maalit kuitenkin pitivät Suomen EM-haaveet elossa.[21] Ottelussa Jari Litmanen palasi pitkän tauon jälkeen pelikentille.[22] 21. marraskuuta vastaan asettui Portugali vieraissa. Ennakkoon päästäkseen EM-kilpailuihin Suomi tarvitsi voiton lisäksi apua myös Puolalta tai Kazakstanilta, joita vastaan Serbia ei saanut viedä täysiä pisteitä. Serbia ja Puola tasasivatkin pisteet Belgradissa pelatussa ottelussa, mutta kun Suomi ja Portugali jäivät 0–0-tasapeliin, kariutuivat Suomen arvokisahaaveet.[23]

Marraskuun 2007 lopussa päävalmentaja Hodgson ilmoitti jättävänsä paikkansa uusien haasteiden vuoksi, vaikka Palloliittokin tarjosi jatkosopimusta.[24] Hodgsonin Suomi pelasi hyvin puolustusvoittoista peliä, josta kertoo sekin, että Suomi päästi karsintojen 14 ottelussa vain seitsemän maalia, vähiten omassa lohkossaan. Vastaavasti Suomi teki 13 maalia, selvästi vähemmän kuin edelle sijoittuneet Puola, Portugali ja Serbia.[25]

Hogdsonin ajan tärkeimpiä tapahtumia suomalaisessa jalkapalloilussa oli kannatustoiminnan huikea kehitys. Karsintojen alun muutamasta sadasta heikosti organisoidusti katsomossa toimineesta yksilöstä kehittyi lähes tuhathenkinen kannattajajoukko kaikkien tuntemine lauluineen. Tämän monella tavalla edelleen hajanaisen ryhmän keskipisteessä ovat Suomen maajoukkueen kannattajat eli SMJK.

Stadionit

Helsingin Olympiastadion on toiminut Suomen pääasiallisena kotikenttänä aina valmistumisestaan lähtien. Tätä ennen maaotteluita pelattiin lähinnä Pallokentällä Helsingissä. Nykyisin Suomi pelaa joitakin karsintaotteluita heikompia joukkueita vastaan ja harjoitusotteluita myös Ratinan stadionilla Tampereella ja tekonurmialustaisella Finnair Stadiumilla Helsingissä.

Vuoden 2010 MM-lopputurnauksen karsinnoissa Suomi pelaa Euroopan neloslohkossa yhdessä Saksan, Venäjän, Walesin, Azerbaidžanin ja Liechtensteinin kanssa.

Nykyinen joukkue

Lokakuussa 2008 Azerbaidžania ja Venäjää vastaan käytyihin otteluihin valitut pelaajat.

Maalivahdit:

Puolustus

Keskikenttä ja hyökkäys

Muita viime aikoina maajoukkueessa esiintyneitä pelaajia

Karsinnat 2010 MM-kilpailuihin

Pääartikkeli: UEFA:n karsinnat jalkapallon maailmanmestaruuskilpailuihin 2010

Suomen ottelut

Päivämäärä Pelipaikka Joukkueet Tulos Suomen maalintekijät
10. syyskuuta 2008 Helsinki Suomi – Saksa 3–3 Johansson, Väyrynen, Sjölund
11. lokakuuta 2008 Helsinki Suomi – Azerbaidžan 1–0 Forssell
15. lokakuuta 2008 Moskova Venäjä – Suomi 3–0
28. maaliskuuta 2009 Cardiff Wales Wales – Suomi
6. kesäkuuta 2009 Helsinki Suomi – Liechtenstein
10. kesäkuuta 2009 Helsinki Suomi – Venäjä
5. syyskuuta 2009 Baku Azerbaidžan – Suomi
9. syyskuuta 2009 Vaduz Liechtenstein – Suomi
10. lokakuuta 2009 Helsinki Suomi – Wales Wales
14. lokakuuta 2009 Hampuri Saksa – Suomi

