Ero sivun ”Leopold III (Belgia)” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
p Botti muokkasi: sr:Леополд III од Белгије |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
| Rivi 1: | Rivi 1: | ||
{{S-C-S-suku}} |
{{S-C-S-suku}} |
||
{{korjattava/kieli}} |
{{korjattava/kieli}} |
||
'''Leopold III''' ([[3. marraskuuta]] [[1901]] – [[25. syyskuuta]] [[1983]]) oli neljäs [[belgialaisten kuningas]] vuodesta [[1934]] vuoteen [[1951]], jolloin luopui kruunusta poikansa[[Baudouin I (Belgia)|Baudouin I:n]] hyväksi. |
'''Leopold III''' ([[3. marraskuuta]] [[1901]] – [[25. syyskuuta]] [[1983]]) oli neljäs [[belgialaisten kuningas]] vuodesta [[1934]] vuoteen [[1951]], jolloin luopui kruunusta poikansa [[Baudouin I (Belgia)|Baudouin I:n]] hyväksi. |
||
== Tausta == |
== Tausta == |
||
Versio 16. marraskuuta 2008 kello 21.23
| Belgian hallitsijat |
|---|
 |
| Leopold I |
|
| Leopold II |
|
| Albert I |
|
| Leopold III |
|
| Baudouin I |
| ei lapsia |
| Albert II |
| Philippe |
 |
Tämän artikkelin tai sen osan kieliasua on pyydetty parannettavaksi. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin kieliasua. |
Leopold III (3. marraskuuta 1901 – 25. syyskuuta 1983) oli neljäs belgialaisten kuningas vuodesta 1934 vuoteen 1951, jolloin luopui kruunusta poikansa Baudouin I:n hyväksi.
Tausta
Léopold Philippe Charles Albert Meinrad Hubertus Marie Miguel syntyi Brysselissä Belgian ja Saxe-Coburg und Gothan prinssinä sekä Saksin herttuana ja seurasi isäänsä, kuningasAlbert I:stä, valtaistuimelle tämän kuoltua 23. helmikuuta 1934.
Juuri teini-iän saavuttanut kruununprinssi taisteli henkilökohtaisesti ensimmäisessä maailmansodassa Belgian 12:sta rykmentissä. Sodan loputtua vuonna 1919 hän opiskeli St. Anthonyn seminaarissa Santa Barbarassa Kaliforniassa.
Perheet
Ruotsin Astrid
Leopold avioitui Tukholmassa 4. marraskuuta 1926 Ruotsin prinsessan Astridin kanssa. Tämä oli syntynyt Tukholmassa 17. marraskuuta 1905 Ruotsin prinssin Kaarlen ja Tanskan prinsessa Ingeborgin nuorimpana tyttärenä.
Tästä avioliitosta syntyivät seuraavat kolme lasta:
- Joséphine-Charlotte Ingeborg Elisbeth Marie-José Marguerite Astrid (Bryssel 22. lokakuuta 1927 – Fischbachin linna 10. tammikuuta 2005) oli Belgian prinsessa, Luxemburgin suurherttuatar avioliitosta 9. huhtikuuta 1953 Luxemburgin suurherttua Jeanin kanssa.
- Baudouin Albert Charles Léopold Axel Marie Gustave (Stuyvenerg 7. syyskuuta 1930 – Motril, Espanja 31. heinäkuuta 1993) oli Belgian prinssi ja kuninkaana Baudouin I isänsä jälkeen.
- Albert Félix Humbert Théodore Christian Eugène Marie (Stuyvenberg 6. kesäkuuta 1934) on Belgian ja Liègen prinssi, belgialaisten kuningas Albert II veljensä jälkeen.
Kuningasparin lomaillessa Sveitsissä sijaitsevalla huvilallaan Kûssnacht am Rigissä, lähellä Luzernin järveä, menetti kuningas autonsa hallinnan kapealla maantiellä ja auton tieltä suistumisen seurauksena kuningatar menehtyi.
Lilian Baels
Kuningas Leopold avioitui toisen kerran 11. syyskuuta 1941 morganaattisesti lastenhoitajansa Lilian Baelsin kanssa. Tämä oli syntynyt Highburyssa Lontoossa 28. marraskuuta 1916. Hänet tunnettiin Réthyn ruhtinattarena ja hän kuoli 7. kesäkuuta 2002. Avioliitosta on kolme lasta, joilla kuitenkaan ei ole perimysoikeutta Belgian kruunuun:
- Alexandre Emmanuel Henri Albert Marie Léopold ([Bryssel 18. heinäkuuta 1942) on Belgian prinssi. Hän avioitui 1991 Lea Inga Dora Wohlmanin kanssa. Tämä avioliitto tuli julki vasta seitsemän vuotta myöhemmin. Lea Wohlman käyttää itse ottamaansa Belgian prinsessan arvoa.
- Marie-Christine Daphné Astrid Elisabeth Léopoldine (Bryssel 6. helmikuuta 1951) on Belgian prinsessa. Hänen ensimmäinen avioliittonsa vuonna 1981 Paul Druckerin kanssa kesti 40 vuorokautta, joskin he virallisesti erosivat vuonna 1985. Vuonna 1989 hän avioitui Jean-Paul Gourgen kanssa.