Pelaajaennätykset

Eniten otteluita

# Pelaaja[26][27] Vuodet Ottelut Maalit
1. Jari Litmanen 1989– 118 30
2. Ari Hjelm 1983–1996 100 20
3. Sami Hyypiä 1992– 95 5
4. Jonatan Johansson 1996– 91 17
5. Joonas Kolkka 1994– 90 11
6. Erkka Petäjä 1983–1994 83 0
7. Arto Tolsa 1964–1981 76 10
8. Toni Kuivasto 1997– 73 1
9. Mika Nurmela 1992–2007 71 4
10. Mika-Matti Paatelainen 1986–2000 70 18
  • Päivitetty 19. marraskuuta 2008.

Eniten maaleja

# Pelaaja[26][27] Vuodet Maalit Ottelut
1. Jari Litmanen 1989– 30 118
2. Ari Hjelm 1983–1996 20 100
3. Mika-Matti Paatelainen 1986–2000 18 70
= Mikael Forssell 1999– 18 59
5. Verner Eklöf 1919–1927 17 32
= Jonatan Johansson 1996– 17 91
7. Gunnar Åström 1923–1937 16 43
8. Aulis Koponen 1924–1935 16 38
9. William Kanerva 1922–1939 13 50
= Kai Pahlman 1954–1968 13 56
= Jorma Vaihela 1947–1954 13 34
  • Päivitetty 19. marraskuuta 2008.

Päävalmentajat

Valmentaja[28] Vuodet Ottelut Voitot Tasapelit Tappiot Voittoprosentti
Ei valmentajaa 1911–1921 17 6 2 9 35,3 %
Jarl Öhman 1911–1921 4 1 0 3 25,0 %
Ei valmentajaa 1923–1935 77 22 12 43 28,6 %
Ferdinand Fabra Saksa 1936–1937 8 1 1 6 12,5 %
Ei valmentajaa 1937–1938 9 3 0 6 33,3 %
Gábor Obitz Unkari 1939 6 1 0 5 16,7 %
Ei valmentajaa 1939–1943 7 0 1 6 0 %
Axel Mårtensson Ruotsi 1945 2 0 0 2 0 %
Niilo Tammisalo 1946 3 0 0 3 0 %
Aatos Lehtonen 1947–1955 51 7 9 35 13,7 %
Kurt Weinreich Saksa 1955–1958 23 3 1 19 13,0 %
Aatos Lehtonen 1959–1961 19 3 0 16 15,8 %
Olavi Laaksonen 1962–1974 91 16 21 54 17,6 %
Martti Kosma 1975 2 0 1 1 0 %
Aulis Rytkönen 1975–1978 30 8 4 18 26,7 %
Esko Malm 1979–1981 27 4 6 17 14,8 %
Martti Kuusela 1982–1987 53 9 11 33 17,0 %
Jukka Vakkila 1988–1992 49 7 21 21 14,3 %
Tommy Lindholm 1993–1994 25 5 7 13 20,0 %
Jukka Ikäläinen 1994–1996 21 7 4 10 33,3 %
Richard Møller Nielsen Tanska 1996–1999 34 9 12 13 26,5 %
Antti Muurinen 2000–2005 72 34 12 26 47,2 %
Jyrki Heliskoski 2005 6 2 2 2 33,3 %
Roy Hodgson Englanti 2006–2007 22 6 11 5 27,3 %
Stuart Baxter Englanti 2008– 9 2 2 5 22,2 %
  • Päivitetty 19. marraskuuta 2008.