- Maria-Esmeralda Adélaïde Lilian Anne Léopoldine (Bryssel 30. syyskuuta 1956) on Belgian prinsessa, toimittaja ja käyttää nimeä Esmeralda de Réthy. Hän avioitui vuonna 1998 tunnetun farmakologin Salvador Mancadan kanssa. Heillä on kaksi lasta, poika ja tytär.
Toinen maailmansota
Vuonna 1936 saksalaisten voimakkaan painostuksen edessä Leopold III teki päätöksen Belgian puolueettomuudesta, kun maa oli siihen saakka ollut Ranskan ja Yhdistyneen kuningaskunnan liittolainen. Tämä päätös ei kuitenkaan estänyt saksalaisia miehittämästä maata 10. toukokuuta 1940. Kyseessä oli ehdoitta antautuminen, joskin ilman Ranskaan paenneen hallituksen suostumusta. Tässä oli selkeä alku pitkään vielä sodan jälkeenkin maata vaivanneelle "Kuninkaalliselle ongelmalle".
Kuningas oli jäänyt joukkojensa pääosan kanssa saksalaisten saartamaksi ja Lontooseen siirtynyt pakolaishallitus ei tunnustanut Leopoldin oikeutta hallita maaata. Kuningas ei hyväksynytkään natsien tarjousta hallita yhteistyössä heidän kanssaan. Kuitenkin hänen tekonsa saivat kansassa esiin suurta tyytymättömyyttä ja puhuttiin jopa maanpetturuudesta. Kuningas eli perheineen natsien valvonnassa Brysselin kuninkaallisessa linnassa.
Vuonna 1944 Heinrich Himmler määräsi kuninkaan perheineen siirrettäväksi Saksaan, jossa he viettivät talven 1944–1945 Saksissa lähellä rintamaa Hirschstein an der Elbesssä. Tämän jälkeen heidät siirrettiin Strobliin, lähelle Saltzburgia Itävaltaan. Yhdysvaltain joukot vapauttivat kuninkaallisen perheen toukokuussa 1945.
Merkittävä osa Belgian kansalaisista vastusti kuningas Leopold III:n paluuta takaisin valtaistuimelle. Häntä syytettiin tässä yhteydessä maanpetoksesta ja yhteistyöstä natsien kanssa, joskin taustalla oli myös voimakas viha kuninkaan uutta avioliittoa kohtaan, sillä edesmennyt kuningatar Astrid oli muodostunut kansalliseksi kulttihenkilöksi ja teon katsotiin loukkaavan hänen muistoaan. Näin kuninkaan nuorempi veli Flanderin kreivi Kaarle ryhtyi sijaishallitsijaksi parlamentin hänet siihen tehtävään valittua.
Sodan jälkiselvittely
Leopold perheineen ei palannut Belgiaan, vaan asettui asumaan Sveitsiin. Kuitenkin koko sodanjälkeistä Belgian sisäpolitiikkaa sävytti kysymys kuninkaan paluusta ja asemasta ns. "kuninkaallinen ongelma". Jopa voimakkaita vaatimuksia maan siirtymisestä tasavaltaan esitettiin. Eritoten maan ammattiyhdistysliike ja sosialistinen puolue ajoivat melko voimakkaasti kuninkaan paluun estämistä ja valtiomuodon muuttamista.
Vuonna 1944 parlamentin ja senaatin yhteisistunnossa valittiin kuningas Leopold III:n veli Kaarle sijaishallitsijaksi. Tämä vannoi virkavalansa 20. syyskuuta 1944 ja jatkoi tehtävässä 30. heinäkuuta 1950 saakka. Tehtävän hoidossa hänellä oli kaikki hallitsijalle kuuluva valta.
Vuonna 1950 järjestettiin kansanäänestys, jossa pieni enemmistö (57,68 %) kannatti kuninkaan paluuta Belgiaan. Kuninkaallisen perheen paluu synnytti laajoja mellakoita, etenkin ranskankielisessä Valloniassa, kansanäänestyksessä vallooneista 58 % vastusti kuninkaan paluuta kun flaameista sitä kannatti 72,2 %. Tässä oli lisää aihetta kahden kieliryhmän väliselle konfliktille. Nämä tapahtumat saivat kuninkaan luovuttamaan valtakunnan johtamisen 20-vuotiaalle pojalleen ja tämä tuli valtaan kuningas Baudouin I:nä.
Hallitsijan tehtävät jätettyään kuningas Leopold keskittyi lähes kokonaisuudessaan tieteelliseen tutkimustyöhänsä sosiaaliantropologina. Hän matkusteli tieteellisen työnsä puitteissa ympäri maailmaa ja vietti pidemmän aikaa esimerkiksi Senegalissa. Hän osallistui politiikkaan melko harvakseltaan, mutta kritisoi jyrkästi Belgian tapaa vapautua siirtomaistaan.
Kuningas Leopold III kuoli Woluwe-Saint-Lambertissä, Brysselin esikaupunkialueella vuonna 1983. Hänet on haudattu molempien puolisoidensa kanssa Laekenin kuninkaallisen linnan kirkon hautakryptaan muiden Belgian monarkkien tavoin.
Aiheesta muualla
|
Edeltäjä: Albert I |
Belgialaisten kuningas 1934–1951 |
Seuraaja: Baudouin I |