Katso myös

Lähteet

  1. ↑ Palloliitto: Huuhkajat hakevat jo 10. perättäistä tappiotonta ottelua palloliitto.fi. 14.10.2008. Viitattu 15.10.2008.
  2. ↑ a b Futismaailma.com: Kyllästyneet fanit vaativat Muurisen eroa futismaailma.com. 11.6.2005. Viitattu 30.11.2007.
  3. ↑ MTV3: Hollanti murskasi Suomen haaveet MM-kisapaikasta mtv3.fi. 8.6.2005. Viitattu 30.11.2007.
  4. ↑ MTV3: Palloliitto: Muuriselle seuraaja jo syksyksi mtv3.fi. 21.6.2005. Viitattu 30.11.2007.
  5. ↑ MTV3: Heliskoski valmentaa MM-karsinnat loppuun mtv3.fi. 25.7.2005. Viitattu 30.11.2007.
  6. ↑ MTV3: Hodgson maajoukkueen peräsimeen elokuussa 2006 mtv3.fi. 18.8.2005. Viitattu 30.11.2007.
  7. ↑ MTV3: Hämäläinen iloitsi Hodgsonin löydöstä mtv3.fi. 19.8.2005. Viitattu 30.11.2007.
  8. ↑ http://www.palloliitto.fi/viestinta/?num=82789 Suomen Palloliitto: Suomi jäi tasapeliin Armeniassa (7.10.2006)
  9. ↑ http://www.palloliitto.fi/viestinta/?num=83079 Suomen Palloliitto: Litmanen löi alkutahdit Suomen voitolle (11.10.2006)
  10. ↑ http://futisforum2.org/index.php?topic=6235.0 FutisForum²: Jari Litmanen: Armenia-peli pelattava Olympiastadionilla! (11.11.06)
  11. ↑ http://www.palloliitto.fi/viestinta/?num=84330 Suomen Palloliitto: Suomi kaatoi täpärästi Armenian (15.11.2006)
  12. ↑ http://www.mtv3.fi/urheilu/futis/uutiset.shtml/arkistot/futis/2007/06/534073 MTV3: Benficalla kotka, Futismaajoukkueella huuhkaja (8.6.2007)
  13. ↑ Tuomas Manninen: Maajoukkueesta "Huuhkajat". Ilta-Sanomat, 2007, nro 8.6.2007, s. s. 6.
  14. ↑ YLE Urheilu: Vakiovihje: Suomi hakee pakkovoittoa (Luettu 16.11.2207)
  15. ↑ http://www.hs.fi/urheilu/artikkeli/Suomi+vei+pisteen+Belgradin+illassa/1135230160189 HS: Suomi vei pisteen Belgradin illassa
  16. ↑ http://www.palloliitto.fi/viestinta/?num=99620
  17. ↑ http://www.iltalehti.fi/jalkapallo/200710136715125_jp.shtml
  18. ↑ Suomi ja Espanja maalittomaan harjoitusottelussa MTV3 Internet. 17.10.2007. Viitattu 20.10.2007.
  19. ↑ Palloliiton Hämäläinen pettyi juhlaottelun yleisömäärään MTV3 Internet. 18.10.2007. Viitattu 20.10.2007.
  20. ↑ Palloliittolta Gladiaattorit-kunniakerho Sonera Plaza. 17.10.2007. Viitattu 20.10.2007.
  21. ↑ http://www.mtv3.fi/urheilu/arkisto.shtml/arkistot/futis/2007/11/582896
  22. ↑ http://www.mtv3.fi/urheilu/arkisto.shtml/arkistot/futis/2007/11/582968
  23. ↑ http://www.mtv3.fi/urheilu/arkisto.shtml/arkistot/futis/2007/11/584341
  24. ↑ http://www.palloliitto.fi/viestinta/?num=103424
  25. ↑ http://www.uefa.com/competitions/euro/standings/round=2241/group=2630.html
  26. ↑ a b Pelaajat Suomen Palloliitto. Viitattu 15.10.2008.
  27. ↑ a b Finland – International Player Records RSSSF. Viitattu 15.10.2008.
  28. ↑ Finland – National Team Coaches RSSSF. Viitattu 15.10.2008.

Kirjallisuus

  • Lari Vesander: Pois paitsiosta: vuosi suomalaisessa jalkapalloilussa (2004) ISBN 952-471-301-2 (nid.)

Aiheesta muualla

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Suomen_jalkapallomaajoukkue&oldid=5855854”